Kun itse olit pieni ja menit peloissasi vanhempien makuuhuoneeseen, passitettiinko sut aina pois vai saitko jäädä viereen jos halusit?

[Moonbell]

Ja tosiaan oma lapsi on myös tervetullut, jos pelottaa. Miksi ei saisi tulla? Pitäisikö jättää yksin pelkäämään? Siitä sitä turvattomuuden tunnetta ainakin tulee. aina ei välttämättä auta äitin sanat "ei siellä mitään ole." Olin itse pienenä kova pelkäämään jos jonkinlaisia juttuja.

 

[leijona76]

Kyllä sai mennä ja jäädä viereen, meitä oli parhaimmillaan 2aik+3lasta samassa parisängyssä. Omanikin saa tulla tarvittaessa. En enää kouluiässä sinne jääny vaikka siellä saatoin käydä esim painajaisen jälkeen. Ja lapsuus tossa 70-l loppupuolella.

 

[Kowalski]

Sain mennä viereen.

Omanikin saisivat tulla viereen JOS heitä joskus yöllä pelottaisi ja he haluaisivat meidän makkariin tulla, mutta vielä toistaiseksi niin ei ole käynyt - lapset 6 v ja 4 v.

 

[Mustapantteri]

Sain mennä kasvattiäitini viereen aina nukkumaan kun halusin. Yleensä tuli kilpailu että kuka siinä keskellä äitin vieressä saa nukkua Yhtenäkin yönä muistan kuinka olin vihainen ja kateellinen siskolleni kun hän nukkui äitin vieressä ja minä sielä reunassa, näytin koko yön keskaria siskolleni ja toivoin että sillä tavalla se muuttuu pojaksi

Ja oma lapsi saa tulla aina meidän viereen, mutta ei siitä nukkumisesta kyl meinaa mitään tulla! Tyttö on niin kova pyörimään ja hyörimään unissaan että ei semmoista kukaan kestä :headwall:

 

[miri]

olen 80lukulainen,pelkäsin hirmusesti pimeää ja sain mennä vanhempieni väliin nukkumaan öisin jos pelotti.mun poika saa tulla mun viereen yöllä jos häntä pelottaa tai sitten kuljetaan yhdessä hänen sängylleen ja paijaan hänet uneen.yritän luoda mun pojalle turvallisuuden tunteen,muistan itse selvästi mitä pelko oli kun itse olin pieni.

 

[hiirimatto]

Me nukkuttiin koko perhe samassa huoneessa siihen saakka, että olin 8 v. Saimme veljen kanssa mennä vanhempien väliin nukkumaan, ilman eri syytä. Harvoin kuitenkin muistan menneeni. Tämä 70-luvun puoleen väliin saakka.

Meillä on lapsi aina saanut tulla väliin nukkumaan, jos on yöllä pyytänyt.

 

[miulla tämmönen kokemus]

Lapsena en vanhempieni viereen päässyt, vaikka olin nähnyt pahaa unta ja menin itkien äidin luo, äiti vaan sanoi mene omaan sänkyyn siitä. Ei tullut edes peittelemään. 80-luvulla tämä.
Itse annan kyllä omien lasten tulla viereen jos yöllä ovat tulossa, näkevät pahoja unia tms. Menenpähän sitten itse vaikka sohvalle. Mutta pois en aja, niin karulta se itsestä tuntui.

 

[hömppö]

Sai mennä viereen jos pelotti. Meillä isä vaan oli sen verran hassu, että opetti meidät sanomaan ovella, että "isä, puupää tuli" niin sitte pääsi viereen Ei se meistä ees ollu outoa mutta näin jälkeenpäin ajateltuna sillä on varmaan ollu monta hulvatonta hetkeä kun lapsi ovella totes, että puupää tuli :heart: Voi että, siinä oli oikeasti ihana ihminen joka otti huumorin irti kaikesta mahdollisesta. Harmi, ettei meidän lapset kerenny koskaan näkemään pappaansa

Ihana isä Todellakin harmi, ettei lapsesi ole pappaansa nähneet.. Olisivat varmasti saaneet kokea monta ihanaa, hauskaa hetkeä..

Niinpä

 

[Valaja]

En ikimaailmassa olis mennyt vanhempien sänkyyn. Ei se ollut edes vaihtoehto. Omat lapset saa tulla meidän sänkyyn, jos pelottaa.

 

[Himpulat ja Vimpulat]

äiti ei olisi halunnut mua sinne koska nukkui jo silloin huonosti ja vähän,mutta isän viereen aina hiljaa kipusin

 

[vierasd]

Ei ole mitään muistikuvaa siitä että olisin vanhempien viereen menny lapsena. Tosin mulla on sellanen tuntuma että sinne ei olis päässy jos olis menny. Mulla oli tosi paska lapsuus :/
Siskon vieressä nukuin jos pelotti tai sisko mun =) oltiin toistemme tuki ja turva. Itse asiassa just tänään mietin että mulla ei ole yhtään ainutta muistikuvaa siitä että äiti olis ikinä pitäny sylissä minua tai mun nuorempia siskoja ja koska nuorimmalla ja mulla on 13v ikäeroa niin taatusti tää pitää paikkansa. Meillä oli aina siistit tukat ja vaatteet se oli tärkeetä - läheisyys ei.

