Kumpi on oikeassa? ;) *Älä avaa jos ärsyttää*

[jepulis]

En tiedä onko tämä jo tullut ketjussa esille, mutta työpaikkaruokailuhan on myös SOSIAALINEN tapahtuma. Me sovittiin, että siihen reivtään rahat aina kun mahdollista, koska se on se hetki, jolloin kerkeää höpötellä työkavereiden kanssa.

Eli ap: Ymmärrän kyllä, että vedit herneen nenuliin jos miehellä on rahaa, muttei käytä sitä perheeseensä. Mies ei ymmärrä, että sustakin olisi kiva käydä lounastreffeillä mammojen kanssa syömässä ulkona ravitsevaa ruokaa, mutta kun se ei vain ole mahdollista.

Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä. Luulen, että mies ei halua syödä yksin eväitään.

 

[Keittiönoita]

On se silloin, jos ruokarahaa ei tipu miehen lompsasta vaan jostakin ihan muualta.

No myös mun mielestä pitää perheen kyetä sopimaan, mistä ja miten eläminen rahoitetaan, jos toinen jää yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan lapsia. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että ennemmin säästetään lomista kuin kenenkään perheenjäsenen ruuasta. Mä en edes suostuisi jäämään kotiin, jos mun pitäisi kotihoidontuesta sekä säästää lomaa varten että ruokkia perhe. Eli nyt ap:llä uudestaan mietintään sen lomakassan tarve.

Lisään vielä, että en kyllä suostuisi olemaan se työsskäyvä osapuolikaan, jos en töissä saisi mennä työkavereiden kanssa syömään.

 

[Aurinkokunta]

Mie en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta mulle tuli ihan heti ekana mieleen, että miekään en pidä täysin suolattomasta ruuasta... ja just esim. laatikkoruuissa minusta se suola ei sekoitu ja mausta sitä ruokaa enää samallatapaa maistuvaksi, jos sen ripottelee vaan siihen lautaselle.

Eli alunperinkin ois ehkä kannattanut tehdä 2 erillistä annosvuokaa, pienempi suolattomana ja toinen normaalisti... ja kaikki ois oletettavasti tyytyväisiä.

 

[Yksvaan]

Toivottavasti ap saa miehensä puhaltamaan samaan hiileen!

Onneksi mies oli sovittelutuulella, joten nyt vaan kaikki mieltä painavat asiat auki, kyllä se siitä.

 

[Yksvaan]

Mie en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta mulle tuli ihan heti ekana mieleen, että miekään en pidä täysin suolattomasta ruuasta... ja just esim. laatikkoruuissa minusta se suola ei sekoitu ja mausta sitä ruokaa enää samallatapaa maistuvaksi, jos sen ripottelee vaan siihen lautaselle.

Eli alunperinkin ois ehkä kannattanut tehdä 2 erillistä annosvuokaa, pienempi suolattomana ja toinen normaalisti... ja kaikki ois oletettavasti tyytyväisiä.

Niinpä, lukematta jäi, koska ei ollut pelit ja vehkeet kunnossa, jolla tuo olisi onnistunut. Toisekseen, eiköhän se suolaton makaronilaatikko ollut vaan se jäävuoren huippu, joka nyt alkoi sulamaan.

 

[Ohis]

Olen Keittiönoidan kanssa asiasta täysin samaa mieltä. Ihan oikeasti, jos rahat ei riitä 6 euron työpaikkalounaaseen, on silloin syytä harkita siirtymistä hoitovapaalta takaisin töihin... Monipuolinen lounas on työssä ollessa tärkeää, eikä pelkästään ravitsemuksellisista syistä vaan myös sosiaalisista syistä. Niitä työssä tärkeitä sosiaalisia suhteita kun ylläpidetään juuri lounastauoilla.

