Kun asunto ei ala tuntumaan kodilta

["vieras"]

Kuinka kauan asuisitte asunnossa, joka ei tunnu kodilta? Tai kuinka kauan antaisitte aikaa itsellenne odotella sitä fiilistä?

Meillä on nyt semmoinen tilanne, että ollaan asuttu tässä asunnossa vajaat puoli vuotta, ja päivä päivältä tää talo ahdistaa mua enemmän ja enemmän. En viihdy täällä ollenkaan!
Vaikka alkuun vaikuttikin ihan unelmalta. On tilaa, iso piha, rauhallinen alue ja suht edullinen vuokra.

Ennen olen ollut varsinainen kotikissa, rakastanut rauhallisia koti-iltoja ja nauttinut todella siitä että saa olla kotona. Nyt mä haluan olla ihan missä tahansa muualla paitsi kotona!

Onneksi mieskin on huomannut kuinka vaikea mun on täällä olla. Katsellaan nyt uutta asuntoa.
Mutta oonko mä jotenkin vinksahtanut? Pitäisikö tässä nyt vielä odotella, ja koittaa menisikö tämä inho tätä taloa kohtaan ohi?

 

["vieras"]

munanpuutetta prinsessalla

 

["vieras"]

Määkin olen koti-ihminen, mutta suhtaudun taloon talona. Mun koti on siellä, missä on mun perhe. Ei aiheuta mulle varmaankaan suurta surua, kun joskus muutamma tästä pois. Seuraavakin paikka on koti....

 

[Professional Griefer]

Oon koko aikuisikäni muuttanut noin 7-12kk välein. Lähinnä vaan ihan huvikseni, spontaanisti kun hyvä tilaisuus tarjoutuu. Tämän nykyisenkin asunnon löysin vähän vahingossa, rakastan tätä omana pikkuluukkunani ja mulla on täällä turvallista olla, mutta ei oo vaikeeta ajatella, että syksyllä muutan tonne 200km päähän.

Kodin tunnun pitäis kyllä tulla jostain muusta kun siitä luukusta, mihin on irtaimistonsa lävännyt. Mutta eipä sitä "ihastusta" kannata jäädä odottelemaan jos tarjoutuu tilaisuus siirtyä jonnekin muualle.

 

["vieras"]

Varmaan aika yksilöllistä. Me aikoinaan muutettiin kivaan, uudehkoon asuntoon ja aluekin oli ihan ok. Mä inhosin siellä asumista aika alusta asti. Muutettiin koska tarvittiin isompi asunto silloin.
Puolen vuoden jälkeen alettiin puhua poismuuttamisesta vakavasti, ja vähän alle vuoden jälkeen muutettiin samalle alueelle josta oltiin lähdetty, saatiin sieltä isompi asunto. Ei ole kaduttanut, nykyisessä ollaan viihdytty jo vuosikausia, tuntui kodilta alusta asti.

 

[sissunen]

Eihän toi ole mikään ongelma jos on kerran vuokrasunto. Muutatte pois vaan. Ja pystyyhän sitä omistusasunnostakin muuttaa mut myyminen ja uuden ostaminen onkin sit vähä isompi homma.
Myös muutettiin vähän pakko tilanteessa pari vuott sitten omistusasuntoon ja kyllä siihen kotiutumiseen meni aikaa yli puoli vuotta. Mut positiivinen asenne autto.
Tee lista nykyisen asunnon hyvistä ja huonoita puolista ja punnitse sitten yhdessä perheen kanssa mitä teette

 

[bud]

Jostain joskus luin, että kotiutuminen kestäis 2 vuotta..

 

["vieras ap"]

Jostain joskus luin, että kotiutuminen kestäis 2 vuotta..

No noin kauaa en kyllä ala odottelemaan! Kammottaa pelkkä ajatuskin.
Eikä edes tiedetä, saataisko nuin kauaa tässä asua. Omista väläytellyt ajatusta talon myymisestä.

Tuota ollaan jo vähän tehtykin; listattu - ja + puolia talosta, tällä hetkellä negatiivisia hiukan enemmän.

Ja helppohan tästä tosiaan on lähteä kun vuokralla ollaan. Ei vaan ole kovin mukavaa puuhaa tuo muuttaminen.

