Kun halu kasvaa isoksi on kateissa?

[iltatähtien äippä]

minä en saa isoja kirjaimia oikeen käytettyä kun toinen kätönen on lastassa mutta......
meidän 6v jouluna täyttänyt iltatähtös poitsu on ollut ikänsä kaiken jotenkin taitamaton ja välinpitämätön tällasissa käytännön asioissa kuten pukemiset, tavaroiden keräämiset, voileivän teko tms.
millään ei oo niin väliä, jääkö vetskarit auki ja onko sukissa kantapäät väärällä puolella jne. kun jotain opettais niin neuvot ei pysy yhtään mielessä.
tytöillä on tullu 2v.n jälkeen se "minä ite" vaihe mutta pojalle ei sitä ole tullut. ehkä tätä nuorimmaista olen sitte vahingossa liikaa paaponut mutta on hän hoidossa ollut ja siellä laitettu itse tekemään ja itsekin olen töissä ryhmiksessä ja alan koulutustakin saanut. nyt vain en oikeen tiedä mitä olis kohtuullista vaatia ja onko kysymys kypsymättömyydestä vai vaan miehisestä peruslaiskuudesta?tämä kun on ainoa kokemukseni pojan äitiydestä, kun muut lapsemme ovat tyttöjä.
nyt harkitaan laitettasko vielä eskariin koululle, kun on päiväkodissa nyt ollut eskariryhmässä. koulukypsyystesteistä on nyt vissiin tulossa oppivelvollisuuden aloittamisen siirtämistä tukeva psygologin lausunto. multa kun tahtoo nyt varsinkin kun olen yksikätinen mennä hermo tuon avuttomuuden kans.
kertokaa loppuvudesta syntyneistä 6v pojistanne, mitä he osaavat jne...

 

[laiskamatolöhöäjä]

Mistähän aloittais... Tutulta kuulostaa.

Meidän poika täytti kylläkin jo 8v joulun alla. Kyllä sen aina on jotenkin huomannut, että on jotenkin lapsellisempi kuin samanikäiset. Tietysti osittain siksi, kun usein ne samanikäiset on kuitenkin syntyneet paljon aikaisemmin samana vuonna. Meillä ei ole vaikeuksia ollut akateemisissa taidoissa, oppiminen on ollut tähän asti helppoa, mutta sitten kaikkinainen itsenäisesti pärjääminen onkin ollut vaikeampaa. Alkaen vessa-asioista, pukemiseen ja syömiseen. Samoin asioiden muistaminen on joskus hankalaa. Osasyynä tähän voi tietysti olla pikkuisen ylihuolehtimiseen taipuvainen äiti! Ja se, että äidin standardit ovat erilaiset kuin lapsen. Itse olen kovin tarkka esim. pukemisen suhteen, että vaatteet on asiallisesti päällä jne, kun taas pojalla ei ole niin väliä, kunhan on vähän sinnepäin. Yritän kasvattaa itseäni siihen, että en hyysää koko ajan vaan annan pojan toimia itse, siinähän oppii. Meillä on näissä asioissa tapahtunut ihan huima hyppäys sen jälkeen, kun vauva tuli taloon eikä äiti ole yksinkertaisesti pystynyt auttamaan joka asiassa! Sitä paitsi, olen huomannut, että moni lapsi on todella paljon reippaampi muiden aikuisten kuin omien vanhempien seurassa.

Yritän tässä sanoa sitä, että jos muut asiat ovat kunnossa, mutta lapsi on vähän niinkuin "saamaton" tai hajamielinen käytännön asioissa, en pitäisi järkevänä siirtää oppivelvollisuuden aloittamista. Varsinkin, jos kaikki taidot löytyy. Tässähän voi olla kyseessä lapsen persoonallinen tapa toimia, joak ei kyllä lykkäysvuonna häviä mihinkään! Tietysti testeissä on hyvä käydä, jos asia askarruttaa, mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että koulun tulee pystyä ottamaan vastaan erilaisia lapsia.

 

[tiituli]

Meidän neiti ei halua myöskään kasvaa aikuiseksi, vaikka täyttää kesällä 16v, sanoo vaan et, mä haluun mennä vasta kasille, ja neiti on jo 9lk.

 

[kikka74]

Meillä myös 10v pojan kanssa samoja ongelmia. Ei millään ole väliä, hän välillä sanoo. Vaatteet ovat miten päin päällä. Varmaan pitöisi viikonkin samoja vaatteita, ellen minä joka päivä vaihtaisi tuolille uudet ja puhtaat. Kouluunmenisi toppahousuissa. Siis myös istuisi tunnilla niillä Farkut ovat kouluhousut ei toppahousut. Olen joutunut opelle ilm.että pyytää pojan riisumaan ne toppikset pois tunnilla. Kauhea kuumahan niissä on. Kun alla saattaa olla myös farkut ja pitkät kalsarit. Huh huh!!

 

[Jette]

Meilläkin joulukuussa syntynyt poika, nyt 7 v ja tokaluokkalainen (emme asu Suomessa ja koulu alkaa 6v). Koulu on koko ajanmennyt todella hyvin eli älyssä ei ole vikaa, mutta se laiskuus!

