kun joskus vaan tuntuu tältä

[vierailija]

Sun pitää aina rakastaa ja ymmärtää,
Olla olkapää ja lohduttaa,
Antaa tilaa ja aikaa,
ei liikaa rajoittaa.

Sun pitäis ymmärtää hymyillä vaan,
ei väsyneenä sais koskaan räjähtää,
eihän oikeat naiset tee lainkaan niin.

Tyydy siihen mitä saanut oot,
kun kumpikin kuitenkin rakastaa,
työnnä unholaan suru jota tuntenut oot,
kun on seuranas henkinen yksinäisyys.

 

[vierailija]

Liika murehtiminen ei auta ketään.
Asioilla on tapana järjestyä.
Olen jo kommentoinut tällä palstalla moneen ketjuun.
Luin kotimaisen kirjan, jossa kuvaillaan somevaikuttajan elämää.
Kirjan ”minä” sai vihdoin gradunsa valmiiksi ja löysi alan, joka tuntuu omalta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat minulle tuttuihin paikkoihin.