Kumppanin arvostelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nenne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nenne

Vieras
Tuli tuosta toisesta viestiketjusta mieleen, että kuinka moni teistä tunnustaa haukkuvansa puolisoaan ystävilleen/tuttavilleen? Onko tapana nais- tai miesporukassa ruotia puoliskon huonoja puolia?
 
Myönnän kertoneeni parille hyvälle ystävälleni mieheni huonoista puolista. Tuttaville vain kehun häntä. Sänky-ja palkka-asioista en keskustele ystävieni kanssa (no, ne ei olekaan niitä huonoja puolia :-). Yleensä keskustelut päättyy kuitenkin toteamukseen, että on se kuitenkin ihan hyvä mies. Kerron toki myös niistä hyvistäkin asioista ja olen toki keskustellut näistä asioista myös mieheni kanssa.

Toivoisin, että mieheni puhuisi myös ystäviensä kanssa parisuhdeasioista(mme). Se toisi vähän perspektiiviä. Olen aina yrittänyt elää niin, ettei minun tarvitse hävetä tekemisiäni/tekemättä jättämisiä/luonnettani ym.

 
Minä taas toivon, ettei mieheni levittelisi parisuhdeasioitamme pitkin maailmaa, varsinkaan työkavereilleen. Ja jos kertoisikin jotain, niin ainakin syyllistämättä yksinomaan minua.

Itse en koskaan retostellut mieheni ja minun asioita julkisesti, mutta kun kuulin, mitä mies oli puhunut, annoin samalla mitalla. Outoa, sillä harvemmin mies on se juoruava osapuoli.

No, pakkaan joka tapauksessa laukkuni kuun vaihteessa.
 
Vaikka sanotaankin , että puhuminen helpottaa niin fiksu ihminen ei repostele parisuhde ongelmilla ulkopuolisille. Siinä kertoja kertoo oman näkökantánsa mitä seinien sisällä tapahtuu. Toisen näkökulma voi olla ihan erilainen.

Kukaan ulkopulinen ei voi tietää mikä on totuus, mitä siellä tapahtuu. Eikä se minusta ole muiden asia tietääkään koska sitten yleensä aletaan tuomaroida ja miettiä kumpi se syyllinen oikeasti on. jne jne.. Tulee paljon p**ka ja huhupuheita, luulemisia ja mustamaalausta.. ei ole hyvä tie.

Minä en ainakaan halua että meidän asioita repostellaan ympäri kyliä ym, koska jutut muuttuvat ja värittyvät aina kertojan mukaan. Lopulta ei koko jutussa ole enää minkäänlaista totuuden siementä.

Eräs minun läheinen ystävä erosi. Eikä siitä sen enempää, hän ei repostellut asioillaan, jotka eivät meille muille kuulu. Ei haukkunut miestään eikä itseään. Sanoi vain että niin vain kävi. That´s it.
 
Samaa mieltä eli fiksu ei kerro.

Jos arvostelee kumppaniaan jollekin ulkopuoliselle, sehän jo kertoo ettei tämä arvostelija kunnoita eikä oikeasti rakasta toista koska loukkaa kumppaniaan arvostelullaan.


Kaikkein halveksuttavimpia ovat ne, jotka eron jälkeen kertovat kaikille kuinka se ex-puoliso oli syypää kaikkeen ja vielä värittävät tapahtumia.

 
Minä puhun hyville ystävilleni kaikenlaista itsestänikin ja toisinaan myös puolisostani. Huonojakin puolia, jos tuntuu, että sydäntä pitää päästä purkamaan. Toisaalta pyrin pitämään huonot puolet suhteessa hyviin, ihan jo senkin vuoksi, että noi tilanteet liittyvät yleensä ongelman ratkomiseen, eikä siitä olisi itselleni mitään hyötyä, jos vain haukkuisin toista, yrittämättä miettiä ratkaisua.

Yleiseksi puolison haukkumiseksi noi ei kuitenkaan mene, sillä ystäväni ovat yleensä sen verran fiksuja, etteivät ihan kritiikittömästi usko puolisoni olevan ääliö ja minun viaton enkeli:)

Toisinaan mieheni kanssa saatamme heittää jotain kevyttä negatiivista juttua toisesta, mutta niitä ei kumpikaan pidä ilkeinä eikä varsinkaan haukkumisena. Enemmän kilttinä naureskeluna toisen hassuille tavoille tms.

Mieheni tietää minun puhuvan toisinaan eikä pistä sitä pahakseen. Minulle puhuminen on tärkeä tapa ajatella ja ratkaista ongelmia.
 
