Kun haaveista ei tule totta

[Keittiönoita]

Niimpä. Eihän sitä voi etukäteen sanoa ettei haaveet toteudu. Ei munkaan haaveista suinkaan kaikki ole toteutuneet, mutta eipä tuota vielä tiedä mitä loppuelämä tuo.

Näinhän se on. Sitäpaitsi siinä vaiheessa, kun olisi mahdollisuus alkaa nuoruudenaikaista haavettaan toteuttamaan, se ei ehkä tunnukaan enää toteuttamisen arvoiselta.

 

[mm]

Miten voi kylpyläreissu kuulua sellaiseen listaan, mitä ei pääse tekemään. Ei ehkä tänään tai huomenna, mutta mites 2v päästä?

Äh, se vain tuli mieleen että en ole koskaan ollut. Ihan irrallinen juttu, muokkaisin sen pois jos voisin

No mikset sitten koskaan voi saada unelmiesi häitä? Tai timanttisormusta?

Meinaan että vaikka sitten 5-10 v päästä? Ja sitäpaitsi, unelmat muokkaantuvat ajan kanssa. Itse halusin prinsessahäät, mutta kun seinä nousi vastaan, niin muokkasin unelmiani realistisemmiksi, enkä ole katunut. Hääni olivat ihanat vaikkeivät sitä 100 000? maksaneetkaan.

En myöskään saanut unelmieni timanttisormusta joka maksoi yli 1000?, mutta väitän että kuitenkin rakkaampi tämä nykyinen, 350? sormus sittenkin on.

Asennekysymys.

Mulla nyt vain on tänään paha mieli asioista, tiedän että se on asennekysymys.

Kyllähän sä vielä ehdit toteuttaa noista vaikka mitä, aloittaen siitä kylpylästä. Sun vauvakin on vielä aika pieni ja jos on yhtään vaativampi tapaus niin ymmärrän että joskus tulee näitä päiviä et tuntuu et oliko elämä nyt tosiaan tässä. Mutta ei se ole, paljon ihanaa on tulossa, ja ajattele miten kivaa on sit sen oman lapsen kanssa vaikka niitä matkahaaveita toteuttaa. Ja tosiaan se lapsi on pieni ihme, sellainen lahja jota kaikille ei suoda. Joskus voi vaan olla niin et ei näe niitä hyviä asioita siinä omassa elämässään, vaikka niitä varmasti on.

Mä oon haaveillut monista asioista jotka eivät toeutuneet, mut nyt olen huomannut et kun on paljon asioita jotka on kuitenkin elämässä hyvin, niin ei sillä niin väliä.

Tsemppiä

 

[vieras]

Kuinka monta todellista haavetta teillä on, jotka eivät toteutuneet ja jonka toteutuminen on mahdotonta?

Minusta tuntuu, että mikään haaveeni ei toteudu. Taidan vaatia mahdottomia. Minusta ei tule lääkäriä eikä edes sairaanhoitajaa, en saa unelmieni häitä enkä timanttisormusta. En ole koskaan ollut kylpylässä. En opiskellut ulkomailla, en ollut vaihto-oppilaana tai aupairina ja nyt se on mahdotonta... mitä vielä, vaikka mitä.

Toivottavasti kukaan ei tule sanomaan että älä valita ja keksi uusia unelmia. Ei se auta kun ihmiset ympärillä toteuttaa niitä minun unelmiani; kuka valmistuu lääkäriksi, kuka juuri tuli Thaimaan matkalta jne. Sattuu, kun itse ei pääse tekemään mitään.

Mikä estää toteuttamasta noita haaveita? Lääkäriksi ei ihan helppoa ole päästä tai vaatii melkoisia ponnisteluja, mutta kysynkin oletko yrittänyt. Sairaanhoitajaksi opiskelu on helpommin toteutettavissa, mutta oletko yrittänyt? Miksi et ole lähtenyt kylpylään ja mikä estää vaikka heti varaamasta viikonloppua? Thaimaan matkatkaan tuskin on saavuttamattomissa, kun monet siellä käy vuosittain.

 

[coatrack]

Kyllähän aikuisenakin voi lähteä ulkomaille opiskelemaan, tai töihin. Tai suomessa työskennellessäsi voit joutua johonkin projektiin jossa käydään ulkomailla, tai kansainvälisen firman koulutuksia järjestetään jossain ulkomailla. Riippuu tietysti vähän millä alalla olet..

 

[Darwinin leski]

Ei ne hei itsestään toteudukaan, ne pitää TOTEUTTAA. Kaikkeen on mahdollisuus, jos vaan tekee sen eteen tarpeeksi töitä.

 

[Scarlett O Harava]

Mä olin lähdössä Iso-Britanniaan aupairiksi lukion jälkeen ja asia oli jo aika pitkällä. No sitten mulla todettiin syöpä ja se sai jäädä. Pääsin kuitenkin ulkomaille alkuvuodesta -08 kun menin työharjootteluun Espanjaan.

Olen saanut lapsen kuten niin hartaasti olin toivonut, mutta tuntuu että toista lasta en saa koskaan. Pitää varmaan ruveta asennoitumaan siihen, että likka jää mun ainokaiseksi. :/

Syöpien sairastamiset on vienyt multa aika paljon. Terveys on mitä on ja ihan lapsen kanssa olemista on multa mennyt, kun oon maannu sairaalassa.

Sitten on pari isoa asiaa mulle jotka mä kyllä vielä toteutan, ne ei jää pelkiksi haaveiksi vaikka mikä olisi.

 

[Madicken04]

No, vaikken ole lapsistani koskaan sanonut tuota "ei muulla väliä kunhan ovat terveitä" ja vaikka olin valmis ottamaan vastaan vammaisen tai sairaankin lapsen niin kyllä varmasti heille terveyttä toivoin kummallekin. Nyt sitten kuitenkin olen äiti pienelle down-pojalle ja vielä pienemmälle autisti tytölle ja varsinkin nyt kun kuopuksen diagnoosi on näin tuore tapaus niin kyllähän tuo uselmien kaatuminen sattuu ja tulevaisuuskin huolettaa. :/

Samoin olin onnellinen työstäni ja ja haaveilin että sen ansiosta jaksaisin paremmin tätä arkeakin ja talous olisi turvattu. Nyt kuitenkin vain 2h kuopuksen diagnoosin varmistumisesta pomo soitti irtisanomissuunnitelmista jotka sitten muutama päivä myöhemmin vahvistettiin nekin. Ja juu, se sattuu tällä hetkellä todella ja tuntuu että voimat on aika loppu, vasrinkin kun kuopuksen kohdalla on nyt alkamassa melkoinen pyöritys että saadaan asiansa järjestettyä.

Kyllä unelmien kaatuminen sattuu ja välillä kokee tulleensä väärinkohdelluksikin. Ei sillä etteikö näistä menetyksistä olisi mahdollista selvitä ja löytää taas uusia ovia tulevaan. Toki haaveidensa kohdalla kannattaa kanssa miettiä siitä näökulmasta että mitkä asiat on mahdollisesti toteutettavia ja tehdä töitä niiden eteen (kaikki ei aina tipu nenän eteen itsestään) ja mitkä ovat täysin epärealistisia ja jättää ne haavetasolle. Elämä on täynnä valintoja.