Mikä on kun ei jaksa vaan miestä?

[huono vaimo]

En yhtään halua, että se on täällä kotona. Sotkee vaan mun just siivooman kodin, makaa sohvalla ja nukkuu. Minusta on vaan parempi kun on poissa ja mä saan olla rauhassa. Onko minulta rakkaus päässyt loppumaan? Meillä on kyllä seksiä silloin tällöin eikä se nyt ihan huonoa ole, ei myöskään juuri riidellä enää nykyään. Olen aika väsynyt järkkäämään mitään yhdessä, nyt sanoin, että hyvä mene vaan kaverillesi, että saan olla rauhassa ja huomiseksi kieltäydyin menemästä mökille, sanoin, että on niin paljon kotitöitä.

 

["vieras"]

Meillä vähän sama. Oon nykyään jo ihan ilonen kun mies on työmatkoillaan, pusuja ei vaihdeta, seksiä ei harrasteta (ei tee yhtään mieli), eikä edes riidellä. Tämä on tämmöistä tasaista arkea, ja tuntuu, että mikään ei kiinnosta. Mies vaan olla möllöttää, nipottaa ja sotkee kaikki meidän rutiinimme täällä. Ainoa tunne jonka huomaan olevan tallella, on ärsytys toista kohtaan. Olen kanssa miettinyt, että onko tässä rakkaus päässyt kuihtumaan kasaan vai mikä on?

 

[Silja.S]

Tarvitset omaa aikaa ja ihan oman harrastuksen, ystäviä, tekemistä kodin ulkopuolella, ei se sen kummempaa ole.

 

["apila"]

vähän samoja fiiliksiä täällä mutta me kyllä riidellään.. ja meillä se on mies joka valittaa että minä sotken ja siivoan liian vähän/huonosti.. nyt oon ollu matkalla viikon ilman miestä ja vituttaa taas tulla kotiin ja olla tuon ukon kanssa.. ennemmin tai myöhemmin tää päätyy eroon...

 

[PaulKohelo]

Ottakaa etäisyyttä siihen kotiin ja arkeen, ihan niinkin yksinkertaisilla asioilla kuin oma harrastus ja ystävät ja menot. Tottakai se toisen naama tympäsee, kun itsellä on huono olla. Helppo etsiä vika toisesta. Te todennäköisesti vitutatte sitä toista osapuolta ihan yhtä paljon ja samoista syistä, vaikkette ole mielestänne tylsiä ja nipottavia ihmisiä. Tota se arki tuo. Ei kukaan jaksa yhden ihmisen varassa, vaikka se ihminen olisi se kehen on joskus palavasti rakastuttu. Rakastaa voi vieläkin, mutta älkää näivettykö itseenne!

 

[huono vaimo]

On minulla ystäviä ja harrastuksia ja työkin. Silti minä olen se joka pitää kaiken pystyssä enkä viitsisi siihen sitten ottaa ketään viereen sotkemaan asioita. Miten ihmeessä olen voinut elää elämäni tähän pisteeseen ettei kukaan auta minua ja minun pitää selviytyä kaikesta itse? Kuinkakohan kauan menee ennen kuin tuo toinen osapuoli huomaa että en jaksa sietää sitä. Nukunkin välillä sohvalla kun en jaksa mennä toisen viereen nukkumaan.