Toisekseen tuo että pitäsi ruuaksi syödä mautonta paskaa kun on vauva talossa on ajatuksena varsin :/

Ei ole käynyt mielessäkään rajoittaa miehen työpaikkasyömisiä, itse asiassa minulle on helpompaa että mies syö siellä monipuolisemmin, iltapäivällä ei sitten aina olekaan tarjolla sen kummempaa ruokaa, vaan saa syödä mitä kaapista löytyy, kun lasten kanssa ollaan jo edellisen ruuan tähteet syöty itse

Minun on vaan vaikea kuvitella sellaista elämää, että pakotetaan toinen syömään suolatonta hiilihydraattihöttöä ruuaksi, kun päätös tästä toimintatavasta on selvästikin ollut varsin yksipuolinen. Mene töihin, jos rahat ei riitä ruokaan.

 

[Yksvaan]

Hauskaa että niin moni mamma saa huutia kun ilmoittaa menevänsä heti ä-lomalta töihin.
Puhumattakaan siitä että ilmoittaisi syyn johtuvan siitä että mies saa monipuolisen lounaan töissä =D

Tiedänkin käyttää tuota ensikerralla. Harmi vain kun meillä molemmilla on lounarit, josta maksetaan vain korko.

 

[Aurinkokunta]

Niinpä, lukematta jäi, koska ei ollut pelit ja vehkeet kunnossa, jolla tuo olisi onnistunut. Toisekseen, eiköhän se suolaton makaronilaatikko ollut vaan se jäävuoren huippu, joka nyt alkoi sulamaan.

No mutta siitä suolattomasta makaronilaatikosta se kaikki lähti.
Ja ihan kyllä juu olen sitämieltä, että ensisijaisesti katsotaan, että perheen saa ruokittua - ja sitten vasta mietitään ja katsotaan noita lomia jne.

Eli jos on rahasta tiukkaa, niin karsitaan lomasta... kun tässäkin tapauksessa sellainen lomakassa on olemassa.
Mutta jotenkin mie en ymmärrä ajatusta miehen rahat - naisen rahat - yhteinen koko perheen lomakassa jne. Tuolta maksetaan tuo ja täältä tuo...
Mutta jokainen toki tyylillään ja tavallaan, mikäs mie olen kenenkään rahojenkäyttöä tuomitsemaan suuntaan taikka toiseen.

 

[Yksvaan]

Mutta jotenkin mie en ymmärrä ajatusta miehen rahat - naisen rahat -

Jep, juuri näin!

 

[Keittiönoita]

Hauskaa että niin moni mamma saa huutia kun ilmoittaa menevänsä heti ä-lomalta töihin.
Puhumattakaan siitä että ilmoittaisi syyn johtuvan siitä että mies saa monipuolisen lounaan töissä =D

Tiedänkin käyttää tuota ensikerralla. Harmi vain kun meillä molemmilla on lounarit, josta maksetaan vain korko.

Tai että lomakassasta ei voi ottaa rahaa ruokaan.

 

[Yksvaan]

Hauskaa että niin moni mamma saa huutia kun ilmoittaa menevänsä heti ä-lomalta töihin.
Puhumattakaan siitä että ilmoittaisi syyn johtuvan siitä että mies saa monipuolisen lounaan töissä =D

Tiedänkin käyttää tuota ensikerralla. Harmi vain kun meillä molemmilla on lounarit, josta maksetaan vain korko.

Tai että lomakassasta ei voi ottaa rahaa ruokaan.

Eli mielummin yhteisestä hyvästä, kun toisen?
Onneksi en ole ap:n kaltaisen miehen kanssa naimisissa.

 

[Keittiönoita]

Eli mielummin yhteisestä hyvästä, kun toisen?
Onneksi en ole ap:n kaltaisen miehen kanssa naimisissa.

Kyllä, jos ja kun kyse on ruuasta. Jos olisikin kyse jommankumman harrastuksista, huvituksista tai uusista vaatteista, tilanne olisi toinen. Tai edes siitä, että syödään joku 20 euron ateria ravintolassa.

