Kumpi on tärkeämpää, parisuhde vai lasten onni?

[akka]

Lyhyesti: ei rakasteta enää mieheni kanssa toisiamme, ei intohimoa, ei hellyyttä, ei keskustelua, ei yhteisiä suunnitelmia, rehellisesti ei edes viihdytä toistemme seurassa enää. Kuitenkin ollaan molemmat hyviä vanhempia lapsille, perheenä vietetään hyviä hetkiä, lasten aikana käyttäydytään sivistyneesti toisiamme kohti ja molemmille lasten hyvinvointi on tärkein.

Mä haluaisin erota, mies on sitä mieltä et lasten takia on pysyttävä yhdessä. Tällaista elämää on vietetty jo 2 vuotta. En halua olla puhtaasti itsekäs, mutta en tiedä miten kauan pystyn jättämään itseni huomiotta. Kuitenkin lasten takia olen valmis jatkamaan, he eivät kärsi tästä, no ehkä saavat vääristyneen kuvan parisuhteesta kun miehen kanssa ei koskaan kosketa edes toisiamme.

Tuntuu tyhmältä pistää oma hyvinvointi lasten edelle. Mitä sinä tekisit?

 

[maomao]

Eroaisin. En haluaisi lapsilleni samanlaista parisuhdetta, joten en olisi sellaisessa itsekään.

 

[no]

Riippuu siitä ovatko lapsenne 5- vai 15-vuotiaita.

 

[v]

Lapset aina ensin! Sitä ei vaan monet naiset suostu ymmärtämään millään. :headwall:

 

[lapanen]

Tietenkin lapset ovat tärkeämpiä. Ja turha luulla että eivät huomaa että teillä on ongelmia!!! Mieti millaisen mallin parisuhteesta annat heille.

 

[vieras]

Mistä ihmeestä on tuo käsitys että lasten takia on parempi sinnitellä yhdessä kun erota Kyllä lapset vaistoaa/tajuaa että vanhemmat ei ole onnellisia, niin hyviä näyttelijöitä ei löydy etteikö se paista sanoista ja teoista. Itse olen katsellut omien vanhempien onnetonta "ollaan yhdessä kun perheen kuuluu olla" -avioliittoa 15 vuotta ennen kuin tajusivat erota. Ja se oli kyllä paras päätös jonka ovat vanhempina tehneet

 

[vieraS]

lasten onni on vanhempien hyvässä parisuhteessa...

 

[mä]

Lapsen onni on etusijalla. Ja ne TODELLA huomaavat jo aikas nuorina, jos vanhemmilla kaikki ole hyvin. se ei mielestäni ole lapsen onnen ajattelua, että pysytään väkisin yhdessä, vaikka ei ollakaan oikea perhe enää henkisellä tasolla. Onnelliset vanhemmat=onnelliset lapset, se on yhtälö joka aika hyvin pätee. Ja jokaisen on myös ajateltava tietyissä määrin omaa onneaan.

 

[V]

Lapset eivät voi olla onnellisia, jos vanhemmilla on parisuhteessaan paha olla eivätkä rakasta toisiaan.

 

[Mrs Shillelagh]

Ihminen on tyhmä, kun tekee lapsia sellaisen kanssa, johon tuntee vain seksuaalista intohimoa. Rakkaudesta tietoakaan...

 

[höh]

Lasten onni tietenkin !

 

[m]

Lasten onni. Mutta tuskin lasten onnikaan täydellistä on jollei vanhemmat rakasta tai ainakin jollain tasolla välitä/tykkää toisistaan. Jos lasten onni on todella tärkeää, menkää parisuhdeterapiaan. Aina ne roihuavat rakkauden tunteet eivät ole se pääasia vaan terve parisuhde.

 

[ap]

Riippuu siitä ovatko lapsenne 5- vai 15-vuotiaita.

5 ja 2.

 

[Non compos mentis]

Itse uskon vakaasti, että sen intohimon jne. voi löytää, jos suhteessa ei ole mitään vakavia ongelmia kuten päihderiippuvuutta, väkivaltaa tms.

 

[jori]

Riippuu siitä ovatko lapsenne 5- vai 15-vuotiaita.

5 ja 2.

Teitte lapsia vaikka ette rakasta toisianne? Mutta tietysti kannattaa erota. Olisitte sinkkuinakin onnellisempia kuin nyt.

 

[vieras]

Lasten etu tärkein.

