Kun ei jaksa enää olla ystävälle tukena...?

[olkapää]

Hyvällä ystävällä masennus ollut jo muutaman vuoden.. Olen hänen tukenaan ollut tosi paljon, ollaan kyläilty puolin ja toisin ja tietää, että aina saa meille tulla kun on vaikeaa.. Aina mielellään meille tulee ja jutellaan yms.. Koskaan ei kuitenkaan halua kuunnella, jos mulla on huolia (viime aikoina ollut tosi suuria ja vakavia huolia mullakin), kääntää asian toiseen puheenaiheeseen, enkä sitten ole enää hänelle omista ongelmista yrittänytkään puhua.. Ymmärrän ykllä, että kun on masentunut, niin omissa huolissakin on tarpeeksi, mutta nyt minusta alkaa tuntumaan, että hänen ongelmansa ovat mulle liikaa.. Nykyään peruu kaikki yhteiset suunnitelmat, mutta jos minun pitää joskus perua jotain, vetää heti hirveän herneen nenäänsä.. Olen itsekin välillä aivan lopussa, meillä ollut viime vuonna tosi raskas vuosi perheessä, tälle ystävälle en ole mitään puhunut nuista ongelmista, ei hän huomaakaan, että jotain olisi vialla.. Nyt vain tuntuu, että kun hän kaataa aina ongelmansa minun niskaani, mulla tekis mieli huutaa, että "etkö sä näe, että olen itsekin ihan rikki, enkä jaksa, että sä vedät mut sinne samaan suohon sun kanssa..." kai mullakin on oikeus joskus väsyä kuuntelee.. Kaikkeen on aina selityksenä se, että kun hänellä on tämä masennus... Kiitos, helpotti hiukan..

 

[vieras]

Voisikko kirjottaa sille ja kertoa et haluaisit puhua omistaki huolistas??

 

[Miä]

Tuntuuko siusta että se tekee tahallaan noin? Ettei siis huomioi siua? Miä olen sellainen ihminen että saatan tehdä noin, en nyt ihan tuossa mittakaavassa mutta kuitenkin.. Käännän puheen itseeni jne. Enkä edes tajua sitä :ashamed: Voisitko siä nätisti sanoa siitä?

 

[LisaMarie]

Ihan ystävällisesti voit johonkin asiaan vastata, että sinä et valitettavasti ole terapeutti, eivätkä omat voimasi riitä ystävän murheiden käsittelyyn, että tuohon asiaan pitää nyt hakea apu muualta kuin sinusta.

 

[vieras]

Eikö ystävällä ole hoitosuhdeta mihkään? Lääkitys ei oo varmaan kunnos

 

[marika73]

ota aikaa ja välimatkaa ystävääsi..
tiedän mitä on olla kuuntelija ja kukaan ei kuuntele kuitenkaan omia murheitasi

ota oikeesti välimatkaa ystävääsi, muuten kuluttaa sut loppuun..

 

[Damitar]

Rajansa kaikella, myös ystävyydellä&tuen antamisella.Ei kenenkään tarvitse loputtomiin olla jonkun olkapää.Siinhähän menee jo omakin terveys(niin kehon kuin mielen).
Vaikea tilanne, myönnän. Syyllisyys ystävän karttelusta vai totaali uupumus olkapäänä olosta?

 

[ap]

Ihan ystävällisesti voit johonkin asiaan vastata, että sinä et valitettavasti ole terapeutti, eivätkä omat voimasi riitä ystävän murheiden käsittelyyn, että tuohon asiaan pitää nyt hakea apu muualta kuin sinusta.

Käy juttelamassa ammattiauttajan luona säännöllisesti, joten hänellä kyllä on ihminen, jolle puhua.. näyttää aina jotenkin niin pitkästyneeltä, jos yritän jotain omaa asiaani kertoa.. Nyt lähinnä tuntuu siltä, etten enää jaksaisi hänen suustaan kertaakaan sanaa "masennus".. Lisäksi tuo, että peruu kaikki sovitut menot, niin se ärsyttää.. Minä suunnittelen omat vapaapäiväni sen mukaan, jos o jotain sovittu.. sitten hän ihan viime tingassa laittaa viestin ja peruu kaiken.. En oikein uskalla hänelle mennä suoraankaan sanomaan, on aikoinaan ollut itsetuhoinen ja herkästi ajautuu sinne syvälle =(.. On vaan välillä niin voimaton olo..

 

[ap]

Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, mutta musta usein tuntuu, että ystävä käyttää masennusta syynä kaikkeen.. Ja vaikuttaa, kuin ei haluaisikaan parantua siitä, vaan rypeä siinä.. ehkä ilkeästi sanottu, mutta niin kauan hänet tuntenut ja nähnyt tämän homman..

 

[LisaMarie]

En oikein uskalla hänelle mennä suoraankaan sanomaan, on aikoinaan ollut itsetuhoinen ja herkästi ajautuu sinne syvälle =(.. On vaan välillä niin voimaton olo..

Tuo itsetuhoisuus on hankala asia. Omasta kokemuksesta mun kuitenkin täytyy sanoa, että vaikka käyttäydyin hyvin itsetuhoisesti monellakin tapaa ja kyllä, halusin kuolla, ainoa asia, joka sai mut lopettamaan ympäristön pyörittämisen uhkailuilla ja lääkkeiden syönneillä (sen verran että oksetti, mutta ei niin paljon, että olis tarvimmu ambulanssia) oli se, kun mies sanoi "tapa ittes sit jos tahdot, mä en sille mitään voi"
Ja tottahan se on, ei sille kukaan mitään voi. Ei ihmistä voi vahtia kokoaikaa. Ja niin kauan kun se toimii, masentunut käyttää sitä useimmiten tiedostamatta ja tajuamatta, mutta käyttää kuitenkin, tavallaan kiristyskeinona.

 

[LisaMarie]

Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, mutta musta usein tuntuu, että ystävä käyttää masennusta syynä kaikkeen.. Ja vaikuttaa, kuin ei haluaisikaan parantua siitä, vaan rypeä siinä.. ehkä ilkeästi sanottu, mutta niin kauan hänet tuntenut ja nähnyt tämän homman..

Ei ole, vaan on usein totuus. Masentuneella ja pähde addiktilla on yksi yhteinen piirre; ennen kuin potilas itse haluaa toipua, hän ei toivu.
Mutta molemmilla myös se on yhteistä, että eivät ihan täysin tajua tilaansa, että pitää toipua jostain, kunh ovat raukat vaan ympäristön uhreja ja väärin ymmärrettyjä.