Kun ei aina jaksa omaa lastaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Juudit"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"Juudit"

Vieras
Mä en vaan välillä jaksa tuota lasta... osaa olla tosi ihana ja aurinkoinen persoona, on sosiaalinen ja avoin ja innokas kokeilemaan uusia juttuja ja esim.liikkumaan.

Mutta sitten se MUTTA. Ollaan nyt 3v sitten käyty ekan kerran psykologilla jossa ei ollut mitään. Lievää aistiyliherkkyyttä totesi toimintaterapeutti ja sen kanssa ollaan opeteltu elämään. On hirveän negatiivinen välillä, maailma on kovin mustavalkoinen, haastaa riitaa, on impulsiivinen eikä kykene hallitsemaan itseään. Ei hyväksy sanaa ei eikä kestä pettymyksiä eikä sitä jos asiat eivät mene oman mielen mukaan. Saa raivokohtauksia eikä omaa minkäänlaista itsehillintää.

Aloitti normaalikoulussa viime syksynä, mutta ei pärjännyt siellä ja siirrettiin starttiluokalle. Vihdoin aloitettiin uudet tutkimukset joissa todettiin Adhd johon aloitettiin lääkitys.. myös mahdollisia asperger piirteitä aletaan tutkimaan pian sekä tehdään psykologilla tunne-elämän kartoitus.

Ollaan siis päästy vihdoin tänne, että saadaan apua tilanteeseen ja se helpottaa, mutta sitten on näitä päiviä ja VIIKKOJA kun mistään ei tule mitään positiivista. Wilma täyttyy huonosta palautteesta koulusta, poika on pahalla päällä koko ajan, koko ajan saa olla kieltämässä ja ohjaamassa ja käskemässä ja sitten poika itse raivoaa kun koko ajan jankutetaan.

Välillä tulee hetkiä että pystyt antamaan positiivista palautetta ja on jopa ihan mukavaa yhdessä ja seuraavassa hetkessä kaikki on taas pielessä. Yhdenkin pienen negatiivisen asian jos joutuu sanomaan tai huomauttamaan niin poika vetää sitten kaikki lekkeriksi eikä millään ole mitään väliä.

Mä olen niin loppu siihen että saa vahtia yhtä kuin jotain uhmaikäistä taaperoa, siihen että toinen on niin kiittämätön ja tähän kokoaikaiseen jankuttamiseen ja jatkuvaan taisteluun.

Välillä tekisi mieli antaa periksi ja nostaa kädet ilmaan ja antaa toisen tehdä ihan mitä itseä huvittaa että pääsis helpommalla, mutta ei omakaan luonto anna periksi. Välillä huudetaan täällä kilpaa eli itsekkin useammin vajonnut tonne uhmiksen tasolle, mutta kun ei vaan jaksa!

Mistä voisi lähteä etsimään vertaistukea?
 
[QUOTE="tiina";28162705]Eikä lääkitys siis auta ollenkaan?[/QUOTE]

No onhan vähän rauhoittunut, pahimmat ns.oikeat raivokohtaukset kun huutaa ja heittelee tavaroita yms. on vähentynyt ja nyt on ollut puhetta että kokeiltaisiin isompaa annostusta tai toista lääkettä rinnalle.. ensi kuussa on taas seuraavaa palaveria lasten polilla jossa päästään näitä suunnittelemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja adhd lapsen äiti;28162701:
Mä olen myös kouluikäisen adhd lapsen äiti. Naamakirjassa ainakin löytyy hyvä adhd yhteisö adhd lasten vanhemmille josta saa vertaistukea! :)

Kiitos vinkistä, pitää mennä katsomaan! :)
 
[QUOTE="Juudit";28162723]No onhan vähän rauhoittunut, pahimmat ns.oikeat raivokohtaukset kun huutaa ja heittelee tavaroita yms. on vähentynyt ja nyt on ollut puhetta että kokeiltaisiin isompaa annostusta tai toista lääkettä rinnalle.. ensi kuussa on taas seuraavaa palaveria lasten polilla jossa päästään näitä suunnittelemaan.[/QUOTE]

Ok. Itselläkin 6-vuotias juuri diagnosoitu adhd poika, tällä viikolla aloitettu lääkekokeilu. En voi sanoa muuta kuin tsemppiä teille!
 
Itselläni lapsi on vasta päiväkodissa enkä tuota Wilmaa ole käyttänyt, mutta..

