V
vierailija
Vieras
Hyvä kirjoitus HS:ssä:
http://www.hs.fi/elama/a14580102208...utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
"Minulla on oikeus olla onnellinen. Lapset kärsivät, jos näkevät huonon mallin parisuhteeseen. On pakko erota, koska riitelymme vaikuttaa lapsiin.
Psykologi, parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa on kuullut paljon selityksiä, miksi ihmiset haluavat erota. Hänen mielestään monet eroavat heppoisin perustein. Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
”Henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen on keskeistä kulttuurissamme. Se menee kaiken muun edelle.”
Kiianmaan mukaan on lähes kokonaan kadonnut ajatus, että uhrauduttaisiin toisten vuoksi.
”Vaikka eron tiedettäisiin vaikuttavan haitallisesti lapsiin, moni on sitä mieltä, ettei halua uhrautua toisten vuoksi. Länsimaissa onnellisuus määritellään yksilön kautta. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa pohditaan, olemmeko me onnellisia: täällä sitä, olenko minä onnellinen.”
Kiianmaa on kuullut kyllästymiseen saakka sitä, miten ihmisillä on oikeus olla onnellisia.
Kliseisenä perusteluna erolle hän pitää sitä, että lapset saavat vanhempien onnettomasta liitosta huonon mallin parisuhteeseen. Harva kun muutenkaan ihailee vanhempiensa parisuhdetta.
”Vain viisi prosenttia ihmisistä haluaisi samanlaisen parisuhteen kuin vanhemmillaan.”
On silti totta, että kodin huono ilmapiiri vaikuttaa lapsiin. Kiianmaan mielestä ilmapiiriä pitäisi kuitenkin pyrkiä parantamaan, eikä suin päin erota.
Hetkellinen huono tunnelma ei hänen mukaansa traumatisoi lapsia.
”Ei se haittaa, jos aina ei ole hauskoja hetkiä. Avioliitoissa on monenlaisia kausia, eikä niistä tarvitse heti tehdä johtopäätöksiä.”
Kiianmaan mukaan moni ero voitaisiin estää, jos ihmisillä olisi parempi itsetuntemus. Nyt moni kuvittelee, että ero ratkaisee kaikki ongelmat.
”Usein odotetaan, että joku toinen tekee onnelliseksi, vaikka vastuu omasta onnellisuudesta pitäisi ottaa itse. Ei parisuhde ole aina syyllinen siihen, että on onneton.”
Eroa pidetään helppona ratkaisuna, eikä sille edes etsitä vaihtoehtoja. Kiianmaan mukaan tavallista on, että eroa haluava miettii eroa pari vuotta ennen kuin sanoo toiveensa ääneen.
”Jotta olisi ratkaisuvaihtoehtoja, asia pitäisi ottaa yhdessä pohdittavaksi jo aiemmin. Jos keskinäiset keskustelut eivät riitä, ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi parisuhdekursseilta.”
Monella on avioliiton aikana muuttuneet toiveet siitä, mitä odottaa suhteelta. Juuri näistä tavoitteista ja arvoista parien pitäisi puhua.
”Tulisi yhdessä pohtia, mitä haluamme suhteelta, ja lähteä rakentamaan siitä tyydyttävämpää.”
Kiianmaan mukaan yksi ongelma on, että monella on parisuhteesta yltiöpäisen romanttisia käsityksiä.
”Koulussa voisi opettaa, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja syitä mennä naimisiin. Avioliittoa ei pidä solmia vain rakastumismyrskyssä, vaan päätös pitäisi tehdä rationaalisemmin:”
Tänä päivänä harva pysyy Kiianmaan mukaan parisuhteessa vain lasten vuoksi. Toivooko hän, että yhä useampi jäisi yhteen, vaikka haluaisi erota?
”En voi kenellekään neuvoa, tulisiko erota vai ei. Mutta eroa pohtiessa tulisi ottaa huomioon muutakin kuin oma mieliala. Vanhemmat sanovat, että ajattelevat erossa eniten lapsia, mutta se ei aina ole totta. Ehjä koti on lapselle paras paikka kasvaa. Olisi toivottavaa, että lapsen elämä olisi vakaata.”
Kiianmaan mukaan vanhempien avioero vaikuttaa lapseen vielä tämän aikuistuttuakin.
”Eroperheiden lasten avioitumisikä on korkeampi kuin väestöllä keskimäärin. Myös erot ovat heillä yleisempiä.”
Kaikille Kiianmaakaan ei suosittele avioliiton jatkamista. Väkivaltaa, alkoholismia tai rikollisuutta ei pidä sietää.
Eikä edes epätyydyttävää suhdetta, jos se ei mihinkään kohene. Aikuistuneille lapsillekin voi tulla valheellinen käsitys lapsuudestaan.
”Jos vanhempien suhde on hyvin epätyydyttävä ja myöhemmin erotaan, eivät lapset sitä myöhemmin muista hyvällä. Jos elämää ei pystytä yhdessä muuttamaan paremmaksi, ero on varteenotettava vaihtoehto.”
http://www.hs.fi/elama/a14580102208...utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
"Minulla on oikeus olla onnellinen. Lapset kärsivät, jos näkevät huonon mallin parisuhteeseen. On pakko erota, koska riitelymme vaikuttaa lapsiin.
