P
poikki
Vieras
siis jatkaako liittoa vai ei?
Oon ihan hukassa,meillä on kaksi lasta, mies tekee reissutyötä, on paljon pois kotoa, lapsien, eläinten, pihan ja kodin hoito on 95% mun vastuulla. Mukaan lukien kaupassa käynnit, laskujen maksut, lisäksi teen myös töitä.
Oon välillä NIIN poikki, aivan väsy. Illalla kaadun sänkyyn, parisuhteen hoito on niin ja näin,kun ei vaan enää jaksa, illalla on ihan katki kun on saanut arjen pyöritettyä.
Ja se ahdistaa mua niin, kaipaan läheisyyttä ja toista aikuista jakaan tän arjen, mutta välillä tulee ajatus, että miksi ihmeessä en vaan pakkaa kamoja ja muuta lasten kanssa pois. Se että on yhdessä mutta niin yksin, se raastaa,masentaa ja ahdistaa ihan liikaa.
Mun mies on hyvä isä lapsille, joka tuntuu olevan ainoakritteri miksi tässä roikun, en todella toivo hälle mitään pahaa. Mutta tuntuu, että sen elämä pyörii ensin töiden sitten harrastusten sitten lapsien ja sitten vasta muiden asioiden ympärillä. Meillä ei oo mitään yhteistä ei edes sitä aikaa.
Näitä ajatuksia on ollut pitkään, on niin sekava kirjoitus, mutta olisi kiva kuulla onko muita jotka painii tai onpaininut samojen ongelmien kanssa, ja miten on selvinnyt. Kiitos jos joku viittii vastailla.
Oon ihan hukassa,meillä on kaksi lasta, mies tekee reissutyötä, on paljon pois kotoa, lapsien, eläinten, pihan ja kodin hoito on 95% mun vastuulla. Mukaan lukien kaupassa käynnit, laskujen maksut, lisäksi teen myös töitä.
Oon välillä NIIN poikki, aivan väsy. Illalla kaadun sänkyyn, parisuhteen hoito on niin ja näin,kun ei vaan enää jaksa, illalla on ihan katki kun on saanut arjen pyöritettyä.
Ja se ahdistaa mua niin, kaipaan läheisyyttä ja toista aikuista jakaan tän arjen, mutta välillä tulee ajatus, että miksi ihmeessä en vaan pakkaa kamoja ja muuta lasten kanssa pois. Se että on yhdessä mutta niin yksin, se raastaa,masentaa ja ahdistaa ihan liikaa.
Mun mies on hyvä isä lapsille, joka tuntuu olevan ainoakritteri miksi tässä roikun, en todella toivo hälle mitään pahaa. Mutta tuntuu, että sen elämä pyörii ensin töiden sitten harrastusten sitten lapsien ja sitten vasta muiden asioiden ympärillä. Meillä ei oo mitään yhteistä ei edes sitä aikaa.
Näitä ajatuksia on ollut pitkään, on niin sekava kirjoitus, mutta olisi kiva kuulla onko muita jotka painii tai onpaininut samojen ongelmien kanssa, ja miten on selvinnyt. Kiitos jos joku viittii vastailla.
