kummius...

[suolaaja]

...on asia, jota kannattaa harkita pitkään ja huolella. Itse en näin tehnyt, kun suostuin taannoin kummiksi. Nyt kummilapsen äiti painostaa olemaan kummi. Ei yhtä kertaa, ei kahta tai kolmea, vaan jaaaatkuvaa muistutusta siitä, miten heidän jani-petteriin pitäisi olla kontaktissa. Minkäs teet, jos velvotteiden, eli lahjojen ja muun vierailu yms sälän lisäksi ei riitä, että on olemassa vielä seuraaviakin juhlia varten. Mitä ihmettä tehdä, jos kummilapsen äiti saa syyllistämisellään kummin vain kauemmaksi. Ei ehkä ihan normaalia viidettä kertaa laittaa viestiä, että jani-petteri tulisi mielellään käymään, kun se ei edes ole ikinä meillä käynyt kun ollu tässä kiireitä.

 

[haluaisin olla kummi]

Et tainnut sitten tuntea kummilapsen äitiä tarpeeksi? Yleensä ongelmana ei kai ole se kummilapsi vaan hänen vanhempansa. En ole itse kenenkään kummi, kun ei ole paljoa kirkkoon kuuluvia ystäviä tai sukulaisia, mutta olen sitä mieltä, että kummiuden toteuttamisen (kuinka usein tavataan ja kuinka läheisiksi pyritään) määrittelee kummi eikä kummilasten vanhemmat. Tämä siksi, että väkisin tekemällä ei tule kuin väkisin tehtyä, eikä se voi olla hyväksi lapselle.

 

[Ei sun tarviikaan]

Itse asiassa kummin tehtävä on antaa lapselle uskonnollista valistusta ja kasvatusta. Kaikki muu tullut kulutushysterian kautta ja jos äidit ja isät ymmärtää sen näin, että lahjoja sata kiloa vuodessa ja kerran viikossa ollaan lapsenvahtina asia ymmäretty väärin. Et ole mikään lapsenlikka velvollinen, et tapaamaan muksua harva se päivä tai viikko etkä antaa lahjoja jatkuvasti. Itse en ole nähnyt kummialastani kohta 10 vuoteen ja ei kyllä kiinnostakaan. Sillä on oma kaveripiiri, vanhemmat ja isovanhemmat pitämässä seuraa ja jakelemassa lahjojaan.

 

[Kumikameli]

Itse toivon lapseni kummeilta että tulevat synttäreille, ei tarvitse lahjaa tuoda mutta jotain että lapsi tietää että häntä on ajateltu, tikkari ja kortti riittää täysin hyvin, jos ei lahjaa halua ostaa.
Toivon että jouluna lasta myös muistetaan vaikka sitten kortilla tai jotenkin muuten.

Lisäksi on kiva jos kummi kerran-pari vuodessa vaikka tekee lapsen kanssa jotain, yhdessä meidän vanhempien kanssa kun lapset ovat vielä niin pieniä. Esikoisen kummi just oli pojan ja pojan iskän kanssa automessuilla pari tuntia pyörimässä, viime kesänä käytiin kaikki yhdessä porukalla eläinpihassa ja syömässä.

Kuopuksen toinen kummi on menossa vaihtoon, kun ei sitten ollutkaan kiinnostusta... Onneksi on toinen joka on asiasta kiinnostunut ja haluaa olla lapsen elämässä mukana.

Kummeilta en odota kalliita lahjoja, en kokoaikaista lapsenvahtia, vaan sitä että ovat lapsen elämässä edes jotenkin mukana ja noteeraavat tärkeät päivät kuten joulu+synttärit.

 

[leijona76]

Tottakai kannattaa harkita. Nii mekin tehtiin ja loppuviimeksi ollaan vaa nimet kastepaperissa. Ei sitä perhettä kiinnosta tippaakaan se että tytär on mein kummilapsi. vuosiin ei olla saatu mitään elonmerkkiä ja sinnepäin annetut menevät seinille. Olkoon sitten, ei väkisin.
Pojan kummeilta ei ooteta kummosia eikä vaadita lahjoja, vahtimista jne. Toisen kummiparin kanssa ollaan tekemisissä enemmän ja pian ottavat yökylään, toisen parin kanssa harvemmin ollaan tekemisissä. Lähinnä idea on se että lapsella on meidän lisäksi turvallisia aikuisia elämässään.

 

[suolaaja]

Niin. Hyviä ajatuksia, kiitos. Mulla se hämää, että kummitytön äiti kokee rennoksi lähetellä viestejä, että "nyt on sellanen ikä, että pitäis alkaa luomaan syvempää lapsi-kummi-suhdetta". Ja pointtihan tossa ahistelussa on se, että olen tosi loukkaantunut joistakin kummilapseni äidin tekosista, että olen ajanut yhteydenpitoa minimiin viimesen puolen vuoden ajalta. Nyt sitä kummilapsen äitiä vituttaa mun etääntyminen ja se koittaa pitää lapsi-kummi-suhdetta jonkinlaisena pelinappulana. Tosi vihjailevia ja myös suoria ajatuksia tulee meiliin ja puhelimeen siitä, mitä voisimme tehdä kummilapsen kanssa.

Itse en ikinä voisi painostaa ketään tollaseen, vain jos taustalla on vain oma harmistus siitä, että oma "ystävä" erkaantuu hänestä. Enää en kestä enää kummilapsen äidin harjoittamaa pompottelua. Kyllä osasin ennakoida, että tästä tällanen soppa tulee, koska hän on sen tyyppinen ihminen, että pyrkii kostamaan kaiken toisille, jos ei saa kaikkea taivaalta pdotettuna. Juoruilua, selkäänpuukotusta, jopa fyysisesti toisen omaisuuden rikkomista aiemmassa elämänvaiheessa. Harmi, että tajusin sen vasta nyt enkä ennen kummiutta. Ka-dut-taa

 

[kaffetauko]

hmm, sinulla on siis ollut riitaa kummilapsesi äidin kanssa ja siitä syystä olet ajanut yhteydenpidon kummilapsesi kanssa minimiin. Ja nyt lapsen äiti toivoo, että kuitenkin pitäisit yhteyttä kummilapseesi?

Voivoi, itse voin hyvin kuvitella olevani kuten tuo äiti. Minullakin on omat erimielisyyteni lapseni kummin kanssa. Kuitenkin toivoisin (ja kun en siihen muuten voi vaikuttaa kuin pyytämällä, niin pyytäisin) että kummi viettäisi aikaa lapseni kanssa.

Kun toivon, että kummit olisivat lapselleni aikuisia ystäviä. Sellaisia joita kiinnostaisi lapsen asiat ja joihin lapsi voisi luottaa. Eikä vaan semmoinen, joka saapuu synttäreille ja tuo lahjan. Minulla ei lahjoista ole väliä. Lapsesta tietty kivaa jos jotain saa.

ja sinun (ja muiden vastaajien) mielestä olen epäreilu?

 

[suolaaja]

Juuri tuon takia korostankin, että kummius kaduttaa nyt. Lapsella on varmaan viisi muutakin kummia. Jaksaisitko itse kummiuden takia aikuista ihmistä, joka levittelee sinusta väritettyjä juttuja sen perusteella, mitä keskustelette?