E
"ellid"
Vieras
Harvoin on ollut yökylässä mummolassa, siis noin kolme kertaa/vuosi. Joskus itsekseen, mutta nyt viime aikoina on ollut yhtä aikaa serkkutytön kanssa, itse näin on halunnut.
Muutamana viime kertana on iskenyt ikävä just ennen nukkumaanmenoa. Pari minuuttia on itkettänyt, sitten on helpottanut. Nyt tuon muistaen ei haluaisi mennä yökylään josta aiemmin oli puhetta. Pakottaa en missään nimessä aio, ei ole tarvis kun meillä vanhemmilla ei ole menoa. Jos ei halua mennä, niin ajattelin viedä päiväksi sinne kuitenkin kylään leikkimään ja hakea sitten yöksi pois. Mutta onko tämä teistä ok, vai ruokkiiko sitä että ei ehkä seuraavallakaan kerralla halua mennä?
Nyt tuntuu muutenkin olevan jotenkin enemmän minun perään ja muutenkin herkempi, liittyisikö tähän 5v ikään vai mistähän on kyse?
Jos lähden vaikka elokuviin, meinaa itku tulla kun tulee ikävä. Lenkillä ja kaupassa voin käydä ilman ikävää, eikä minua sitten ole niin ikävöinyt kun olen poissa ollut, mutta ajatus ikävän tunteesta pistää itkemään.
Muutamana viime kertana on iskenyt ikävä just ennen nukkumaanmenoa. Pari minuuttia on itkettänyt, sitten on helpottanut. Nyt tuon muistaen ei haluaisi mennä yökylään josta aiemmin oli puhetta. Pakottaa en missään nimessä aio, ei ole tarvis kun meillä vanhemmilla ei ole menoa. Jos ei halua mennä, niin ajattelin viedä päiväksi sinne kuitenkin kylään leikkimään ja hakea sitten yöksi pois. Mutta onko tämä teistä ok, vai ruokkiiko sitä että ei ehkä seuraavallakaan kerralla halua mennä?
Nyt tuntuu muutenkin olevan jotenkin enemmän minun perään ja muutenkin herkempi, liittyisikö tähän 5v ikään vai mistähän on kyse?
Jos lähden vaikka elokuviin, meinaa itku tulla kun tulee ikävä. Lenkillä ja kaupassa voin käydä ilman ikävää, eikä minua sitten ole niin ikävöinyt kun olen poissa ollut, mutta ajatus ikävän tunteesta pistää itkemään.