 

[TULKINNANVARAINEN]

Lämmitin äsken sitä makaroonilaatikkoa mikrossa. Lisäsin juustoraastetta, fetajuustoa, vihreitä chilejä pienennettynä ja aromisuolaa. En mä tässä mitään vikaa huomaa...

miten teillä voi olla noin kalliita raaka-aineita kaapissa jos perunapussiin pitää rahat riipiä jostain?

 

[Yksvaan]

Eli mielummin yhteisestä hyvästä, kun toisen?
Onneksi en ole ap:n kaltaisen miehen kanssa naimisissa.

Kyllä, jos ja kun kyse on ruuasta. Jos olisikin kyse jommankumman harrastuksista, huvituksista tai uusista vaatteista, tilanne olisi toinen. Tai edes siitä, että syödään joku 20 euron ateria ravintolassa.

Nimenomaan kyse oli ruuasta =D

Alan sympatiseerata enemmän ja enemmän ajatusta siitä, että ap tosiaankin on lomansa ansainnut. Ensin pihistelee kotona minkä voi ja sitten vietäs loputkin ilot.

 

[Keittiönoita]

Mutta jotenkin mie en ymmärrä ajatusta miehen rahat - naisen rahat -

Jep, juuri näin!

Ja jos haluaakin pitää myös "omat" rahat, niin voisi molemmat laittaa vaikka 2/3 tai 3/4 tuloistaan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan kaikki yhteiset menot. Niin asumismenot, ruoka ( myös siis kotona olevan äidin ja töissä käyvän isän lounas ), automenot, sähköt jne jne. Perheen budjetti tehdään niin, että tuo yhteinen tili riittää siihen. Loput voi kumpikin pitää jemmassa omalla tilillään ja käyttää sen mukaan kuin katsoo tarpeelliseksi. Jos toinen haluaa pistää omistaan lomakassaan, niin pistäköön.

 

[Kati]

Mun mielestä, jos rahat on tiukalla, silloin kaikki syö sitä mihin on varaa eikä tarvi ruikuttaa. Jos rahaa on niin sama vaikka mies kävisi viiden tähden ravintolassa syömässä päivisin. Joo työpaikkaruokailu on laadukasta, sosiaalinen tapahtuma jne. mutta jos siihen ei ole varaa, niin sitten ei sinne mennä.

Eikä ap:n makaronilaatikko mun tietääkseni mitään paskaa ollut, siitä vaan puuttui suola. Ei pitäisi hirveän iso ongelma olla täysikäiselle ja -päiselle ihmiselle...

 

[Yksvaan]

[quote="Keittiönoita"
Ja jos haluaakin pitää myös "omat" rahat, niin voisi molemmat laittaa vaikka 2/3 tai 3/4 tuloistaan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan kaikki yhteiset menot. Niin asumismenot, ruoka ( myös siis kotona olevan äidin ja töissä käyvän isän lounas ), automenot, sähköt jne jne. Perheen budjetti tehdään niin, että tuo yhteinen tili riittää siihen. Loput voi kumpikin pitää jemmassa omalla tilillään ja käyttää sen mukaan kuin katsoo tarpeelliseksi. Jos toinen haluaa pistää omistaan lomakassaan, niin pistäköön.

[/quote]

Johan tästä yhteistilistäkin oli pitkä riitaketju tässä muutama päivä sitten...

 

[Ksantippa S.]

Tiedänkin käyttää tuota ensikerralla. Harmi vain kun meillä molemmilla on lounarit, josta maksetaan vain korko.

Kiva, että teillä on lounarit. Enpä olisi uskonut sitä viime sivulla, kun väläyttäessäni lounasedun mahdollisuutta olit sitä mieltä, että siinä tapauksessa perhe saa syödä illalla miehen ulostetta.

 

[Keittiönoita]

Johan tästä yhteistilistäkin oli pitkä riitaketju tässä muutama päivä sitten...

