K
kummittaa
Vieras
Täällä kun nyt näyttää olevan tänään moooonta kummi-aiheista keskustelua, niin kertokaahan mikä teistä on kummiuden olennainen tarkoitus?
Eli kirkon opetuksen mukaan se on "olla vanhempien tukena kristillisessä kasvatuksessa", monelle se on kuitenkin se et kummi on lapselle läheinen aikuinen ts.kaveri. Joillekin lahja-automaatti tai ilmainen lapsenhoitaja.
Itse toki pidän kirkon määritelmää tärkeänä, mutta toki olen toivonut että omien lasten kummit olisivat myös luomassa turvallista aikuisen mallia lapselle omien vanhempien ohessa ja että olisi aikuisia joiden kanssa voi puhua oman lapsen asioista joskus vaikka vähän syvällisemmin kuin muiden tuttujen kanssa.
Käytännössä se kuitenkin on ollut sitä, että kummit tulee meille "lapsen luo" kylään, silloin tällöin, ovat ikäänkuin lapsen aikuisia kavereita.. Ja toisaalta osa kummeista tuo vaan lahjat jouluks ja synttäreillä ja siinä se.
Kun itse olin lapsi, mun kummit kyläili meillä ja oli enemmän mun vanhempien kavereita, sain heiltä kivoja kortteja postissa matkoilta ja joskus lahjoja. Mun kummit oli siis aikuisia, kivoja ja turvallisia, mut ei he käyneet meillä mun kanssa leikkimässä, vaan kylässä niinkuin muutkin mun vanhempien ystävät. Näin me itse toimitaan omien kummilasten suhteen.
Jotenkin tämä "lapsen kaveri-kummius/lahja-automaatti ilman yhteydenpitoa" ei mun mielestä oo oikein kiva lapsen eikä vanhempienkaan kannalta. Lapsi tarvii turvallisia aikuisia ympärilleen toki, mut kavereiksi mun mielestä riittää muut lapset.
Olenko ainoa joka näkee "kaverikummiuden" huonona?
Eli kirkon opetuksen mukaan se on "olla vanhempien tukena kristillisessä kasvatuksessa", monelle se on kuitenkin se et kummi on lapselle läheinen aikuinen ts.kaveri. Joillekin lahja-automaatti tai ilmainen lapsenhoitaja.
Itse toki pidän kirkon määritelmää tärkeänä, mutta toki olen toivonut että omien lasten kummit olisivat myös luomassa turvallista aikuisen mallia lapselle omien vanhempien ohessa ja että olisi aikuisia joiden kanssa voi puhua oman lapsen asioista joskus vaikka vähän syvällisemmin kuin muiden tuttujen kanssa.
Käytännössä se kuitenkin on ollut sitä, että kummit tulee meille "lapsen luo" kylään, silloin tällöin, ovat ikäänkuin lapsen aikuisia kavereita.. Ja toisaalta osa kummeista tuo vaan lahjat jouluks ja synttäreillä ja siinä se.
Kun itse olin lapsi, mun kummit kyläili meillä ja oli enemmän mun vanhempien kavereita, sain heiltä kivoja kortteja postissa matkoilta ja joskus lahjoja. Mun kummit oli siis aikuisia, kivoja ja turvallisia, mut ei he käyneet meillä mun kanssa leikkimässä, vaan kylässä niinkuin muutkin mun vanhempien ystävät. Näin me itse toimitaan omien kummilasten suhteen.
Jotenkin tämä "lapsen kaveri-kummius/lahja-automaatti ilman yhteydenpitoa" ei mun mielestä oo oikein kiva lapsen eikä vanhempienkaan kannalta. Lapsi tarvii turvallisia aikuisia ympärilleen toki, mut kavereiksi mun mielestä riittää muut lapset.
Olenko ainoa joka näkee "kaverikummiuden" huonona?
