Kun epäilit puolisollasi olevan jotai "peliä" toisen kanssa..

[ap]

vihoissa nukkumaan. Alkoi siitä, että tuli mulle jeesustelemaan moraalista (parin kansanedustajn tekosista) ja sanoin, että minusta hänellä ei ole oikeutta moralisoida ketään (viitaten hänen menneisyteen). Sen jälkeen ei äijä puhunut minulle mitään, enkä minä hänelle.
Avioliitto? mielestäni ei kovin kummoinen sellainen.

Ja toki, voisin halutessani jättää menneet menneeksi, mutta aina ne välillä pomppaa esiin.
Halveksin mieheni tekosia, syvästi.

 

[vieras]

Kyllä piti paikkaansa, se tunne ei jättänyt rauhaan. Vainosin miehen siihen tunnustukseen sillä loppujenlopuksi.

 

[ap]

Kyllä piti paikkaansa, se tunne ei jättänyt rauhaan. Vainosin miehen siihen tunnustukseen sillä loppujenlopuksi.

tämä "vaino" tapahtui?

 

[vieras]

Kyllä piti paikkaansa, se tunne ei jättänyt rauhaan. Vainosin miehen siihen tunnustukseen sillä loppujenlopuksi.

tämä "vaino" tapahtui?

Juttuhan oli sellainen, että asuttiin eri paikkakunnilla. Tapailtiin pitkään viikonloppuisin, mutta oltiin yhteydessä aina arkisin illat kännykän ääressä. Joku kerta vaan tuli sellainen tunne, että mies on jättänyt jotain kertomatta. Hänellä oli paljonkin naispuoleisia kavereita ja selvisi että tämä yksi on hänen ex-tyttöystävänsä alunperin. Asia herätti vähän epävarmuutta itsessäni.

Sain jotenkin miehen aikaisempia puheita yhditellessä 1+1 selville että tämä on olult miehen luona saunoomassa ja arvasin ajankohdankin. Arvasin vain, että yhtenä iltana se ei ole ollut yksin. Mitään ei muka tapahtunut. Tämähän lähti ihan varovaisista kysymyksistä ja huomasin, että salailee ja on vaitoinainen eikä myönnä mitään. Vastaukset tuli niin epäaidosti ja viimeiseen asti yritti vaan kiistää kaiken. Ainoastaan kaivelemalla aihetta tarpeeksi ja esittämällä tarkkoja kysymyksiä sieltä tuli se tunnustus. Ja selvis että on ollut kaikenlaista sutinaa heidän välillään.

 

[Jaska]

Jotenkin ajattelisin näin että vaikka toi tietenkin voi olla vaan tunne mutta se tarkoittaa ettei luottamusta ole ja aika vaikeaa on elää onnellista elämää tossa tilanteessa...
Mitäs jos ihan tosissasi miettisit omaa itseäsi ja onnellisuuttasi, koska tosiaan meillä on vain tämä yksi elämä ja en millään jaksa uskoa että jos lapsilta kysytään aikuisina et halusivatko he että äiti on onnellinen vai että äiti ja isä asuu yhdessä onnettomina että he päätyisivät siihen että vanhemmat on yhdessä vaikka onnettomina.
Tarviiko siis tohon tunteeseen välttämättä sitä vastausta vai riittäiskö vaan ettet ole onnellinen ja tekisit asialle jotain ilman tietoa pettämisestä tai että ei ole pettänyt?

 

[ap]

Kyllä piti paikkaansa, se tunne ei jättänyt rauhaan. Vainosin miehen siihen tunnustukseen sillä loppujenlopuksi.

tämä "vaino" tapahtui?

Juttuhan oli sellainen, että asuttiin eri paikkakunnilla. Tapailtiin pitkään viikonloppuisin, mutta oltiin yhteydessä aina arkisin illat kännykän ääressä. Joku kerta vaan tuli sellainen tunne, että mies on jättänyt jotain kertomatta. Hänellä oli paljonkin naispuoleisia kavereita ja selvisi että tämä yksi on hänen ex-tyttöystävänsä alunperin. Asia herätti vähän epävarmuutta itsessäni.

Sain jotenkin miehen aikaisempia puheita yhditellessä 1+1 selville että tämä on olult miehen luona saunoomassa ja arvasin ajankohdankin. Arvasin vain, että yhtenä iltana se ei ole ollut yksin. Mitään ei muka tapahtunut. Tämähän lähti ihan varovaisista kysymyksistä ja huomasin, että salailee ja on vaitoinainen eikä myönnä mitään. Vastaukset tuli niin epäaidosti ja viimeiseen asti yritti vaan kiistää kaiken. Ainoastaan kaivelemalla aihetta tarpeeksi ja esittämällä tarkkoja kysymyksiä sieltä tuli se tunnustus. Ja selvis että on ollut kaikenlaista sutinaa heidän välillään.

