Kun huuto valtaa päivät...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kamala olo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kamala olo

Vieras
Olen lasten kanssa kotona lähes kokoajan, mun sosiaaliset kontaktit on internetissä ja tosielämässä ne rajoittuu appivanhempiin pääosin, tästä on 2kk kun olen viimeksi jutellut naamatusten jonkun muun kanssa.

Esikoinen käy viikottain kahdesti lähimmässä kerhossa ja muuten ollaankin kotona, koska ei oo varaa ajella autolla (noista kerhokäynneistäkin tulee +100km), naapurit on kauempana ja nekin vanhuksia.

Lapset nukkuu huonosti ja päivät menee sitten kiukutellessa, esikoinen lähes 4v nukkuu harvoin päiväunia ja sisko 1v nukkuu todella huonosti ja pintaunta sekä syö öisin.
Noilla on oma huone jossa lelut ja kirjat, luluja löytyy myös oleskeluhuoneestakin mutta kun pitää aina saada se sama lelu, yritän siinä samaan aikaan laittaa ruuat ja siivota niin että olisi hyvä olla. Päivät kiipeilevät kirjahyllyissä, hyppivät sohvilla, purevat ja lyövät, tuntuu että komennan heitä koko ajan ja jos 5 kertaa olen sanonut samasta asiasta, 3 kertaa komentanut niin sitten kyllä jo rehellisesti ottaen huudan lapsille jonka jälkeen huudan jo vähemmästäkin. Nyt esikoinen alkaa itkemään heti kun korotan ääntäni ja mulla on siksi tosi huono-omatunto, en halua olla mikään huutava terroriäiti.

Ja juu, on mulla mies, mutta se on töissä 12h/päivä (sis. pitkät työmatkat) ja kun tulee kotiin niin on kyllä lasten kanssa - noi lapset on silloin enkeleitä verrattuna päivän tapahtumiin mutta silti mies ärähtelee niille kun on töistään väsynyt ja haluaisi ottaa rennommin, katsella telkkaaja istua koneella.

Kun saisin edes itseni hillittyä nyt ensin...
...kiitos kun sain purettua...
 
Käyttekö ulkoilemassa tarpeeksi? Omassa lapsessa huomasin että huonot yöunet ja huono ruokahalu johtui siitä että oli saanut liian vähän raitista ilmaa.
Reippaasti vaan ulos pari kertaa päivässä ja vähintään tunti/kerta.
 
Siis asutte ilmeisesti jossain toosi korvessa jos et ole naamatusten jutellut kenenkään muun kuin appivanhempien kanssa 2 kuukauteen? Hulluksihan sitä väkisinkin tulee. Päiväsi kuulostavat aika rytmittömiltä? Jaksatteko ulkoilla tarpeeksi, ehkä sitä kautta tuo nukkuminenkin paranisi? Saisitko ruuat laitettua illalla lasten mentyä nukkumaan niin ettei päivällä tarvisi sitä stressata. Entäs teidän kaverit, ystävät, muut sukulaiset olisiko niistä joskus seuraa. Vaikea kuvitella tuollaista tilannetta kun itse asuu ison kaupungin keksustassa ja aina olisi jotain touhua
 
Ulkoillaan päivittäin, 45min-2h se on ainoa tapa jolla saan pienemmän edes menemään päiväunille (ulkoilun jälkeen siis).
Pihassa on leluja myös ja tlaa mennä, mutta ei nuo oikein leikkiä saa aikaiseksi: pääasiassa juoksevat pihalta toiselle puolelle taloa. Itse en vaan osaa keksiä tuossa muuta kuin pallon potkimista, hippaa, lapiolla kaivamista tms. johon molemmat voisi osallistua.

Muuttoa suunnitellaan, tai lähinnä minä. Pankissa laina-asioissa käyminen on miehen töistä kiinni ja on siksi luvannut sen varata, tuloksetta. Ja tiedän ettei mies halua muuttaa koska viihtyy täällä "ei missään", vuokralle ei suostu enkä usko että yksikään pankki hänen tuloillaan meille myöntää lainaa. Mulla ei ole työtä johon palata ja näillä matkoilla se olisi +-nolla käydä töissä (jos niitä edes "läheltä" löytyisi) ja maksaa päiväkotimaksutkin, laskettiin että nyt jää enemmän käteen kun olen kotona. Myönnänhän mä sen että mäkin ihastuin tähän taloon ja paikkaan: lapsettomana ja kun oli varaa kulkea tuota väliä vaikka joka päivä jos siltä tuntui.

Päivissä on rytmit - joka päivä ruuat on samaan aikaan, unetkin menee suht samoille ajoille ja ulkoilutkin, kerhopäivinä nuo kaikki rytmit on hajalla kun automatkat tulee mukaan eikä ne sovi uniaikaan (kuopus nukahtaa autossa).
Muutto tänne sai aikaan sen että meille on liian pitkä matka ajella, mutta meillä se on lyhyt - kavereiden mielestä, ei kukaan tänne halua ajaa kun menee matkoihin niin paljon aikaa.

Musta on tullut jo niin erakko että 3 ekaa kerho kertaa pelkäsin viedä esikoista kerhoon koska siellä voin joutua juttelemaan vieraille, istuin vessassa ennen lähtöä helposti tunnin parikin ripuloimassa. Pihalla iski jo ahdistus ja mieli teki kääntyä pois, mutta ylitin itseni sentään ja olen vienyt, vaikkakin suoriutunut siitä aika vaihdikkaasti etten joudu uusiin ihmisiin ottamaan kontraktia. Tää on ihan hanurista, koska tiiän että sieltä voisi kaveri löytyäkkin
 
Lopeta se yösyöttäminen. Älä laita isompaa päiväunille, tee jotain kivaa kahdestaan. Lähde pois kotoa, hulluksihan sinä tuota menoa tulet. Puhu sille miehelle. Kaikki mitä oikeasti tunnet. Huonoja itsestään selvyyksiä mutta mitäpä muutakaan täällä voi tarjota.
 
Just ton takia en halua muuttaa minnekään korpeen!! Onneksi sinulla on kuitenkin edes appivanhemmat joiden kanssa näet. Menkää nyt ihmeessä kaikki yhdessä muutaman kerran viikossa johonkin perhekerhoon. Se tekee kuule ihmeitä, kun edes pari kertaa viikossa näkee muitakin naamoja. Ja kerhoista löytyy paljon muitakin yksinäisiä kotiäitejä, jotka voisi mieluusti tulla kyläilemään teille landelle. Kyllä mä ainakin ajelen helpostikin 30 km suuntaansa jota saadaan seuraa. Missä päin suomea asustelet?
 

Yhteistyössä