Kun ei vaan jaksa enää olla parisuhteessa/avioliitossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ei kai meillä sinänsä mitään ongelmaa eli syytä eroon ole.

Koen vaan että menen hukkaan tässä suhteessa. Parempi mulle ja parempi miehelle että ollaan erillään. En kaipaa ketään toista miestä vaan pikemminkin yksinäisyyttä ja itsenäisyyttä. Vapautta tulla ja mennä (matkustella) ilman, että kukaan kaipaa minua kotiin. Tarkoitan matkustelulla siis pidempijaksoista maailmalla oloa.

Tiedän, että mies haluaisi suuren perheen. Minä en ole siihen valmis, tuskin haluan koskaan lapsia. Miehellä on tosin yksi lapsi aiemmasta suhteestaan, että ei minun vuokseni lapsettomaksi jäisi. Emme varmaan koskaa saisi toteutettua omia unelmiamme YHDESSÄ, sillä ainakin minä olen jostain syystä muuttunut todella paljon lyhyen ajan sisällä.

Mies on ihan mukava tyyppi, mutta en vain halua olla hänen kanssaan. Varmaan mulle ei sitte sovi parisuhde. Miehen kanssa me ei olla oltu "tiimi" oikeastaan koskaan, en edes tiedä miks mentiin naimisiin silloin nuorina. Elämä tuntui ehkä niin eriltä silloin...

Kunhan avauduin. Saa kivittää. Mulla ei ole juuri ystäviä, kelle jutella. Ehkä pitäisi mennä terapiaan.
 
ajattelin vaan kun eräs psykologi sanoi, että parisuhteessa tulee noin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen sellanen "itsenäistymisvaihe".
se kuuluu asiaan ja siinä kumpikin (yleensä) osapuoli hakee omaa tilaa ja halu tehdä asioita yksin nousee pintaan.
se on ohimenevä vaihe joka lujittaa parisuhdeta, jos sille antaa tilaa ja muistaa sen tarkotuksen.
jatkossa molemmilla on omaa tilaa sopivassa määrin ja kuitenkin eletään suhteessa joka luultavasti parnee, kun sen annetaan elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain..;28209413:
ajattelin vaan kun eräs psykologi sanoi, että parisuhteessa tulee noin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen sellanen "itsenäistymisvaihe".
se kuuluu asiaan ja siinä kumpikin (yleensä) osapuoli hakee omaa tilaa ja halu tehdä asioita yksin nousee pintaan.
se on ohimenevä vaihe joka lujittaa parisuhdeta, jos sille antaa tilaa ja muistaa sen tarkotuksen.
jatkossa molemmilla on omaa tilaa sopivassa määrin ja kuitenkin eletään suhteessa joka luultavasti parnee, kun sen annetaan elää.

tulin sanomaan samaa..mutta ehditkin ensin(tuo itsenäistymisvaihe voi tulla myös eriaikaan,jolloin se aiheuttaa kriisin suhteessa). Kriisistä pääsee yli mutta se vaatiikin sitä tahtoa (Tahdotko rakastaa xxxx niin myötä kuin vastoin käymisissä. Tahdon.)
Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa,oikea on se kenen päätät olevan oikea!

Kehotan lämpimästi ap:ta menemään pariterapiaan! Kannattaa

Googlaa: kirkon perheasian neuvottelukeskus

sieltä löytyy psykopariterapeutteja :)

Toki jos sä haluat jättää kasvun paikan ihmisenä väliin ja tuhota ihan hyvän suhteen,ni voithan myös erota.mutta.. ennen pitkään joko kadut tai löydät itsesi uudesta suhteesta.. ja kriisi se iskee siihenki.. ei välttämättä sinun omasi,vaan ehkä sen toisen,tai sitte jokin muu:lapsettomuus,pettäminen,alkoholismi,masennus...ei mikään suhde ole pelkkää ruusuilla tanssimista :)
 
Käännös: et ole suhteessa onnellinen, etkä sen vuoksi voi tehdä puolisoasikaan onnelliseksi. Tulevaisuudenkuvanne eroavat selkeästi ja haluatte eri asioita elämältä. Olisi väärin estää miestä saamasta suurperhe, jos hänellä resurssit ja tahto siihen, yhtä väärin olisi köyttää sinut hänen unelmiensa toteuttajaksi oman elämäsi kustannuksella.
 

Similar threads

Yhteistyössä