kun elämä ahdistaa ja tuntee olevansa huono :(

[Kyynelsilmä]

olen koko elämäni asunut samalla paikkakunnalla ja nyt on alkanut ahdistamaan.. kaikkeen liittyy muistoja mitä näen, huonoja ja hyviä.
ärsyttää kun en uskalla asettaa itselleni mitään tavoitteita ja unelmia, elämää vaan kulkee tavallaan ohitseni..

menneisyydestä näen oikeastaan pelkkiä epäonnistumisia ja huonoja muistoja
Ainoa missä olen onnistunut ja nautin on lapseni <3 Mutta miksi sitten olen niin väsynyt ja masentunut, niin että äksyilen rakkaille lapsillenikin päivittäin
enkö osaa olla edes hyvä äiti? :`(

 

[Jassi]

onko sulla ystäviä.. itse olen tällä hetkellä hyvin paljon lasten kanssa keskenään, ja viime yönäkin itkin tunnin pari kun ahdistaa yksinäisyys, epävarmuus asioista, ja tunteesta että olen huono äiti, tosin mä sitten taas olenkin joutunut muuttamaan koko elämäni, nyt ollaan mieheni kanssa asettumassa ja rempataan rivitalo asuntoa.. sekin tuntuu oudolta kun vanhempani muutti jatkuvasti ja nyt on sitten todellakin pysyvä muutto edessä.. voimia sulle :hug:

 

[emppa]

Voi toista!
Jotenkin osaan kuvitella jakavani tunteesi. Me asutaan pienellä (ja sisäsiittoisella, sori vaan.) paikkakunnalla. Ei täällä tosiaan voi kuvitella itestään mitään kummosia. Ainakin toiset tietää aina paremmin. Itse olen ihan muualta kotoisin ja minua katsotaan aina hitaasti. Sie se et taija täältä päin olla. Juu, en ole. Omat aikaansaannokseni rajautuvat lapsiin. Mutta koska äitikin on ihminen- joskus on TOSI rankkaa istua täällä omassa pikku maailmassaan lasten kanssa. Etenkin kun kaikki ystävät ja omat tutut asuu tsiljoonan kilsan päässä. Vaikka sanotaan että ystävät ovat kuin tähtiä, vaikka et näe heitä tiedät että he ovat olemassa...

olis se hitsi soikoon kiva että olis OIKEITA, paikalla olevia ystäviä! Just eilen soitti ope ja kertoi tyttären koulukäytöksestä. Kenkiä lentää ynnä muuta. Kieltäytyy osallistumisesta ja manipuloi kavereita. Hoh hoijaa! Just kun luulin että kaikki ongelmat on takana jo. Että kyllä on äitiyden syyllisyys ja murehtimisosastoakin riittänyt.
Kyllä se kuulkaa kuitenkin tulee kesä ja joskus se aurinko paistelee risukasaankin. Joskus on ihan hellettä! Lähetän teille voimia vaikka jotenkin "teletapillisesti" !