En ole sellaista ketjua lukenut. Mutta ap:n kannattaa tosiaan miettiä - ja sopia miehensä kanssa - miten jatkossa perheen elämistä rahoitetaan. Vaihtoehtoja on useita, pääasia, että he pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen. Nykyinen tilanne, jossa toinen on ilman rahaa eikä voi käyttää lomaan säästettyjä rahoja vaan edellyttää, ettei toinenkaan saa syödä muuta kuin samaa mitä se toinenkin syö, on pidemmän päälle kestämätön. Tarkoitan, että tulee älyttömiä riitoja turhasta.

 

[Yksvaan]

Kiva, että teillä on lounarit. Enpä olisi uskonut sitä viime sivulla, kun väläyttäessäni lounasedun mahdollisuutta olit sitä mieltä, että siinä tapauksessa perhe saa syödä illalla miehen ulostetta.

Minen olekaan ap:n housuissa, vaikka ä-lomalle kohta jäänkin.
Ja silloin kun tuo lounasetu oli vain miehellä, mies niitä sumeilematta myös minulle antoi.

Käytämme niitä nytkin perheen hyväksi syömällä ulkona usein.

 

[Yksvaan]

Johan tästä yhteistilistäkin oli pitkä riitaketju tässä muutama päivä sitten...

En ole sellaista ketjua lukenut. Mutta ap:n kannattaa tosiaan miettiä - ja sopia miehensä kanssa - miten jatkossa perheen elämistä rahoitetaan. Vaihtoehtoja on useita, pääasia, että he pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen. Nykyinen tilanne, jossa toinen on ilman rahaa eikä voi käyttää lomaan säästettyjä rahoja vaan edellyttää, ettei toinenkaan saa syödä muuta kuin samaa mitä se toinenkin syö, on pidemmän päälle kestämätön. Tarkoitan, että tulee älyttömiä riitoja turhasta.

Jep, periaatteellisia kysymyksiä!

 

[Ksantippa S.]

Mun mielestä, jos rahat on tiukalla, silloin kaikki syö sitä mihin on varaa eikä tarvi ruikuttaa. Jos rahaa on niin sama vaikka mies kävisi viiden tähden ravintolassa syömässä päivisin. Joo työpaikkaruokailu on laadukasta, sosiaalinen tapahtuma jne. mutta jos siihen ei ole varaa, niin sitten ei sinne mennä.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että sitä ei tehdä, mihin ei varaa ole. Mutta kunnon ruoka ajaa minun mielestäni aika monen asian ohi tärkeysjärjestyksessä. Tärkeintä on tietysti lasten ruoka, mutta sen jälkeen tulee jossakin vaiheessa prioriteettilistalla vastaan aikuistenkin ruoka ja ruokailutapahtuma. Se tulee minun mielestäni ennen lomia ja viihde-elektroniikkaa.

Jos ei ole satasta kuussa työpaikkaruokailuun, herää kysymys mihin muuhun ei ole varaa. Ja olisiko kokonaisuuden kannalta parempi, että se kotona oleva menisi töihin?

 

[Keittiönoita]

Jep, periaatteellisia kysymyksiä!

Nimenomaan! Jotka sitten tuiskahtavat esiin jostakin yksinkertaisesta asiasta kuten suolasta. Selkeät linjat perheen menoista ja niiden rahoituksesta ja sen jälkeen ei tarvitse miettiä, onko ruuassa sopivasti suolaa. Tai ainakaan asiasta ei synny perheriitaa.

 

[Yksvaan]

Jos ei ole satasta kuussa työpaikkaruokailuun, herää kysymys mihin muuhun ei ole varaa. Ja olisiko kokonaisuuden kannalta parempi, että se kotona oleva menisi töihin?

Pointti onkin se että sen satkun voisi käyttää myös perheen monipuolisemman ruuan eteen.

 

[www]

en sillee ota kummemmin kantaa,mutta makaroonilaatikkoon on vähän hankala saada suola sekoitettua.