 

["Masy"]

Hei! Oletko harkinnut että talon energiat eivät vain sovi sinulle? Tai tiedätkö onko talossa tapahtunut jotain "pahaa"? Joskus ihminen aistii tietämättään tälläisiä asioita.. Joku energiahoitaja yms. voisi varmaan käydä puhdistamassa talo?

 

["vieras ap"]

[QUOTE="Masy";28042012]Hei! Oletko harkinnut että talon energiat eivät vain sovi sinulle? Tai tiedätkö onko talossa tapahtunut jotain "pahaa"? Joskus ihminen aistii tietämättään tälläisiä asioita.. Joku energiahoitaja yms. voisi varmaan käydä puhdistamassa talo?[/QUOTE]

Tuskin täällä mitään pahaa on tapahtunut.

Mutta näin kyllä unen tästä talosta ennen muuttoa tänne. Mutta se nyt oli vain uni, ahdistava sellainen.

 

[astrolabe]

Palstan mukaan pitää vaan kärvistellä. Itse neuvon muuttamaan.

 

["vieras"]

Tuttu tunne. Muutettiin taloon (omistuskämppä), joka tuntui heti virheeltä. Fiilis ei koskaan lähteny ja muutettiin 2,5 v asumisen jälkeen pois asuntoon, jossa olen viihtynyt alusta asti ihan eri tavalla.

 

["vieras ap"]

Palstan mukaan pitää vaan kärvistellä. Itse neuvon muuttamaan.

Eiköhän tästä pois olla muuttamassa jahka uusi asunto löytyy. Toivottavasti löytyy pian!

Onneksi mies ei pidä mua pimahtaneena.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";28042086]Tuttu tunne. Muutettiin taloon (omistuskämppä), joka tuntui heti virheeltä. Fiilis ei koskaan lähteny ja muutettiin 2,5 v asumisen jälkeen pois asuntoon, jossa olen viihtynyt alusta asti ihan eri tavalla.[/QUOTE]

Osaatko sanoa mikä tuossa asunnossa tökki? Vai oliko se vain se tunne, että se ei ole oikea teille?

Me käytiin viime kesänä katsomassa yhtä asuntoa, ja siinä tilanteessa mulle tuli jo se tunne, että tää on meidän koti. Näin itseni jo kipsimässä aamuisin rappuja alas aamukahvin keittoon. Harmi ettei muutettu siihen.
Tästä asunnosta mulle ei tullut mitään tuollaista fiilistä kun katsomassa käytiin. Ja sinä päivänä kun tähän muutettiin, niin kadutti jo vietävästi että vuokrasopimus kirjoitettiin.

 

[sissunen]

Olisi kyllä kiva ihan uteliasuuttaan nähdä se lista niistä asunnon huonoista puolista
On tässä meidänkin asunnossa huonoja puolia jonkun verran mut tää on nyt meidän koti ja mihinkään en tästä ole lähdössä! Oon myös nähny unia että talon vanhaemäntä on löytynyt pihalta haudattuna... että sellasta!

 

["vieras ap"]

Olisi kyllä kiva ihan uteliasuuttaan nähdä se lista niistä asunnon huonoista puolista
On tässä meidänkin asunnossa huonoja puolia jonkun verran mut tää on nyt meidän koti ja mihinkään en tästä ole lähdössä! Oon myös nähny unia että talon vanhaemäntä on löytynyt pihalta haudattuna... että sellasta!

No isoin miinus on varmasti tuo meidän maan alla oleva kellarikerros. Siellä on jäätävän kylmä! Siellä on kaksi isoa "huonetta", sauna/suihkutila, puuvarasto ja perunakellari. Ja koko kerroksessa vain kaksi lämpöpatteria.
Suihkuun jos mielii mennä, on pakko lämmittää sauna, että tarkenee.
Lapsi ei uskalla yksin käydä pesulla, joten siellä on toisen vanhemmista oltava mukana.

Sitten lämmitys. Asuinkerroksissa on joka huoneessa patterit, mutta pattereiden lämpöä pystyy säätämään vain "pannuhuoneesta". Kaikki patterit on siis yhtä lämpimiä/kylmiä. Mikä on inhottavaa, koska tykkään että makkari olisi huomattavasti viileämpi kuin muut huoneet. Ja jos joka huoneessa olisi lämpöä sen 17 astetta, olisi talossa liian kylmä.

