O
olkapää
Vieras
Hyvällä ystävällä masennus ollut jo muutaman vuoden.. Olen hänen tukenaan ollut tosi paljon, ollaan kyläilty puolin ja toisin ja tietää, että aina saa meille tulla kun on vaikeaa.. Aina mielellään meille tulee ja jutellaan yms.. Koskaan ei kuitenkaan halua kuunnella, jos mulla on huolia (viime aikoina ollut tosi suuria ja vakavia huolia mullakin), kääntää asian toiseen puheenaiheeseen, enkä sitten ole enää hänelle omista ongelmista yrittänytkään puhua.. Ymmärrän ykllä, että kun on masentunut, niin omissa huolissakin on tarpeeksi, mutta nyt minusta alkaa tuntumaan, että hänen ongelmansa ovat mulle liikaa.. Nykyään peruu kaikki yhteiset suunnitelmat, mutta jos minun pitää joskus perua jotain, vetää heti hirveän herneen nenäänsä.. Olen itsekin välillä aivan lopussa, meillä ollut viime vuonna tosi raskas vuosi perheessä, tälle ystävälle en ole mitään puhunut nuista ongelmista, ei hän huomaakaan, että jotain olisi vialla.. Nyt vain tuntuu, että kun hän kaataa aina ongelmansa minun niskaani, mulla tekis mieli huutaa, että "etkö sä näe, että olen itsekin ihan rikki, enkä jaksa, että sä vedät mut sinne samaan suohon sun kanssa..." kai mullakin on oikeus joskus väsyä kuuntelee.. Kaikkeen on aina selityksenä se, että kun hänellä on tämä masennus... Kiitos, helpotti hiukan..