...niin tätä se on parhaimmillaan. Sastamalalaisen Tupahoivan pomolla ei ole aikomustakaan myydä yritystään eikä rikastua.
Tuonne haluavat niin mummot kuin työntekijät.
Onko Sastamalassa Suomen paras hoivakoti? Terttu, 89: ”Kotona on hyvä olla, mutta täällä vielä parempi”
Tupahoivassa halaillaan paljon. – Koskettamisen tarve ei häviä koskaan ihmiseltä, sanoo hoivakodin johtaja Auli Härkälä ja halii Terttu Sundbergia, jonka 90-vuotissynttäreitä juhlitaan lokakuussa. Juhlavalmistelut on jo aloitettu. (KUVA: Reijo Hietanen)
Julkaistu: 2.2. 21:59
– Palkinnot on myönnetty rehellisestä ja avoimesta tavasta tehdä hoitotyötä. Mitään ei peitellä, kaikki on avointa, sanoo Tupahoivan johtaja Auli Härkälä.
Tupahoiva ei ole veroparatiisissa majailevien hoiva-alan jättien bisnes. Auli Härkälä omistaa paikan.
– Olemme viimeisiä mohikaaneja Sastamalassa. Kaikki muut ovat jonkin lipun alla. Monikansalliset ovat rantautuneet tänne, Härkälä sanoo.
Auli Härkälä ei aio myydä Tupahoivaa, vaikka kyselijöitä on riittänyt. Terttu Sundberg, 89, tuli Tupahoivaan puoli vuotta sitten. (KUVA: Reijo Hietanen)
Isot toimijat ovat yrittäneet ostaa Tupahoivaakin.
– Yhteydenottoja tulee siinä mielessä, että joko myyt. En todellakaan myy, eikä minulla ole mitään tarvetta myydä.
Esperin toimitusjohtaja tienasi parissa vuodessa kuutisen miljoonaa euroa. Oletko sinäkin monimiljonääri?
– En ole miljonääri. Tavoitteeni ovat jossain muualla kuin voiton tavoittelussa. Haluan työllistää itseni ja tarjota ihmisille haluttua työpaikkaa. Meillä ei ole rekrytoinnissa mitään ongelmia. Jos paikka tulee auki, puskaradio toimii. Sama asukashankinnoissa. Jos vapautuu paikka, tieto lähtee kulkemaan.
Kotona on hyvä olla, mutta täällä vielä parempi.
NYT KIIVAILLAAN siitä, pitäisikö hoitohenkilökuntaa olla 0,4 vai 0,7 hoitajaa per asukas. Tupahoivassa on 0,68 hoitajaa asukasta kohti, eikä siihen ole laskettu keittiöhenkilökuntaa, siivoojaa, talonmiestä eikä 200 kilometrin päässä istuvaa pomoa niin kuin eräissä isommissa taloissa.
Tupahoivassa hoitajat tekevät hoitajan töitä eivätkä esimerkiksi lumitöitä – paitsi jos ulkoilun yhteydessä haluavat tehdä lumitöitä. Kaikki saavat tehdä kaikkea. Firman pomokin täyttää ja tyhjentää pesukonetta. Asukkaat saavat osallistua kodin askareisiin – ja intomielellä näyttävät osallistuvankin, laulu vain raikaa, ja väliäkö hällä, jos juhannuksena lauletaan joululauluja.
Asukkaat saavat osallistua askareisiin. Terttu Sundberg ja siivooja Hanna Alahoki laittavat lakanoita. (KUVA: Reijo Hietanen)
Isot toimijat pärjäävät alalla, koska ne pystyvät kilpailemaan hinnalla. Kun alan palveluita ostetaan, käytännössä vain ja ainoastaan hinta ratkaisee.
– Laadulla on vain nimellinen merkitys. Hinta sanelee. Nyt on nähty, mitä halvalla saa, sanoo Auli Härkälä.
– Kun 60 prosenttia yrityksen liikevaihdosta on henkilöstökuluja, on ihan selvää mistä ruvetaan kuluja pienentämään. Kun pienyrittäjä myi yrityksensä isolle, ensimmäisenä lähtivät siivoojat ja keittiöhenkilökunta. Hoitohenkilökunta pantiin tekemään välillistä työtä. Se ei ole heidän perustyötään.
Lähihoitaja Jari Heinonen ja asiakas Eeva Eerola Tupahoivan olohuoneessa. (KUVA: Reijo Hietanen)
TUPAHOIVASSA tuntuu olevan rento meininki. Aikatauluja ei paljon tunneta eikä ateriallakaan jokaista suupalaa lasketa.
