R
reissussa rähjääntynyt
Vieras
Elikkä otin tyhmänä itselleni käytösongelmallisen, aikuisen, sekarotuisen koiran vuosi sitten. Koiria on mulla ollu rottweilereistä kääpiösnautsereihin. Vain yksi pentu, muut tulleet aikuisina, joilla jokin ongelma, jonka takia haluttu luopua. Kaikista tullut oikein yhteiskuntakelpoisia, tottelevaisia koiria, joiden kanssa tuloksia saatu aikaan jo lyhyessä ajassa.
Mutta tämä...tämän kanssa on tahkottu nyt vuoden verran. Heti alusta asti on koulutettu hyviksi todetuilla metodeilla, mutta pysyviä tuloksia ei synny. Jonakin päivänä tuntuu, et hei, tää koirahan oppii ja edistyy, mutta seuraavan päivänä on kaksi kertaa pahempi. Ulkona on siis täys pässi.
Vetää hihnassa ku hullu ja haukkuu ihan kaikelle.
Kuonopannan otin käyttöön, ja hei, sehän oppi olemaan vetämättä! Ilman kuonopantaa tämä ihme kesti 2 viikkoa ja otin pannan taas käyttöön. Eiku tämä sitten oppinut pitämään päätänsä niin, ettei kuonopanta haittaa vetämistä ollenkaan!
Ja sitten tuo "haukkuminen" (en vaan voi sanoa kiljumista haukkumiseksi)... Se kiljuu ihan kaikille ja kaikelle, pelkkä muistikuva: "tuossa puussa joskus oli lintu", riittää ja sitten haukkutaa ja haukutaan ja haukutaan.. vaikka tuomiopäivään asti.
Mulla rahkeet ja jaksamus lopussa. Vauva syntyy syksyllä. Ajatuskin tuon koiran ja vähän vaativammankin vauvan kanssa elämisestä hirvittää.
Miten olis, piikille?
Mutta tämä...tämän kanssa on tahkottu nyt vuoden verran. Heti alusta asti on koulutettu hyviksi todetuilla metodeilla, mutta pysyviä tuloksia ei synny. Jonakin päivänä tuntuu, et hei, tää koirahan oppii ja edistyy, mutta seuraavan päivänä on kaksi kertaa pahempi. Ulkona on siis täys pässi.
Vetää hihnassa ku hullu ja haukkuu ihan kaikelle.
Kuonopannan otin käyttöön, ja hei, sehän oppi olemaan vetämättä! Ilman kuonopantaa tämä ihme kesti 2 viikkoa ja otin pannan taas käyttöön. Eiku tämä sitten oppinut pitämään päätänsä niin, ettei kuonopanta haittaa vetämistä ollenkaan!
Ja sitten tuo "haukkuminen" (en vaan voi sanoa kiljumista haukkumiseksi)... Se kiljuu ihan kaikille ja kaikelle, pelkkä muistikuva: "tuossa puussa joskus oli lintu", riittää ja sitten haukkutaa ja haukutaan ja haukutaan.. vaikka tuomiopäivään asti.
Mulla rahkeet ja jaksamus lopussa. Vauva syntyy syksyllä. Ajatuskin tuon koiran ja vähän vaativammankin vauvan kanssa elämisestä hirvittää.
Miten olis, piikille?