Vaatteet .... samoissa voisi olla kunnes ne on niin likaiset että tuntuu pelliltä. Paita menee välillä nurinpäin = saumat päällä, mutta se ei haittaa kuuulema ollenkaan. Näkeehän kaikki ett se on nurinperin. Takapuoli eessä kuristaa eli sen kääntää oikein päin. Parasta on jos äiti tai isi auttaa. Aamuisin kengät on tosi vaikea saada itse jalkaan. Takki laitetaan kiinni vain sadan kehotuksen jälkeen. Yöpuhua ei todellakaan vaivaudu laittamaan päälle. Lelut/tavarat kerätään vain jos on tosivaara että ne päätyy minun toimestani roskiin.

Ope koulussa kommentoi että poika on luokan "vauva" eli sielläkin teettää hommiaan muilla. Aina taitava manipuloija tämä mies, myös kodin ulkopuolella.

Meiläkin tyttö on ihan toista maata, mutta eipä kannata mustikoita ja mansikoita vertailla. Hyviä ovat molemmat.

 

[iltatähtien äippä]

kiitos tähän asti ja lisääkin lukisin....kun haluaisin niin kovin ymmärtää tuota poikaakin ja viestittää sille että se on hyvä sellaisena kuin on ....... mutta kun se on niin jotenkin vaikea erottaa joskus tuota laiskuutta( haluttomuutta oppia uusia asioita) siitä mikä on sitä todellista kypsymättömyyttä varsinkin kun ei tosiaan ole kokemusta pojan vanhemmuudesta.

 

[Silmukka-]

Syvä huokaus.
Meillä on tokaluokkalainen taivaanrannan maalari, joulukuussa hänkin syntynyt eli luokkansa nuorin, ikä selittää paljon mutta ei kaikkea. Kotona meiltä löytyy myös toinen tokaluokkalainen joka taas on mitä itsenäisin ja kypsin lapsi.

Poika on matemaattisesti erittäin lahjakas ja on koulussa roikkunut muitten mukana mutta tunnilla saa aikaan hyvin vähän kun ihmettelee muita asioita ja kotiin jää valtava määrä tehtäviä, niitä ei hän kykene tekemään ilman että aikuinen on vieressä ja sitähän me ollaan...monta tuntia useastakin tahkotaan tehtäviä. Ja se tietenkin on kaikille hirveän raskasta.

Lukihäiriötä tai mitään muutakaan oppimisvaikeutta ei ole, hän vain ei löydä samaa motivaatiota kouluonnistumisesta kuin muut ikäisensä. Mieluusti hän rakentelisi toinen toistaan hienompia koneita,piirtelisi ja lukisi luonnosta ja historiasta.
Housut menee väärinpäin, hanskat on aina kateissa eikä silläkään ole niin väliä jääkö yökkäri päivävaatteiden alle..
Mutta ikinä hän ei häiriköi tai kiusaa ketään eli myöskään käytöshäiriöitä ei ole.

Mutta on se poika vaan niin ihana ja rakas että ihan sydäntä rutistaa ajatella, hänellä on uskomattomia vahvuuksia ja on mitä helpoin lapsi mutta vastuuta vaativat asiat (lähinnä vain koulu) on uskomaton haaste.
Luojan kiitos on upea opettaja joka näkee metsän puilta ja arvostaa poikaa valtavasti ja on yhteinen tavoite saada poika motivoitumaan tunneille ja keskittymään olennaiseen hänen itsensä parasta ajatellen.
Kunpa pääsisi hänen päänsä sisään päiväksi että tietäisi missä ne ajatukset lentää.

Mitä ihmettä tässä enään keksisi, sellainen päätös tehtiin syksyllä että karsin hurjasti pois töitä ja teen osa-aikaista että voin olla enemmän läsnä, on auttanut hirveästi mutta ei vielä tarpeeksi. Kokeesta viime viikolla tullut kymppi kyllä nyt luo uskoa että joskus hän vielä tulee koulusta hanskat kädessä, ulkohousut jalassa ja repussa oikeat kirjat ja välineet

Hyviä vinkkejä ja tukea siis kaivataan. Tuntuu välillä että vikaa on itsessä kun en laita poitsua tarpeeksi koville kun itse niin pidän häntä täydellisenä ja ihanana juuri sellaisena kuin on. Sitä viestiä kun en halua antaa että hänessä olisi jotain vikaa ja olisi joku tietty muotti mihin pitäisi mukautua.

Ihana ja helpottava lukea teidänkin pikku vesseleistä, ei olla yksin. Maailmaan mahtuu paljon suuria persoonia=)

 

[iltatähtien äippä]

kiitos :hug: Meidänkin poitsu on just tollanen ...rakentelee mielellään ja on kiltti ja hyvänlainen...jaksaa halutessaan keskittyä, ei ole rauhaton tai agressiivinen vaan hellä ja hyvänlainen.Huumorintajuinen ja poikamaisen ilkikurinen kyllä...mutta se on sellasta hyväntahtoista. Välillä niin raasukka kun pitäs keritä ja pärjätä muiden mukaan ja ei osaa niin nopeaa laittaa vaatteita ym. Eikä aina ymmärrä heti moniosaisia ohjeistukisia.Päiväkodissa panttaa kakkaamista kun ei osaa pyyhkiä ja tädit ei auta tai ei kehtaa pyytää... :'( Mustasukkaisuuttakin osa avuttomuuksista voi nyt olla kun olen vuoden välein tullut mummoksi kahdelle vanhemman tyttäremme lapselle ja siellä on nyt tosiaan apua tarvinnut kun on kaksi pientä...Niin toi enoilu on sitte vähän raskasta noin pienenä ja kun mä sitte vielä työksenikin hoidan muiden lapsia.