Kun elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Ei vaan enää jaksaisi. Sairauksia sairauksien perään, lääkkeitä lääkkeiden päälle, sairaalalaskuja laskujen perään, sairaalan odotusaulakin on tutumpi kuin oma vessa. On pakko syödä lääkkeitä jotka ei sovi, vievät elämän halun täysin. Lapsi kärsii, äiti kärsii ja noidankehä on valmis. Olo on mitä surkein, ei vaan huvita, ei jaksa, mikään ei tunnu miltään... Vieressä vino pino töitä, ei vain saa tehdyksi, ei mitään mielenkiintoa mihinkään. Tuleva kesä, tuleva syksy, tuleva talvi, missään ei näy edes pientä valonpilkahdusta. Ei elämä ole enää elämisen arvoista, mutta lapsen takia on jaksettava. Tosin, ei hänelläkään mitenkään hyvä elämä ole sairaana ja masentuneen äidin kanssa. Ei ole enää mitään sanottavaa, ei mulla kenellekään, eikä muilla mulle. Pakko se on taas vain kovettaa itsensä, jotta jaksaa tämän päivän, tulevan yön... On muututtava taas kaiken jaksavaksi ja kestäväksi, ihmiseksi joka ei koskaa, ei koskaan, sorru tai murru ja jonka harteet on tehty kantamaan kaikki sonta ihan yksin. Se on mun elämää se.
 
Tiedän, miltä sinusta tuntuu.On minullakin tuollaisia raskaita päiviä, tuntuu että ei ole mitään odottamisen arvoista. :hug: mutta sitten asiat vaan tuntuvat järjestyvän taas jotenkin ja mennään eteenpäin.

Pyydä apua äläkä jää yksin.
 
juu, apuahan sinä tarvitset! :hug: eihän kukaan tuollaista jaksaisi. soita neuvolaan! saat ihan varmasti tukea ja apua sieltä. =) vaikka tuntuisi vaikealta pyytää apua, niin tee se! lupaan että sitten on edes hiukan parempi olo. yksi askel kohti valoisampaa tulevaisuutta on otettu! yritä löytää edes jotain ihan pieniä ilonaiheita joka päivästä. siitä se sitten pikkuhiljaan käntyy parempaan suuntaan. tsemppiä! :flower:
 

Yhteistyössä