..miksi opettaja sinne kirjoittaa lapsen käytöksestä ja tekemisistä? Kyllähän sinä vanhempana tiedät kuinka lapsi toimii eri tilanteissa etkä netin välityksellä (tai muutenkaan) pysty niihin tilanteisiin vaikuttamaan. Ja aivan varmasti sinulla on lapsen kanssa kotona muutakin tekemistä kuin lukea opettajan kirjoituksista mitä lapsesi on kunakin päivänä toilaillut.
 
..Suosittelen vähentämään tai jättämään pois leivän, sokerin ja prosessoidut elintarvikkeet, mikäli niitä perheessä käytetään. Etsi tietoa paleo-ruokavaliosta.

Tässä muutama linkki vielä aiheeseen:
http://www.webmd.com/add-adhd/guide/adhd-diets

Ja vielä toinen.. ei liity suoraan adhd:n, mutta periaate on sama. Varsinkin tuo video kannattaa katsoa!
http://www.kemikaalicocktail.fi/2013/01/ms-tauti-parani-paleo-ruoalla/
 
Itselläni lapsi on vasta päiväkodissa enkä tuota Wilmaa ole käyttänyt, mutta..

..miksi opettaja sinne kirjoittaa lapsen käytöksestä ja tekemisistä? Kyllähän sinä vanhempana tiedät kuinka lapsi toimii eri tilanteissa etkä netin välityksellä (tai muutenkaan) pysty niihin tilanteisiin vaikuttamaan. Ja aivan varmasti sinulla on lapsen kanssa kotona muutakin tekemistä kuin lukea opettajan kirjoituksista mitä lapsesi on kunakin päivänä toilaillut.

Se on sitä vuorovaikutteisuutta. Mistä vanhempi muka tietää miten koulussa on mennyt, jos sitä ei mitään kautta tiedoteta? Meidän erityisluokkalaisella kulki ensimmäisinä vuosina ihan reissuvihko repussa, mihin niin koti kuin koulukin laittoi viestiä, mikä painoi mieltä ja missä mennään. Joinain päivinä lähti kotoa viesti, että lapsi on nukkunut huonosti ja kaikki on mennyt huonosti aamulla varoituksena, että voi jatkua samanmoisesti loppupäiväkin. Nykyään voi viestiä Wilmankin kautta.
 
Kuulostaa meidän pojalta, tosin vasta 4,5-vuotias ja tossa n. 5-vuotiaana lähdetään diagnosoimaan tarkemmin jos diagnosoitavaa sitten on. Kyllä mä suoraan sanottuna oon välillä ihan totaalisen kypsä sen käytökseen ja poljen täällä jalkaa kuin mikäkin pentu ja oikeasti, mikä naurettavinta, väittelen tollasen pikku tilliäisen kanssa. On verbaalisesti kuitenkin tosi vahva ja nokkela, ja sit mä meen siihen mukaan.. Kyllä sitä tulee sillon olo että "ei jumankiuta..".
 
[QUOTE="vieras";28162805]Se on sitä vuorovaikutteisuutta. Mistä vanhempi muka tietää miten koulussa on mennyt, jos sitä ei mitään kautta tiedoteta? Meidän erityisluokkalaisella kulki ensimmäisinä vuosina ihan reissuvihko repussa, mihin niin koti kuin koulukin laittoi viestiä, mikä painoi mieltä ja missä mennään. Joinain päivinä lähti kotoa viesti, että lapsi on nukkunut huonosti ja kaikki on mennyt huonosti aamulla varoituksena, että voi jatkua samanmoisesti loppupäiväkin. Nykyään voi viestiä Wilmankin kautta.[/QUOTE]

Lapsen ollessa pienempi saimme joka päivä hoidosta hakiessa kuulla kuinka huonosti päivä oli mennyt ja mitä kaikkea lapsemme oli kerennyt töllöilemään.

Isompien ryhmään siirryttyään (ja hoitajien vaihtuessa) tuo negatiivisen palautteen tuleminen loppui lähes kokonaan. Me vanhemmat ja lapsen hoitajat tiedetään millainen lapsi on, niin turha niistä on joka päivä mainita.

Itse ainakin toivon, kun lapsi aloittaa koulun ettei joka välissä tarvitsisi muilta kuulla miten meidän maija ei taaskaan osannut käyttäytyä.
 