 

[Chala]

Lasten etu ei ole parisuhde jossa vanhemmat vain sietävät toisiaan. Lapset aistivat jo todella pieninä kun vanhemmilla on kireät tai kylmät välit ja he ottavat mallinsa teistä. Haluatteko te todella lastenne toistavan samaa kaavaa omissa suhteissaan, niin siinä voi hyvin suurella todennäköisyydellä käydä?

 

[jebulis]

Mäkin sanoisin, että jos pari vuotta on ollut kylmää jo makuoneessakin niin kannattaa harkita eroa. Millaisen kuva parisuhteesta haluat antaa lapsillesi? Lapset voivat hyvin kun vanhemmat voivat hyvin.

Toisaalta: jos meno on haipakkaa, lapset sairasteleet, elämässä muutoksia niin kannattaa odottaa. Elämä muuttuu aika radikaalisti kun lapset itsenäistyvät vähän.

 

[jebulis]

Lasten etu tärkein.

Samaa mieltä. Lapsen etu ei ole elää kodissa, jossa ei ole aitoa rakkautta vanhempien välillä.

 

[Tai..]

Ihminen on tyhmä, kun tekee lapsia sellaisen kanssa, johon tuntee vain seksuaalista intohimoa. Rakkaudesta tietoakaan...

On myös sellaista, että tekee lapsia sellaisen kanssa, jonka ajattelee olevan hyvä isä, mutta suhde kaatuukiin juuri intohimon puutteeseen (tai sitä ei koskaan ollutkaan eikä tule olemaan). Eli päinvastainen tilanne.

 

[Non compos mentis]

Ihminen on tyhmä, kun tekee lapsia sellaisen kanssa, johon tuntee vain seksuaalista intohimoa. Rakkaudesta tietoakaan...

On myös sellaista, että tekee lapsia sellaisen kanssa, jonka ajattelee olevan hyvä isä, mutta suhde kaatuukiin juuri intohimon puutteeseen (tai sitä ei koskaan ollutkaan eikä tule olemaan). Eli päinvastainen tilanne.

Miksi se suhde siihen kaatuisi?

 

[Tai...]

Ihminen on tyhmä, kun tekee lapsia sellaisen kanssa, johon tuntee vain seksuaalista intohimoa. Rakkaudesta tietoakaan...

On myös sellaista, että tekee lapsia sellaisen kanssa, jonka ajattelee olevan hyvä isä, mutta suhde kaatuukiin juuri intohimon puutteeseen (tai sitä ei koskaan ollutkaan eikä tule olemaan). Eli päinvastainen tilanne.

Miksi se suhde siihen kaatuisi?

No, tietysti siihen seksin ja romantiikan puutteeseen. Elellään kuin sisarukset. Siis alunperin ei usko sitä tunnetta, että ei ole intohimoa, mutta mies olisi hyvä isä.

 

[emmi]

No lasten onniko se olis jos sä lähtisit jonnekin lähiökämppään mätänemään ilman miestä ja lasten isää? Sitkö ois onnellista?
Tietysti riitanen suhde on erikseen..

 

[pikkupiikkis]

Riippuu siitä ovatko lapsenne 5- vai 15-vuotiaita.

5 ja 2.

Teitte lapsia vaikka ette rakasta toisianne? Mutta tietysti kannattaa erota. Olisitte sinkkuinakin onnellisempia kuin nyt.

No jos on noin pieni tuo pienin, niin miettisin muutaman kerran. Ja alkoiko kylmä kausi kuopuksen syntymästä vai kun odotit häntä?

Onko yritetty terapiaa? Onko ollut kahdenkeskistä aikaa? Ootko kotiäiti, miten kotityöt jakaantuu? Onko sulla omaa aikaa?

Jos ei oo mitään vaaraa (siis väkivältaa tai päihteiden käyttöä ) niin katselisin vielä kunnes nuorempikin olisi sen 5 ja se aika olisi panostettava huolella todelliseen yrittämiseen.

 

[mie]

Meillä vähä sama juttu. On yksi lapsi, 4v. Ja tämä tilanne on jatkunut oikeastaan jo sen neljä vuotta... Vihaan olla tässä avioliitossa! Tunnen että olen menettänyt oman itseni kokonaan. Raahaudun vaan päivästä toiseen ja yritän jotenkin jaksaa. Erota ei voi. Ollaan uskiksia...