kun kirjoittelette meiliä tai kirjeitä... niin.... pari kysymystä ja ajatusta

[äiti 40plusplus]

Kirjoitatteko omat kuulumisenne vai kommentoitteko ensin sitä meiliä/kirjettä mihin vastaatte. Odotatteko että omiin kuulumisiinne tai mielipiteisiinne otetaan vastauksessa kantaa vai saako joku asia mennä "ohi".
Tuli mieleen kun joskus tulee purettua omaa itseään kilometrikaupalla ensin ja sitten tulee mieleen että apua mitäs se toinen kirjoittikaan ja pitäähän niitä asioita kommentoida, niin että näkee että toinen on edes sen meilin lukenut. Joskus kyllä on enemmän vain omaa asiaa ja vastapuolelta se myös sallitaan riippuen paljon myös sen hetkisestä tilanteesta.
ja se vastaaminen, odotatteko että meiliinne/kirjeeseenne vastataan heti (vaikka kiireessä ilman ajatusta) vai ajatuksella vaikka pidemmänkin ajan kuluttua.
tuli vaan mieleen kun aika huono kirjeystävä olen tänä kesänä ihan "tilanteesta johtuen" ollut, mutta yhtä lailla huono äitikin kun työ vie ajan ja energian. mutta kaikki muuttuu vielä

 

[HeviäPRKLE]

Sehän riippuu paljon asiasta.Mikäli ystävä on kirjoitellut jotain "eijuurimitäänhälläväliä"aiheesta niin tuskin sitä tarvitsee alkaa erikseen kommentoimaan.Jos on joku kipeä asia niin kyllä olisin myötäelämässä..tukisin ystävää..
Kyllä mulla kans tahtoo tulla kamala litania omista kuulumisista ja sitten saattaa kaverin asiat unohtua =) mutta ihan normaaliahan se on..

 

[huppaloora]

No minulla ainakin kun tämä elo on näemmä muuttunut kiitämiseksi paikasta toiseen ja vauhdilla niin vastaaminen venyy ja paukkuu.. :ashamed: En yleensä kommentoi toiselta tulleessa meilissä käsiteltyjä asioita jos ei ihan erikseen kysellä jostain että mitäs mieltä olet -ja siinä vaiheessa kun minä vastaan niin koko juttuhan voi olla jo menneen talven lumia.. Kirjoittelen aina omia kuulumisia (noin pääasiassa) enkä odota että niitä tarvitsisi millään lailla kommentoida.. =)

 

[mie]

Miten milloinkin... Rönsyilee. Usein kyllä eka lause on mulla "Mitä kuuluu?" tms. vastaava.

 

[äiti 40plusplus]

Miten milloinkin... Rönsyilee. Usein kyllä eka lause on mulla "Mitä kuuluu?" tms. vastaava.

ja lopuksi yritän toivotella hyvää loppukesää, syksyn odotusta yms ihan vaan että otan kuitenkin sen saajan jotekin huomioon vai onkohan se vaan opittu tapa.

 

[Jätkä]

Tällä hetkellä taidan kirjoittaa hyvin itsekeskeisesti, omaan napaan tuijottaen. Yleensä kyllä yritän muistaa kommentoida toisenkin kirjoituksiin ja ottaa kantaa/muistaa vastailla kunnolla. Riippuu ihan aiheestakin ja kenelle kirjoitan meiliä.

 

[äiti 40plusplus]

eli ketkä tällä palstalla odottelee meilejä minulta, niin tulee kyllä kunhan ajatukset taas enemmän kasassa ja oikeasti aikaa keskittyä. nyt painaa muut asiat päälle ja perhekin välillä jää vähemmälle huomiolle.

 

[äiti 40plusplus]

ja vielä yksi mielipidekysymys. tykkäättekö sellaisesta missä päiväkirjan tarkasti kerrotaan viikon kaikki tapahtumat vai sellaisesta missä "takerrutaan" johonkin yhteen tai kahteen juttuun ja niistä enemmän.

 

[Mä]

Kommentoin aina eka toisen juttuihin. Jotenki itselle tulee olo, että musta valitetaan jos kirjeessä ensin on mun asioihin kommentoitu. Omat ehtii sit kertoa perään. Tuntuu itsestä että mut on jotenki "ohitettu" jos ei kommentoida mun juttuihin muuta ku lopuks jotai pientä. Tosin niin siinä aina käy ja siksipä en enää juurikaan omia asioitani kenellekään kirjoittele/kerro kun ei niillä vastapuolelle koskaan ole merkitystä.

 

[mie]

Mä yleensä poimin sieltä toisen mailista jotkut kohdat, liitän ne lainauksena siihen mailiin ja kirjoitan kommentit sen perään. Esim. jos joku kirjoittaa lapsensa synttäreistä, kysyn, että mitä sai lahjaksi ja oliko kivaa. Siis toisiakin ajatellen, ei pelkkää vyöryä minusta.

 

[äiti 40plusplus]

Kommentoin aina eka toisen juttuihin. Jotenki itselle tulee olo, että musta valitetaan jos kirjeessä ensin on mun asioihin kommentoitu. Omat ehtii sit kertoa perään. Tuntuu itsestä että mut on jotenki "ohitettu" jos ei kommentoida mun juttuihin muuta ku lopuks jotai pientä. Tosin niin siinä aina käy ja siksipä en enää juurikaan omia asioitani kenellekään kirjoittele/kerro kun ei niillä vastapuolelle koskaan ole merkitystä.

niinhän se joskus se tunne saattaa tulla. Joskus tulee pirullinen ajatus mieleen että pitäisikö testata toisen luetunymmärtämistä ja muistamista ja heittää kysymys menneestä omalle itselle isostakin asiasta (kunhan ei turhan kaukaa). Eli että kirjoittaako sitä ihan vaan kuin päiväkirjaa kun ei päiväkirjakaan kommentoi vai onko toisella puolella aito ihminen. Mutta tottahan se on kirjoittelussa niin kuin muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä että toisten kanssa juttu luistaa ihan eri tavalla ja jollekin voi kertoa "kaiken", ihan se syvimmät ajatuksensakin eikä tarvitse pelätä mitä toinen sanoo tai ajattelee (vaikka mitäpä ne toisen ajatukset jos ne ei ilmi tule).
Huomaan itse että on erilaisia tyylejä lähestyä eri ihmisiä, joillekin voi tosiaan kertoa kaiken ja jonkun kanssa pitää olla varovainen ettei loukkaa.