Kun kotiäiti ei jaksa

[annitanni]

Mene töihin jos ei lanttu kestä mulla ainakin auttoi.

Tähän pitää peesata. Minä luulin, että haluan olla kotiäiti, että jaksan sitä. Eka lapsi joutui menemään hoitoon 1,5- vuotiaana ja tunsin kamalaa syyllisyyttä ja kadehdin kotiäitejä. Kun sain toisen lapsen, päätin, että olen kotona, jos rahatilanne sallii. no, sallihan se ja syntyi vielä kolmaskin lapsi. Oon ollut 4 vuotta nyt kotona ja aivan loppu henkisesti.

Etsin töitä jatkuvasti ja aion lopettaa kotiäidin elämän. Myös mun vastuulla on kotona kaikki, siivous, ruuat, pyykinpesut, koululaisen jutut, pienemmän (allergisen) omat ruuat, koiran lenkitys ja jopa auton pesu!! Toki saan kyllä omaa aikaa niin halutessaan, mies kyllä on lasten kanssa, mutta olishan noihin muihinkin kiva saada joskus apua. Silloin kun olin töissä, mies osallistui, koska ymmärsi, että mä en ratkea joka paikkaan. Nyt tää on mennyt näköjään tämmöiseksi, että minä teen kaiken .

Myös mä oon masentunut. Aamulla herään ja ajattelen, että taas sama paska päivä edessä, pihalle seisoskelemaan lasten kanssa, ruuan laitto, pyykin pesu... plääääääh!! Elämässä pitää olla jotain muutakin kuin koti, koti ja koti!

 

[piina]

HALUAN hoitaa nuorimmaiseni kolmeen ikävuoteensa asti kotona,isommatkin ovat saaneet olla siihen asti kotihoidossa.Tiedän että työelämä piristää mutta,kun kotona nyt oon niin.....

Ihmisellä pitää olla jotain mitä odottaa. Sä haluat jatkaa kotona, vaikka tiedät, että työhönlähtö voisi piristää. Sä voisit kehittää itsellesi jotain muuta mitä odottaa ja suunnitella.

 

[coatrack]

Jos haluat jotain pysyvää muutosta myös sitä aikaa ajatellen kun lapset on jo koululaisia niin kyllä sen miehenkin pitäis alkaa ottaa vastuuta lasten iltahommista, teet itsellesi karhunpalveluksen mitä pitempään tuollaista katselet. Mut olisko mitään miten sun hommia voisi helpottaa? Tiskikone, robotti-imuri, kuivausrumpu, onhan näitä vekottimia.. Lelujen vähentäminen vaikka puoleen auttaisi niiden siivoamista, ja jotkut isot lelulaatikot mihin lapset itse raivaisi ne ennen iltapalaa.

 

[Gerttul]

mä tiedän mistä sä puhut,mut tiedätkös, et mulla on mies,joka tekee puolet kaikesta kotityöstä,jollei enemmänkin. silti olen niin paskana ja poikki.lapsia ei ole kuin 2, mutta ne on alle 2vee.öitä ei nukuta,eikä kyllä päiviäkään.aamulla herätys kuudelta ja hirvee show koko päivän hiekkalaatikolta kylpyammeeseen,siivoten,leikkien,vaippoja pesten. käytännössä olen menettänyt kaksi työpaikkaa raskauksien takia, ystäviä paljon, kaiken vapaa.ajan, hyvän fyysisen kunnon (en pääse lenkille) ja koulu jäi kesken. olenko katkera? jos oisin tienny miten väsytän itseni lasten kanssa,en olisi lähtenyt tähän.ihmiset sanoo,et se helpottaa kymmenen vuoden päästä.jotenkin se ei lohduta mua.
en voi muuta kuin sanoa,että kotiäitiys on kovinta työtä mitä on, ihan sama kuinka monta lasta sulla on.tsemppiä sulle ja lähe hitossa töihin,siellä saa lomailla ja siitä maksetaan.kotikin pysyy lasten ollessa hoidossa puhtaana ja jaksaa olla lasten kanssa.nim. töitä epätoivoisesti etsivä rikkioleva kotiäiti

 

[hyytikyppynen]

no onnea sulle. On se aivan eri asia olla kotiäitinä kaiken aikaa ja tehä kaikki yksin. kun käydä "tuulettamassa" päätänsä töissä ja sitten tehä kotona tarvittavat hommat. Jos on liuta sulla lapsia niin tiedät miten loputon se työn määrä on, niin miksi morkkaat toista joka on väsynyt ja joutuu yksin kaiken tekemään? Kyllä muakin rassais ja väsyisin jos kaiken tekisin yksin, mutta meillä onneksi mies osallistuu hommiin en muuten jaksaisi kyllä.

Tsemppiä sulle ap. Toivottavasti tulee tilanteeseesi jokin ratkaisu.

Sanoisin että kumpiki vaihtoehto yhtä rankkaa. Ei se niin huvia oo se töissäkkään raataminen

Mut jos se ukkos ymmärtää kerta niin OTA sitä aikaa ja lähe menemään. Kerta viikossaki tekkee jo jotaki...

 

[hyytikyppynen]

Typerä typerä kommentti.

Mitenkä niin typerä? Jos niitä lapsia tehhään niin parempi ois valmistautua jo ennen panoa siihen että joskus jouvut taas töihin ja sitte sulla on työt, ja kotityöt. Tai sitte palkkaat jonku muun tekkeen ne hommat kotona sinun puolesta. Ei siinä valitukset auta. Jos väsyttää, haetaan apua että päästään jaloilleen. Turha se on itteä sääliä kuitenkaan, ei se auta.

 

[halooooooo!!]

mä tiedän mistä sä puhut,mut tiedätkös, et mulla on mies,joka tekee puolet kaikesta kotityöstä,jollei enemmänkin. silti olen niin paskana ja poikki.lapsia ei ole kuin 2, mutta ne on alle 2vee.öitä ei nukuta,eikä kyllä päiviäkään.aamulla herätys kuudelta ja hirvee show koko päivän hiekkalaatikolta kylpyammeeseen,siivoten,leikkien,vaippoja pesten. käytännössä olen menettänyt kaksi työpaikkaa raskauksien takia, ystäviä paljon, kaiken vapaa.ajan, hyvän fyysisen kunnon (en pääse lenkille) ja koulu jäi kesken. olenko katkera? jos oisin tienny miten väsytän itseni lasten kanssa,en olisi lähtenyt tähän.ihmiset sanoo,et se helpottaa kymmenen vuoden päästä.jotenkin se ei lohduta mua.
en voi muuta kuin sanoa,että kotiäitiys on kovinta työtä mitä on, ihan sama kuinka monta lasta sulla on.tsemppiä sulle ja lähe hitossa töihin,siellä saa lomailla ja siitä maksetaan.kotikin pysyy lasten ollessa hoidossa puhtaana ja jaksaa olla lasten kanssa.nim. töitä epätoivoisesti etsivä rikkioleva kotiäiti

merkityksetöntä, "lähde hitossa töihin", juu hän on odottanu nämä vuodet sun sanovan noin......

 

["minttu"]

huomenna alkaa perjantai, laita kamat kassiin ja lähe itekseen jonkun kaverin kanssaa rentoutuu/tuulettuu...johan on kiva palata kotiin! tai jousta periaatteestas ja mee duuniin, vaikka osa-aikaseksi! Lapsethan ne kotona kärsii jos äiti on masentunut!!!