Kuulostaa meidän pojalta, tosin vasta 4,5-vuotias ja tossa n. 5-vuotiaana lähdetään diagnosoimaan tarkemmin jos diagnosoitavaa sitten on. Kyllä mä suoraan sanottuna oon välillä ihan totaalisen kypsä sen käytökseen ja poljen täällä jalkaa kuin mikäkin pentu ja oikeasti, mikä naurettavinta, väittelen tollasen pikku tilliäisen kanssa. On verbaalisesti kuitenkin tosi vahva ja nokkela, ja sit mä meen siihen mukaan.. Kyllä sitä tulee sillon olo että "ei jumankiuta..".

Vo että kun kuulostaa toi loppu tutulta... itsekkin ihmettelen kun lähden mukaan siihen väittelyyn, kun sama asia olisi lähtee väittelemään seinän kanssa. Vaikka kuinka olisi itsellä hyvät argumentit ja perusteet niin ei silti mene perille :D

Sit tulee usein tiuskittua ja karjuttua takas ja ihan yhtä kurja olo on sitten. Meillä myös kiristetään ja uhkaillaan paljon mikä on lapsesta 'epistä', mutta välillä tuntuu että ei muu auta!

Huokaus.
 
Voi ap, kuulostipa tutulta! :( Omani on 5,5-vuotias jankkaaja, adhd+as-piirteet hänellä. Olen aivan kyllästynyt meidän arkeen, vaikeuksia on sekä päiväkodissa että kotona. Lapsen mieliala heittelee jatkuvasti, minua on alkanut ahdistamaan olla koko pienen ihmisen lähellä kun ensin on ihan ok mutta yhtäkkiä naama painuu kurttuun ja alkaa räyhäämään seuraavalle lauseelleni! En ymmärrä, mitä näissä tilanteissa oikeastaan edes tapahtuu, olemme nyt psykiatrian asiakkaita koko perhe tämän yhden käytöksen vuoksi. :( On väkivaltainen myös, puree ja raapii, tunne-elämä pikkulapsen tasolla mutta älyllisesti jossain vuotta vanhemman tienoilla. Eipä paljon auta lahjakkuus noissa asioissa, kun koko ajan sattuu ja tapahtuu...

En tiedä, kuinka lohduttaa sinua. Meidän perheessä vanhemmuus on nykyään enemmänkin taakka ja velvollisuus kuin asia, josta saisi suurta iloa irti. Kukaan ei jaksaisi esim. räjähtelevää, arvaamatonta työkaveria tai lähisukulaista, mutta kun kyseessä on oma lapsesi, eri tahot vaan pyörittelevät peukaloitaan...jatkuvasti saadaan rampata Lastenlinnassa, nytkin tuli viiden päivän varoituksella uusi palaveriaika. Onneksi en ole töissä- jos olisin, saisin varmaan potkut aika pian kun koko ajan pitäisi olla palaveeraamassa milloin kenenkin kanssa (eikä siltikään mitään edistystä tapahdu).
 
[QUOTE="Juudit";28162902]Vo että kun kuulostaa toi loppu tutulta... itsekkin ihmettelen kun lähden mukaan siihen väittelyyn, kun sama asia olisi lähtee väittelemään seinän kanssa. Vaikka kuinka olisi itsellä hyvät argumentit ja perusteet niin ei silti mene perille :D

Sit tulee usein tiuskittua ja karjuttua takas ja ihan yhtä kurja olo on sitten. Meillä myös kiristetään ja uhkaillaan paljon mikä on lapsesta 'epistä', mutta välillä tuntuu että ei muu auta!

Huokaus.[/QUOTE]

Joo, ja huomaan aina aika ajoin vetäväni jotain "peruutan karkkipäivän"-kilareita.. Mikä nyt on oikeasti ihan idioottimaista. Kun ei se vaikuta poikaan mitenkään..

Varmaan pahinta tämän tyylisessä lapsessa on se, miten avuttomaksi itsensä vanhempana tuntee. Vaikka kuinka olisi johdonmukainen tai mitä vaan niin joo, saattaa helpottaa hetkeksi. Mutta yleensä se hetken helpottaminenkin on vaan sitä että pojalla on vaan parempi kausi, kahden viikon kuluttua ne hyväksi havaitut keinot ei taas toimikaan ja sitten yrität etsiä uusia, mitkä keinot helpottaisi nyt..?

Tähän lisäksi syyllisyys siitä että kiinnitänkö liikaa huomiota poikaan, ja tällä tavoin haavoitan tyttäreni tunteita ja itsetuntoa. Saati sitten kun on vielä vauvakin tässä :p

Mutta sekin, ei ole asiaa mistä ei voisi äitinä itseään syyllistää... Joten jos vaan sallittaneen meille äideillekin ne inhimilliset mokat aika ajoin?
 

Yhteistyössä