K
kamala olo
Vieras
Olen lasten kanssa kotona lähes kokoajan, mun sosiaaliset kontaktit on internetissä ja tosielämässä ne rajoittuu appivanhempiin pääosin, tästä on 2kk kun olen viimeksi jutellut naamatusten jonkun muun kanssa.
Esikoinen käy viikottain kahdesti lähimmässä kerhossa ja muuten ollaankin kotona, koska ei oo varaa ajella autolla (noista kerhokäynneistäkin tulee +100km), naapurit on kauempana ja nekin vanhuksia.
Lapset nukkuu huonosti ja päivät menee sitten kiukutellessa, esikoinen lähes 4v nukkuu harvoin päiväunia ja sisko 1v nukkuu todella huonosti ja pintaunta sekä syö öisin.
Noilla on oma huone jossa lelut ja kirjat, luluja löytyy myös oleskeluhuoneestakin mutta kun pitää aina saada se sama lelu, yritän siinä samaan aikaan laittaa ruuat ja siivota niin että olisi hyvä olla. Päivät kiipeilevät kirjahyllyissä, hyppivät sohvilla, purevat ja lyövät, tuntuu että komennan heitä koko ajan ja jos 5 kertaa olen sanonut samasta asiasta, 3 kertaa komentanut niin sitten kyllä jo rehellisesti ottaen huudan lapsille jonka jälkeen huudan jo vähemmästäkin. Nyt esikoinen alkaa itkemään heti kun korotan ääntäni ja mulla on siksi tosi huono-omatunto, en halua olla mikään huutava terroriäiti.
Ja juu, on mulla mies, mutta se on töissä 12h/päivä (sis. pitkät työmatkat) ja kun tulee kotiin niin on kyllä lasten kanssa - noi lapset on silloin enkeleitä verrattuna päivän tapahtumiin mutta silti mies ärähtelee niille kun on töistään väsynyt ja haluaisi ottaa rennommin, katsella telkkaaja istua koneella.
Kun saisin edes itseni hillittyä nyt ensin...
...kiitos kun sain purettua...
Esikoinen käy viikottain kahdesti lähimmässä kerhossa ja muuten ollaankin kotona, koska ei oo varaa ajella autolla (noista kerhokäynneistäkin tulee +100km), naapurit on kauempana ja nekin vanhuksia.
Lapset nukkuu huonosti ja päivät menee sitten kiukutellessa, esikoinen lähes 4v nukkuu harvoin päiväunia ja sisko 1v nukkuu todella huonosti ja pintaunta sekä syö öisin.
Noilla on oma huone jossa lelut ja kirjat, luluja löytyy myös oleskeluhuoneestakin mutta kun pitää aina saada se sama lelu, yritän siinä samaan aikaan laittaa ruuat ja siivota niin että olisi hyvä olla. Päivät kiipeilevät kirjahyllyissä, hyppivät sohvilla, purevat ja lyövät, tuntuu että komennan heitä koko ajan ja jos 5 kertaa olen sanonut samasta asiasta, 3 kertaa komentanut niin sitten kyllä jo rehellisesti ottaen huudan lapsille jonka jälkeen huudan jo vähemmästäkin. Nyt esikoinen alkaa itkemään heti kun korotan ääntäni ja mulla on siksi tosi huono-omatunto, en halua olla mikään huutava terroriäiti.
Ja juu, on mulla mies, mutta se on töissä 12h/päivä (sis. pitkät työmatkat) ja kun tulee kotiin niin on kyllä lasten kanssa - noi lapset on silloin enkeleitä verrattuna päivän tapahtumiin mutta silti mies ärähtelee niille kun on töistään väsynyt ja haluaisi ottaa rennommin, katsella telkkaaja istua koneella.
Kun saisin edes itseni hillittyä nyt ensin...
...kiitos kun sain purettua...