Itse vaan tiedän, ettei mies tule ikinä mitään myöntämään. Ei tarkoilla kysymyksen asetteluillakaan. Sain itse selville nämä "läheiset työtoveruudet" ihan tuurilla. Minulla ei ole käytössä s.postin tai kännykän lukeminen (jos sitä joku ehdottaa) ne ovat tarkasti miehellä salattuja salasanan takse.

 

[vieras]

Kyllä piti paikkaansa, se tunne ei jättänyt rauhaan. Vainosin miehen siihen tunnustukseen sillä loppujenlopuksi.

tämä "vaino" tapahtui?

Juttuhan oli sellainen, että asuttiin eri paikkakunnilla. Tapailtiin pitkään viikonloppuisin, mutta oltiin yhteydessä aina arkisin illat kännykän ääressä. Joku kerta vaan tuli sellainen tunne, että mies on jättänyt jotain kertomatta. Hänellä oli paljonkin naispuoleisia kavereita ja selvisi että tämä yksi on hänen ex-tyttöystävänsä alunperin. Asia herätti vähän epävarmuutta itsessäni.

Sain jotenkin miehen aikaisempia puheita yhditellessä 1+1 selville että tämä on olult miehen luona saunoomassa ja arvasin ajankohdankin. Arvasin vain, että yhtenä iltana se ei ole ollut yksin. Mitään ei muka tapahtunut. Tämähän lähti ihan varovaisista kysymyksistä ja huomasin, että salailee ja on vaitoinainen eikä myönnä mitään. Vastaukset tuli niin epäaidosti ja viimeiseen asti yritti vaan kiistää kaiken. Ainoastaan kaivelemalla aihetta tarpeeksi ja esittämällä tarkkoja kysymyksiä sieltä tuli se tunnustus. Ja selvis että on ollut kaikenlaista sutinaa heidän välillään.

Itse vaan tiedän, ettei mies tule ikinä mitään myöntämään. Ei tarkoilla kysymyksen asetteluillakaan. Sain itse selville nämä "läheiset työtoveruudet" ihan tuurilla. Minulla ei ole käytössä s.postin tai kännykän lukeminen (jos sitä joku ehdottaa) ne ovat tarkasti miehellä salattuja salasanan takse.

Vaikeaahan se on, ei tämäkään mies mitään meinannut myöntää. Olikohan se vuoden projekti, mutta kyllä se sieltä tuli kun ei voinut kiistääkään enää mitään. Tosi raivostuttava tilanne, kannattaa lähteä pois tuollaisesta suhteesta, ei taida tulla mitään jon yksi käyttäytyy täysin välinpitämättömästi.

 

[ap]

Jotenkin ajattelisin näin että vaikka toi tietenkin voi olla vaan tunne mutta se tarkoittaa ettei luottamusta ole ja aika vaikeaa on elää onnellista elämää tossa tilanteessa...
Mitäs jos ihan tosissasi miettisit omaa itseäsi ja onnellisuuttasi, koska tosiaan meillä on vain tämä yksi elämä ja en millään jaksa uskoa että jos lapsilta kysytään aikuisina et halusivatko he että äiti on onnellinen vai että äiti ja isä asuu yhdessä onnettomina että he päätyisivät siihen että vanhemmat on yhdessä vaikka onnettomina.
Tarviiko siis tohon tunteeseen välttämättä sitä vastausta vai riittäiskö vaan ettet ole onnellinen ja tekisit asialle jotain ilman tietoa pettämisestä tai että ei ole pettänyt?

jos lapsemme ei olisi vammainen niin en usko että näkisin mitään syytä tähän farsiin. On todella kuluttavaa tämä elämä, mutta toistaiseksi olen saanut jatkettua. Tänään oli poikkeuksellisen huono päivä. Ja otan puheeksi tämän miehen kanssa heti kun se on mahdollista.

 

[Jaska]

Kyllä kannatan, että juttelet miehen kanssa mutta mitä jos vaikka laittaisit itsellesi päivämäärän että mikäli tilanne ei ole muuttunut ja olet edelleen onneton silloin niin sitten vaan lähdet?
Vaikka kolme kuukautta tästä päivästä eteenpäin, tai kuusi tai ihan miten itse haluat.Halauksia ja tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!!

 

[kikka]

Meillä ainakin epäilyt osoittautuvat aiheelliseksi. Ilmassa oli pieniä merkkejä ja loppujenlopuksi jäi "verekseltään" kiinni