V
Viivi.
Vieras
Miten toimisitte?
Ollaan nyt molemmat n. kolmenkymmenen, minä että mies. Tämä mies kiusasi mua kovasti ikävuosilla 11-15 läskiksi ja rumaksi ja pakko myöntää, että olin sillon kyllä aika pulska, mutta ruma en kuitenkaan koskaan ole mielestäni ollut... mulla on lihavanakin ollut suht nätit kasvot yms.
no peruskoulun jälkeen ei enää pahemmin oltu tekemisissä, hän ei enää kiusannutkaan mua, ei toisin sanoen siis kiinittäny mitään huomiota ja sen jälkeen kun täytettiin 19-20vuotta ei oltu nähty nyt 28-vuotiaiksi toisiamme kertaakaan. Mies oli aina semmonen ns. "kovis" ja käytti jo nuorella iällä paljon päihteitä ja pyöri sellaisessa ns. jengissä. Räyhäsi tuolla aina ja teki kaikkea muuta paskaa. Vaikka mies haukku mua ilkeillä nimillä ja solvasi aina, olin silti salaa ihastunut häneen... vaikka en tahtonut sitä itselleni myöntääkään. Miksi ihastua henkilöön joka kiusaa sua ja tekee sun joka päivästä helvettiä!? Sairasta.
No nyt vähän aikaa sitten, kun olin kotipaikkakunnalla viettämässä aikaa, ajauduttiin viettämään iltaa samaan porukkaan... meillä on siis myös yhteisiä kavereita, osa on sellaisia jotka eivät oo kiusanneet mua koskaan, mutta eivät halunneet sen kummemmin sotkeutua sillon siihen minun ja miehen hommaan. :/
Mutta ette arvaa mitä tälle kundille oli käyny... Tää oli halvaantunu lantiosta alaspäin ja liikkuu nykysin pyörätuolilla! ja siitä halvaantumisesta on kuulemma jo jokunen vuosi aikaa... 22-vuotiaana tapahtui tämä ikävä tapahtuma. :/ mutta toisaalta en ihmettele yhtään, sillä hänen elämänmenollaan, että meni töppäilemään ja loukkaamaan itsensä...
No mitäs minulle on sitten vuosien aikana käynyt... Minä olen laihtunut upeasti monta kymmentä kiloa! laitatan nykyään hiukset aina kauniisti ja meikkaan kauniisti, käytän ihania koruja, kropasta ei voisi luulla, että se koskaan on läski ollukkaan... timmi kun mikä. Luin itselleni Personal Trainingista ammatin.
Ei mies meinannu ees aluks tunnistaa mua. Mutta sitten kun yksi ystävistämme tokaisi, että hei " tuohan on se Viivi! " niin olisittepa nähny miehen ilmeen... se oli nii näkemisen arvoinen...
Se oli häpeästä sekaisin tai jotenkin sellainen, mitä en osaa edes selittää...
Nyt tilanne on sit se et tää mies joka kiusasi minua kovasti ala että ylä-asteella ja johon olin silti sillon ihastunut, vaikka kohteli minua kuin kasaa paskaa, on ihastunut minuun! :X siis aivan käsittämätöntä.
Ja kovasti on pyytäny anteeks typeryyttään ja pillittäny kännissä ja sanonu että tahtois yrittää nyt mun kanssa jotain ja että hän oli sillon typerä penska ja tämä pyörätuoli on varmaan rangaistus siitä mitä hän on sillon nuorempana tyhmyydessään tehnyt... Jne.
EN TIEDÄ OIKEEN ETTÄ MITEN TÄHÄN PITÄIS SUHTAUTUA...
Toinen puoli musta sanoo, että anteeksi vaan ja nythän sä saisit sen komean ns. " kovis-kaverin " mistä sä aina haaveilit kuitenkin samaa... :heart:
Ja toinen puoli taas musta sanoo, että tämä paska ei ansaitse mua! tietääkö hän ja tuleeko edes koskaan tajuamaan, miten syvät arvet muhun todellisuudessa sillä kiusaamisellaan jätti.. Olen pystynyt antaamaan teot osaksi anteeksi, mutta en tiedä pystynkö TÄYSIN koskaan.
Joten arvon palstalaiset, miten toimisitte?
Ollaan nyt molemmat n. kolmenkymmenen, minä että mies. Tämä mies kiusasi mua kovasti ikävuosilla 11-15 läskiksi ja rumaksi ja pakko myöntää, että olin sillon kyllä aika pulska, mutta ruma en kuitenkaan koskaan ole mielestäni ollut... mulla on lihavanakin ollut suht nätit kasvot yms.
No nyt vähän aikaa sitten, kun olin kotipaikkakunnalla viettämässä aikaa, ajauduttiin viettämään iltaa samaan porukkaan... meillä on siis myös yhteisiä kavereita, osa on sellaisia jotka eivät oo kiusanneet mua koskaan, mutta eivät halunneet sen kummemmin sotkeutua sillon siihen minun ja miehen hommaan. :/
Mutta ette arvaa mitä tälle kundille oli käyny... Tää oli halvaantunu lantiosta alaspäin ja liikkuu nykysin pyörätuolilla! ja siitä halvaantumisesta on kuulemma jo jokunen vuosi aikaa... 22-vuotiaana tapahtui tämä ikävä tapahtuma. :/ mutta toisaalta en ihmettele yhtään, sillä hänen elämänmenollaan, että meni töppäilemään ja loukkaamaan itsensä...
No mitäs minulle on sitten vuosien aikana käynyt... Minä olen laihtunut upeasti monta kymmentä kiloa! laitatan nykyään hiukset aina kauniisti ja meikkaan kauniisti, käytän ihania koruja, kropasta ei voisi luulla, että se koskaan on läski ollukkaan... timmi kun mikä. Luin itselleni Personal Trainingista ammatin.
Ei mies meinannu ees aluks tunnistaa mua. Mutta sitten kun yksi ystävistämme tokaisi, että hei " tuohan on se Viivi! " niin olisittepa nähny miehen ilmeen... se oli nii näkemisen arvoinen...
Se oli häpeästä sekaisin tai jotenkin sellainen, mitä en osaa edes selittää...
Nyt tilanne on sit se et tää mies joka kiusasi minua kovasti ala että ylä-asteella ja johon olin silti sillon ihastunut, vaikka kohteli minua kuin kasaa paskaa, on ihastunut minuun! :X siis aivan käsittämätöntä.
Ja kovasti on pyytäny anteeks typeryyttään ja pillittäny kännissä ja sanonu että tahtois yrittää nyt mun kanssa jotain ja että hän oli sillon typerä penska ja tämä pyörätuoli on varmaan rangaistus siitä mitä hän on sillon nuorempana tyhmyydessään tehnyt... Jne.
EN TIEDÄ OIKEEN ETTÄ MITEN TÄHÄN PITÄIS SUHTAUTUA...
Toinen puoli musta sanoo, että anteeksi vaan ja nythän sä saisit sen komean ns. " kovis-kaverin " mistä sä aina haaveilit kuitenkin samaa... :heart:
Ja toinen puoli taas musta sanoo, että tämä paska ei ansaitse mua! tietääkö hän ja tuleeko edes koskaan tajuamaan, miten syvät arvet muhun todellisuudessa sillä kiusaamisellaan jätti.. Olen pystynyt antaamaan teot osaksi anteeksi, mutta en tiedä pystynkö TÄYSIN koskaan.
Joten arvon palstalaiset, miten toimisitte?