Ikuisuus taistelu tuon vanhimman pojan kanssa tuosta syomisesta. Aina ollut huono syomaan - minka ihan ymmarran hyvin silla en itsekaan syo mitenkaan mielellani. Mutta tiedan sen etta syotava on, terveellisesti, jotta jaksaa.
Mutta mutta,,,, aamupalaa se ei syo, koulussa syo jok'ikinen paiva kananugetteja lounaaksi,, paivallisen kanssa on sitten niin ja nain kun aina on urheiluharjoituksia sun muuta, jotta joutuu sitten lammittelemaan paivallisruokia kun kotiutuu. Jos en ole siina haukkana, niin ei lammita vaan syo kaapista vaan jotain roskaa. Karkkia ja sipseja, maissilastuja, popcornia - tuommosta roskaa kylla menee mutta ei sita oikeata ruokaa.
Olen aina lapsille opettanut etta tasta ruuasta keho saa sita ja sita rakennus ainetta - etta vaikka ei ruuasta niin tykkaisikaan niin jonkinverran sita kuitenkin pitaisi saada menemaan kun keho tarvitsee niita eri aineita. Poika tietaa kaiken taman tasan tarkkaan.
Eilen illalla sitten kun tuli harkoista kotiin ja mina selostin paivallista etta siina on sita ja tata, ja tuolla tuota, niin poika sanoi etta han tasta lahtien laittaa itse oman paivallisensa kun tulee kotiin. Mina kysyin sitten etta no mita sa laitat? Poika vastasi etta en ma tieda. Mina siihen etta no jotain pitais tietaa. Poika: no vaikka nakkeja.
Eli - han sitten tasta lahtien elaisi pelkilla kananugeteilla ja nakeilla. En suostunut moiseen ehdotukseen.
Olen nyt ajatellut etta pistan pojan pitamaan viikon ajan 'ruokapaivakirjaa' johon kirjaa KAIKEN mita syo paivan aikana. Jospa se siita vahan tokenis taman ruokahommelin kanssa.
Onko kellaan mitaan muita rakentavia ehdotuksia? Olen jopa sanonut hanelle etta jos ei tama homma tasta parane niin vien hanet ravitsemusterapeutin puheille!
Mutta mutta,,,, aamupalaa se ei syo, koulussa syo jok'ikinen paiva kananugetteja lounaaksi,, paivallisen kanssa on sitten niin ja nain kun aina on urheiluharjoituksia sun muuta, jotta joutuu sitten lammittelemaan paivallisruokia kun kotiutuu. Jos en ole siina haukkana, niin ei lammita vaan syo kaapista vaan jotain roskaa. Karkkia ja sipseja, maissilastuja, popcornia - tuommosta roskaa kylla menee mutta ei sita oikeata ruokaa.
Olen aina lapsille opettanut etta tasta ruuasta keho saa sita ja sita rakennus ainetta - etta vaikka ei ruuasta niin tykkaisikaan niin jonkinverran sita kuitenkin pitaisi saada menemaan kun keho tarvitsee niita eri aineita. Poika tietaa kaiken taman tasan tarkkaan.
Eilen illalla sitten kun tuli harkoista kotiin ja mina selostin paivallista etta siina on sita ja tata, ja tuolla tuota, niin poika sanoi etta han tasta lahtien laittaa itse oman paivallisensa kun tulee kotiin. Mina kysyin sitten etta no mita sa laitat? Poika vastasi etta en ma tieda. Mina siihen etta no jotain pitais tietaa. Poika: no vaikka nakkeja.
Eli - han sitten tasta lahtien elaisi pelkilla kananugeteilla ja nakeilla. En suostunut moiseen ehdotukseen.
Olen nyt ajatellut etta pistan pojan pitamaan viikon ajan 'ruokapaivakirjaa' johon kirjaa KAIKEN mita syo paivan aikana. Jospa se siita vahan tokenis taman ruokahommelin kanssa.
Onko kellaan mitaan muita rakentavia ehdotuksia? Olen jopa sanonut hanelle etta jos ei tama homma tasta parane niin vien hanet ravitsemusterapeutin puheille!