 

[Möppöläinen]

En mennyt vanhempien sänkyyn nukkumaan. En muista edes erityisesti pelänneeni mitään. Veli nukkui samassa huoneessa, joka toi turvallisuuden tunteen. Lapset saa tulla nukkumaan meidän viereen, jos pelottaa.

 

[vieras]

Mä en edes halunnut vanhempien väliin, mutta kävin herättämässä iskän ja se tuli mun viereeni, kunnes nukahdin tai sanoin, että voi jo lähteä. Ikinä en turvattomaksi oloani tuntenut. Samaa toteutamme lasten kanssa, koska ollaan niin herkkäunisia, että nukkumisesta ei tule mitään lapset samassa sängyssä. Eli olen lasten vieressä, kunnes nukahtavat uudelleen.

 

[AnniTanni]

Sain mennä viereen ja niin saa lapsenikin tulla minun viereeni yöllä.

Kuin myös.

 

[vieras]

Ei ole mitään muistikuvaa siitä että olisin vanhempien viereen menny lapsena. Tosin mulla on sellanen tuntuma että sinne ei olis päässy jos olis menny. Mulla oli tosi paska lapsuus :/
Siskon vieressä nukuin jos pelotti tai sisko mun =) oltiin toistemme tuki ja turva. Itse asiassa just tänään mietin että mulla ei ole yhtään ainutta muistikuvaa siitä että äiti olis ikinä pitäny sylissä minua tai mun nuorempia siskoja ja koska nuorimmalla ja mulla on 13v ikäeroa niin taatusti tää pitää paikkansa. Meillä oli aina siistit tukat ja vaatteet se oli tärkeetä - läheisyys ei.

Onneks sulla oli siskos

 

[vieras]

Hauska ketju

 

[mun muru]

Elettiin 80 lukua ja sain jäädä isän ja äidin väliin nukkumaan

Tulemme toimimaan samoin mieheni kanssa. Miten tollaisia pieniä rakkausolentoja edes voisi häätää pois :heart: Hätä on varmasti oikea ja kova jos viekkuun tahtoo.

 

[Peppi1981]

Mie nukuin monestikin vanhempieni välissä lapsena, jos pelotti.. vanhempani joskus sanoivat, että unet jäivät kyllä vähiksi, koska minulla oli paha tapa potkia unissani, mutta koskaan en muuten saanut mitään moitteita, että sinne väliin kömmin..

 

[harmaana nyt]

lukematta ketjua vastaan että en voinut mennä koska isä suuttui siitä että hän joutui heräämään turhaan!

 

[vieras]

Aina sai mennä äidin ja isän keskelle jos pelotti. Muistan vieläkin kun joskus lapsena ei uni tullut ja pelotti hirveästi... vaikka nyt tiedän ettei mitään pelättävää ollut, ei mörköjä sängyn alla tai mitään epämääräistä vaaraa odottamassa, niin pelko oli todellista. Siksi en millään pystyisi myöskään kieltämään omaa lasta tulemasta viereen jos pelottaa.

 

[vieras]

En mennyt koskaan vanhempien sänkyyn, mutta isä tuli aina sitten mun sängyn viereen ja silitti hiuksia/päätä niin kauan, että nukahdin. Yhden ainoan kerran muistan, että tiuskaisi mulle, että mene omaan sänkyyn, menin ja itkin, ei kestänyt kauan, kun isä tuli taas silittämään päästä.

Olen syntynyt -70 luvun lopulla.

 

[Orion-]

En muista että olisin koskaan mennyt.

 

[viiru]

kyllä olen omassa huoneessa nukkunut ja niin myös nukkuu poikani. En
ota viereeni nukkumaan vaikka huutaisi.
Toki käyn rauhoittamassa.
Vanhemmat nukkuu omassa ja lapset omassa sängyssä-

 

[vieras]

Aina sai mennä äidin ja isän keskelle jos pelotti. Muistan vieläkin kun joskus lapsena ei uni tullut ja pelotti hirveästi... vaikka nyt tiedän ettei mitään pelättävää ollut, ei mörköjä sängyn alla tai mitään epämääräistä vaaraa odottamassa, niin pelko oli todellista. Siksi en millään pystyisi myöskään kieltämään omaa lasta tulemasta viereen jos pelottaa.

Tähän vielä lisäyksenä, kun unohdin vastata vuosilukuun, niin 80-luvun puolivälissä olen syntynyt.

 

[meillä]

Vanhempien sänky koostui kahdesta erillisestä laidallisesta sängystä, joten siinä keskellä oli ne kovat sängynlaidat. Siihen sai aina mennä, jos oli sitten ihan hiljaa... mut ei tosiaankaan tullut mentyä, kun ei paikka ollut mukava.

Omat lapset eivät saa tulla yöllä meidän sänkyyn. Jos heillä on hätä, mennään itse käymään siellä.