Lähellä ei asu muita lapsiperheitä, mikä tietysti on lapsen kannalta kurjaa kun ei ole pihalla leikkiseuraa.

Siinä muutama esimerkki. Ja päällimmäisenä tosiaan se tunne, että tämä ei ole meidän koti.

 

["Vieras"]

Tuttu tunne. Meillä on se tilanne, että muutettiin n. 10 vuotta sitten miehen vanhempien rakentamaan taloon, käytännön syistä. Talo on tilava ja uusi, järjen mukaan mun pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen, mutta en ole koskaan tuntenut tätä omaksi kodiksi. Talossa on kalsea, ei kovin kodikas tunnelma, ja pohjakaavassa on monia mielestäni huonoja ratkaisuja (ei eteistä - sisäänkäynti aukeaa suoraan huoneeseen, ahtaat wc:t, neliöitä tuhlattu outoihin paikkoihin ym.). Sijaintikaan ei ole mulle mieleen, on liian kaukana kaikesta ja ystäviä on vaikea tavata spontaanisti. Jos olisin nähnyt talon asuntonäytössä, en olisi edes harkinnut sen ostamista/vuokraamista. Mutta ei täältä kannata poiskaan muuttaa, käytännön syyt (lähinnä taloudelliset) painavat vaakakupissa niin paljon.

Sisustuksella olemme toki saaneet tähän hieman lisää kodikkuutta, mutta silti unelmoin välillä asunnosta, joka tuntuisi enemmän kodilta. Joka olisi sellainen "oma pesä", jonne on ihana käpertyä pimeänä syysiltana... tai muutoinkin. Eikä vain kokoelma huoneita, joissa asutaan. Ehkä toiset 10 vuotta helpottavat asiaa, en tiedä...

Mutta joo, jos olisin sinun tilanteessasi että muuttaminen olisi suht helppoa ja muutenkin järkevää, vaihtaisin kyllä.

 

[vvvvv]

Me asuttiin yhdessä talossa vain reilu puoli vuotta. Muutettiin pois ihan siitä syystä, että mulla ahdisti olla siellä. Kuuntele itseäsi ja tunteitasi ja men niiden mukaan. Jos ei ole hyvä olla, niin lähtekää pois.. Niin mekin tehtiin

 

[Tuttua]

Asuin ennen vuokralla ihanassa asunnossa. Oli mahtavat naapurit, edullinen vuokra, paljon tilaa ja oma pieni piha. Se asunto oli kuitenkin homeessa, ja muutimme tähän nykyiseen, vasta rakennettuun asuntoon. Ollaan asuttu tässä nyt 2,5 vuotta enkä ole kotiutunut. Aluetta rakennetaan koko ajan, ja täällä on silmänkantamattomiin pelkkää auki kaivettua peltoa, kaadettuja puita ja metrin kokoisia puuntaimia. Vaikka luulisi että uusia rakennuksia on kiva katsoa, niin jotenkin silmä puutuu tähän perinnetalojen määrään, jonka keskeltä sieltä täältä pilkistää moderni betonipunkkeri. Aamulla alue tyhjenee täysin, ei ole kuin meitä kotiäitejä rattaineen vaeltamassa näitä kahta aurattua pyörätietä pitkin joko seurakunnan kerhoon tai perhekahvilaan.

Vaikka täällä on kivoja ihmisiä ja lapsille kavereita, ja jonain päivänä hyvät palvelut niin asunto ei tunnu kodilta eikä alue viihtyisältä. Haaveilen muutosta kunnon perinteiseen lähiöön.

 

["vieras ap"]

Me asuttiin yhdessä talossa vain reilu puoli vuotta. Muutettiin pois ihan siitä syystä, että mulla ahdisti olla siellä. Kuuntele itseäsi ja tunteitasi ja men niiden mukaan. Jos ei ole hyvä olla, niin lähtekää pois.. Niin mekin tehtiin

"Kiva" kuulla että joku muukin on hätäisesti muuttanut pois talon ahdistavuuden vuoksi. Mitetin jo tosiaan, että olen ainoa joka tuntee ahdistusta asunnon vuoksi.

Kyllä meillä varmaan ihan kodikasta on, ainakin vieraat on olleet sitä mieltä. Tätini ihastui tähän taloon kamalasti Ja alkuun siis minäkin tykkäsin tästä talosta. Mutta kun ei tunnu kodilta ja inhottaa olla täällä.