Psykologi, parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa on kuullut paljon selityksiä, miksi ihmiset haluavat erota. Hänen mielestään monet eroavat heppoisin perustein. Vanhemmat eivät aina mieti edes lastensa etua, kun haluavat erota.
”Henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen on keskeistä kulttuurissamme. Se menee kaiken muun edelle.”
Kiianmaan mukaan on lähes kokonaan kadonnut ajatus, että uhrauduttaisiin toisten vuoksi.
”Vaikka eron tiedettäisiin vaikuttavan haitallisesti lapsiin, moni on sitä mieltä, ettei halua uhrautua toisten vuoksi. Länsimaissa onnellisuus määritellään yksilön kautta. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa pohditaan, olemmeko me onnellisia: täällä sitä, olenko minä onnellinen.”
Kiianmaa on kuullut kyllästymiseen saakka sitä, miten ihmisillä on oikeus olla onnellisia.
Kliseisenä perusteluna erolle hän pitää sitä, että lapset saavat vanhempien onnettomasta liitosta huonon mallin parisuhteeseen. Harva kun muutenkaan ihailee vanhempiensa parisuhdetta.
”Vain viisi prosenttia ihmisistä haluaisi samanlaisen parisuhteen kuin vanhemmillaan.”
On silti totta, että kodin huono ilmapiiri vaikuttaa lapsiin. Kiianmaan mielestä ilmapiiriä pitäisi kuitenkin pyrkiä parantamaan, eikä suin päin erota.
Hetkellinen huono tunnelma ei hänen mukaansa traumatisoi lapsia.
”Ei se haittaa, jos aina ei ole hauskoja hetkiä. Avioliitoissa on monenlaisia kausia, eikä niistä tarvitse heti tehdä johtopäätöksiä.”
Kiianmaan mukaan moni ero voitaisiin estää, jos ihmisillä olisi parempi itsetuntemus. Nyt moni kuvittelee, että ero ratkaisee kaikki ongelmat.
”Usein odotetaan, että joku toinen tekee onnelliseksi, vaikka vastuu omasta onnellisuudesta pitäisi ottaa itse. Ei parisuhde ole aina syyllinen siihen, että on onneton.”
Eroa pidetään helppona ratkaisuna, eikä sille edes etsitä vaihtoehtoja. Kiianmaan mukaan tavallista on, että eroa haluava miettii eroa pari vuotta ennen kuin sanoo toiveensa ääneen.
”Jotta olisi ratkaisuvaihtoehtoja, asia pitäisi ottaa yhdessä pohdittavaksi jo aiemmin. Jos keskinäiset keskustelut eivät riitä, ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi parisuhdekursseilta.”
Monella on avioliiton aikana muuttuneet toiveet siitä, mitä odottaa suhteelta. Juuri näistä tavoitteista ja arvoista parien pitäisi puhua.
”Tulisi yhdessä pohtia, mitä haluamme suhteelta, ja lähteä rakentamaan siitä tyydyttävämpää.”
Kiianmaan mukaan yksi ongelma on, että monella on parisuhteesta yltiöpäisen romanttisia käsityksiä.
”Koulussa voisi opettaa, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja syitä mennä naimisiin. Avioliittoa ei pidä solmia vain rakastumismyrskyssä, vaan päätös pitäisi tehdä rationaalisemmin:”
Tänä päivänä harva pysyy Kiianmaan mukaan parisuhteessa vain lasten vuoksi. Toivooko hän, että yhä useampi jäisi yhteen, vaikka haluaisi erota?
”En voi kenellekään neuvoa, tulisiko erota vai ei. Mutta eroa pohtiessa tulisi ottaa huomioon muutakin kuin oma mieliala. Vanhemmat sanovat, että ajattelevat erossa eniten lapsia, mutta se ei aina ole totta. Ehjä koti on lapselle paras paikka kasvaa. Olisi toivottavaa, että lapsen elämä olisi vakaata.”
Kiianmaan mukaan vanhempien avioero vaikuttaa lapseen vielä tämän aikuistuttuakin.
”Eroperheiden lasten avioitumisikä on korkeampi kuin väestöllä keskimäärin. Myös erot ovat heillä yleisempiä.”
Kaikille Kiianmaakaan ei suosittele avioliiton jatkamista. Väkivaltaa, alkoholismia tai rikollisuutta ei pidä sietää.
Eikä edes epätyydyttävää suhdetta, jos se ei mihinkään kohene. Aikuistuneille lapsillekin voi tulla valheellinen käsitys lapsuudestaan.
”Jos vanhempien suhde on hyvin epätyydyttävä ja myöhemmin erotaan, eivät lapset sitä myöhemmin muista hyvällä. Jos elämää ei pystytä yhdessä muuttamaan paremmaksi, ero on varteenotettava vaihtoehto.”