Minä olen mansikan, fiksu ei kerro:n ja Kaisan linjoilla: likapyykit pestään kodin seinien sisäpuolella. Vain huonoitsetuntoinen kaipaa kavereidensa mielipiteitä ja tuomioita omasta kumppanistaan.
 
Hmmm, ne kerrat kun olen läheisten ystävien kanssa jotain mieheni huonoja puolia tai ongelmiamme puinut, ystäväni ovat pyrkineet olemaan enemmän mieheni puolella, etsimään syitä hänen käytökselleen, ja lähinnä tukemaan mieheni ymmärtämistä ja ongelmien positiivista ratkontaa. Koskaan ei ole tullut ilmi, että puheet olisivat menneet väärien ihmisten korviin, enkä toisaalta ole minullekaan kerrottuja negatiivisia asioita kertonut eteenpäin.

Olen sitä mieltä, että pitää olla parisuhteen ulkopuolella sellainen ystävä tai kaksi, jonka kanssa voi puida asioita yleisesti, vähän tuulettaa, ja se koskee myös omia ongelmia suhtautumisessa puolisoonsa. Ettei kaikki kaadu kumppanin niskaan, oli hän kuinka hyvä tuki, kumppani ja ystävä tahansa.

Mutta tietysti puhdas toisen arvostelu vain mollausmielessä on ikävää. En ymmärrä miksi pitäisi haukkua ihmistä, jonka kanssa on valinnut olla - eikö se kerro itsestäänkin vähemmän mairittelevia asioita?
 
""Vain huonoitsetuntoinen kaipaa kavereidensa mielipiteitä ja tuomioita omasta kumppanistaan. ""

Minä en ainakaan hae kavereideni tuomioita omasta kumppanistaan ja turhaa se olisikin. Yleensä he joko vain kuuntelevat, kommentoivat minun tekemisiäni kriittisesti, tarjoavat selityksiä puolison toiminnalle tai ehdottavat ratkaisuja. Idiootti olisin, jos heiltä lähtisin hakemaan tuomiota kumppanistani. Ensinnäkin en siitä mitään hyötyisi ja toisekseen sitä erittäin harvoin saisin. Sen harvan kerran kun tuomioita jaetaan, ne saattavat aivan yhtä hyvin osua itseeni.
 
Ei toimi aina, kokeiltu on. Joskus käy niikin etä kun mies näin tulee häpäistyksi kaikkien kuullen ei sitä seksiä sitten tipu enää ollenkaan.. :( Onneksi vieraissa saa.
 
No jaa, haukun ja en hauku. Minulla on kyllä tapana puhua parisuhteeni asioista (harvoin kuitenkaan seksiasioista) muutamien ystävien ja kavereiden kanssa, mutta en koe että se on kumppanin haukkumista. Jos mieltä painavista asioista tai vaikkapa toisen harmittavista puolista ei saa koskaan kellekään puhua, ei saa myöskään mitään perspektiiviä asioihin. Mitä jos mies olisi oikeasti vaikkapa väkivaltainen eikä nainen uskaltaisi kellekään kertoa, siinä vain kärsisi vuodesta toiseen? Toisekseen, omaa mieltäni helpottaa pelkästään niiden asioiden julkituominen eli se kertominen on terapeuttista. On myös yleensä helpottavaa kuulla jos ja kun muissakin parisuhteissa painitaan samojen ongelmien kanssa, että miten niistä on selvitty. Ystäviltä voi saada ihan konkreettisia vinkkejäkin joista oma kumppani sitten tietämättään hyötyy.

Tällainen terapeuttinen ""valittelu"" on ihan yleistä kaveripiirissäni, se toimii aina molemminpuolisesti meidän naisten välillä. Nyt olen kuitenkin ollut varovaisempi sen suhteen, kenelle parisuhteen asioista kerron sillä eräs tällainen kaveri otti pienen valitukseni liian tosissaan ja luuli sitten että mieheni on täysi sika. En osannut odottaa tällaista koska muut kaverit ovat sellaisia että tietävät kyllä, mikä funktio näissä valitteluissa on ja olettavat aina lähtökohtaisesti, että oikeasti huonon miehen kanssa en edes olisi mutta että kaikissa on niitä huonoja puolia ja varsinkin, huonoja päiviä..! Eivät siis ajattele että kertomani asiat jotenkin kuvaisivat miestäni yleisemmällä tasolla.
 

Yhteistyössä