– Meillä on oma keittiö. Syömme silloin kun Marppa (Murtagh) saa ruuan valmiiksi. Syödään niin kauan kuin syödään, voidaan ruokailla kaksi tuntia. Voi olla, että kahvittelu kestää samat kaksi tuntia. Siinä viipyillään.
– Ruokailu on paljon muutakin kuin tankkaaminen, nopea pyrähdys ruokapöydässä ja äkkiä pois. Se on yhteistä aikaa. Yhteisillä aterioilla ollaan yhteisyyden ytimessä. On tärkeää, että työntekijät syövät asukkaiden kanssa yhtä aikaa, Auli Härkälä sanoo.
Keittäjä Marppa Murtagh ja asukas Onerva Sotka kuorivat perunoita. (KUVA: Reijo Hietanen)
Kauhukertomuksia hoivakodeista on kuultu, mutta todellisuudessa emme ole nähneet vielä mitään. Voi vain kuvitella, mikä on tilanne silloin, kun suuret ikäluokat ovat siinä kunnossa, että eivät pärjää kotona. Se on rahastuksen paikka veroparatiisissa majaileville. Ja päättäjiä ohjaa Sulo Vilenin filosofia: Kun halvalla saa.
– Tämä yhtälö on sellainen, että en uskalla edes ajatella, sanoo Auli Härkälä.
Merja Hurri ottaa torkut olohuoneessa, Onerva Sotka ja Hanna Alajoki lukevat lehteä.(KUVA: Reijo Hietanen)
TERTTU Sundberg, 89, on asunut Tupahoivassa puolisen vuotta.
– Poikani tuli yhtenä iltana kotiin ja sanoi käyneensä sellaisessa paikassa ettei koskaan niin miellyttävässä. Hän kehui paikkaa kovin ja sanoi, että huomenna minä vien sinut sinne. Siitä saakka olen täällä ollut ja olen hyvin onnellinen. Kotona on hyvä olla, mutta täällä vielä parempi, Terttu Sundberg kertoo.
Tuonne haluavat niin mummot kuin työntekijät.
Onko Sastamalassa Suomen paras hoivakoti? Terttu, 89: ”Kotona on hyvä olla, mutta täällä vielä parempi”
Tupahoivassa halaillaan paljon. – Koskettamisen tarve ei häviä koskaan ihmiseltä, sanoo hoivakodin johtaja Auli Härkälä ja halii Terttu Sundbergia, jonka 90-vuotissynttäreitä juhlitaan lokakuussa. Juhlavalmistelut on jo aloitettu. (KUVA: Reijo Hietanen)
Julkaistu: 2.2. 21:59
- Vanhustenhoidon tila: Ikäihmisten hoivakodeista on kuultu kauhukertomuksia viime päivinä. Mutta on hyviäkin paikkoja. Yksi sellainen on Sastamalassa sijaitseva Tupahoiva. Asukkaat tuntuvat olevan siellä suorastaan onnellisia.
– Palkinnot on myönnetty rehellisestä ja avoimesta tavasta tehdä hoitotyötä. Mitään ei peitellä, kaikki on avointa, sanoo Tupahoivan johtaja Auli Härkälä.
Tupahoiva ei ole veroparatiisissa majailevien hoiva-alan jättien bisnes. Auli Härkälä omistaa paikan.
– Olemme viimeisiä mohikaaneja Sastamalassa. Kaikki muut ovat jonkin lipun alla. Monikansalliset ovat rantautuneet tänne, Härkälä sanoo.
Auli Härkälä ei aio myydä Tupahoivaa, vaikka kyselijöitä on riittänyt. Terttu Sundberg, 89, tuli Tupahoivaan puoli vuotta sitten. (KUVA: Reijo Hietanen)
Isot toimijat ovat yrittäneet ostaa Tupahoivaakin.
– Yhteydenottoja tulee siinä mielessä, että joko myyt. En todellakaan myy, eikä minulla ole mitään tarvetta myydä.
Esperin toimitusjohtaja tienasi parissa vuodessa kuutisen miljoonaa euroa. Oletko sinäkin monimiljonääri?
– En ole miljonääri. Tavoitteeni ovat jossain muualla kuin voiton tavoittelussa. Haluan työllistää itseni ja tarjota ihmisille haluttua työpaikkaa. Meillä ei ole rekrytoinnissa mitään ongelmia. Jos paikka tulee auki, puskaradio toimii. Sama asukashankinnoissa. Jos vapautuu paikka, tieto lähtee kulkemaan.
