Kun aina puhutaan alkoholisti perheistä niin entäs tällänen..

[lapsuusmuistot]

lapsuus. Meillä oli ulkoisesti asiat hyvin. Koti puhdas, suht. siistit vaatteet päällä ja hieno auto perheessä. MUTTA
Vanhemmat oli tosi paljon poissa kotoa. Eli käytännössä heitä näki todella vähän. Emmekä koskaan viettäneet yhdessä aikaa, vaikka sitä olisi ollut. Mielestäni suhteemme jäi etäiseksi ja kylmäksi. Mitä tietysti on tänäkin päivänä.
Pahinta kaikessa on se, että pelkään siirtäväni lapsiini tämän "kylmän suhteen", pelkään että en osaa viettää heidän kanssa aikaa niinkuin kotonani oli.

 

[Gloria Mundi]

Vahan samat kokemukset minulla. Vaikka aiti olikin kotona koko lapsuudeni ajan, han oli kovin etainen. Ja edelleen minulla on etaiset valit vanhempiini. Hellyytta ei kotona naytetty, eika sita nayteta edelleenkaan. Pelkasin myos siirtavani taman kylmyyden omiin lapsiini, ja valilla olen sita surrutkin kun en osaa olla yhta 'valiton' kuin mieheni - lasteni isa. Mutta miehen opastuksella olen oikein opetellut tuota fyysista ja verbaalista hellyytta ja kylla sen voi oppia. Oma perheeni on kaikki mita minulla on - ja he tietavat sen. Omien vanhempieni kanssa kitkuttelen eteenpain niin kuin aina ennekin, ja valilla olen oikein suuttunut ja surullinen etta he ovat sellaisia kuin ovat. Lapsieni puolesta varsinkin surettaa. Mina sen jaksan kantaa, aikuisena ihmisena, mutta lapsille sita on vaikea selittaa. Koitan sitten kompensoida sita omasta puolestani, ja onneksi on mies joka rutistaa kaikki hengilta monta kertaa paivassa. Uskon, etta jos lapsiltani kysytaan, meilla on lammin ja hella, lasnaoleva koti. Sen asian voi oppia! =)

 

[Keittiönoita]

Kyllä sen kierteen voi katkaista, jos haluaa. Mä sain lapsena ruumiillista kuritusta, mutta omieni ei ole tarvinnut sitä kokea. En vaan halunnut jatkaa "perinnettä".

Mun lapsuudessani isä oli aina töissä (yksityisyrittäjä) ja äitini oli kotiäiti. Isää ei kovin usein nähnyt, mikä jossain vaiheessa tuntui ikävältä. Toisaalta se oli meidän perheen elämää. Aikuisena sen isän poissaolon oppikin paljon paremmin hyväksymään ja nyt kun itse olen ollut 2 vuotta yrittäjänä, ymmärrän isääni ihan älyttömän hyvin =)