Kotona on hyvä olla, mutta täällä vielä parempi.
NYT KIIVAILLAAN siitä, pitäisikö hoitohenkilökuntaa olla 0,4 vai 0,7 hoitajaa per asukas. Tupahoivassa on 0,68 hoitajaa asukasta kohti, eikä siihen ole laskettu keittiöhenkilökuntaa, siivoojaa, talonmiestä eikä 200 kilometrin päässä istuvaa pomoa niin kuin eräissä isommissa taloissa.
Tupahoivassa hoitajat tekevät hoitajan töitä eivätkä esimerkiksi lumitöitä – paitsi jos ulkoilun yhteydessä haluavat tehdä lumitöitä. Kaikki saavat tehdä kaikkea. Firman pomokin täyttää ja tyhjentää pesukonetta. Asukkaat saavat osallistua kodin askareisiin – ja intomielellä näyttävät osallistuvankin, laulu vain raikaa, ja väliäkö hällä, jos juhannuksena lauletaan joululauluja.
Asukkaat saavat osallistua askareisiin. Terttu Sundberg ja siivooja Hanna Alahoki laittavat lakanoita. (KUVA: Reijo Hietanen)
Isot toimijat pärjäävät alalla, koska ne pystyvät kilpailemaan hinnalla. Kun alan palveluita ostetaan, käytännössä vain ja ainoastaan hinta ratkaisee.
– Laadulla on vain nimellinen merkitys. Hinta sanelee. Nyt on nähty, mitä halvalla saa, sanoo Auli Härkälä.
– Kun 60 prosenttia yrityksen liikevaihdosta on henkilöstökuluja, on ihan selvää mistä ruvetaan kuluja pienentämään. Kun pienyrittäjä myi yrityksensä isolle, ensimmäisenä lähtivät siivoojat ja keittiöhenkilökunta. Hoitohenkilökunta pantiin tekemään välillistä työtä. Se ei ole heidän perustyötään.
Lähihoitaja Jari Heinonen ja asiakas Eeva Eerola Tupahoivan olohuoneessa. (KUVA: Reijo Hietanen)
TUPAHOIVASSA tuntuu olevan rento meininki. Aikatauluja ei paljon tunneta eikä ateriallakaan jokaista suupalaa lasketa.
– Meillä on oma keittiö. Syömme silloin kun Marppa (Murtagh) saa ruuan valmiiksi. Syödään niin kauan kuin syödään, voidaan ruokailla kaksi tuntia. Voi olla, että kahvittelu kestää samat kaksi tuntia. Siinä viipyillään.
– Ruokailu on paljon muutakin kuin tankkaaminen, nopea pyrähdys ruokapöydässä ja äkkiä pois. Se on yhteistä aikaa. Yhteisillä aterioilla ollaan yhteisyyden ytimessä. On tärkeää, että työntekijät syövät asukkaiden kanssa yhtä aikaa, Auli Härkälä sanoo.
Keittäjä Marppa Murtagh ja asukas Onerva Sotka kuorivat perunoita. (KUVA: Reijo Hietanen)
Kauhukertomuksia hoivakodeista on kuultu, mutta todellisuudessa emme ole nähneet vielä mitään. Voi vain kuvitella, mikä on tilanne silloin, kun suuret ikäluokat ovat siinä kunnossa, että eivät pärjää kotona. Se on rahastuksen paikka veroparatiisissa majaileville. Ja päättäjiä ohjaa Sulo Vilenin filosofia: Kun halvalla saa.
– Tämä yhtälö on sellainen, että en uskalla edes ajatella, sanoo Auli Härkälä.
Merja Hurri ottaa torkut olohuoneessa, Onerva Sotka ja Hanna Alajoki lukevat lehteä.(KUVA: Reijo Hietanen)
TERTTU Sundberg, 89, on asunut Tupahoivassa puolisen vuotta.
– Poikani tuli yhtenä iltana kotiin ja sanoi käyneensä sellaisessa paikassa ettei koskaan niin miellyttävässä. Hän kehui paikkaa kovin ja sanoi, että huomenna minä vien sinut sinne. Siitä saakka olen täällä ollut ja olen hyvin onnellinen. Kotona on hyvä olla, mutta täällä vielä parempi, Terttu Sundberg kertoo.
