K
Kerron tämän harmaana.
Vieras
Mä ihan ensimmäiseksi sanon, että en tuomitse kaikkia uskovaisia enkä kaikkia uskontoja. En yleisesti ottaen tätäkään seurakuntaa, johon läheiseni kuuluu, vaikka siinä seurakunnassa vaikuttavat ihmiset on edesauttaneet monilla teoillaan tätä tilannetta mikä on nyt päällä
Tämä mulle tärkeä ihminen, hän on aivan hajalla. Seurakuntaan hän on kasvanut, missään vaiheessa hän ei ole saanut kasvaa itsenäisesti omillaan pärjääväksi ihmiseksi, vaan on kasvanut erittäin manipuloivassa ja ankarassa ilmapiirissä. Tuloksena täysin pirstaleinen minuus, ihminen joka lähenee jo harhaista, vaikea ahdistus ja masennus ja tunne siitä että hän ei kelpaa Jumalalle, että hänet hylätään ja häntä rangaistaan.
Mulla on niin paha mieli, itkettää vaan :'( Ymmärrän, että joku toinen, joku vahvempi ja tasapainoisempi olisi tämän kestänyt hyvin ja kasvanut terveeksi omilla jaloillaan seisovaksi uskovaksi ihmiseksi. Mutta hän ei, hänen psyykensä on rikki, hän on nuori ja tilanne on nyt se, ettei tietoa onko koskaan kykenevä palaamaan työelämään.
Edelleen hän jaksaa uskoa ja rukoilee Jumalaa ja Jeesusta, mutta mua pelottaa se että hän ei ymmärrä ihan kunnolla sitä miten häntä on manipuloitu ja miten hänen persoonaansa on rikottu eräiden seurakuntalaisten toimesta, edelleen hän etsii suurinta syytä tälle kaikelle itsestään. Mutta lapsi joka kasvatetaan sillä tavalla, mitä mahdollisuuksia sellaisella lapsella on kasvaa ehjäksi? Ei mitään.
Mä niin toivon, että jonain päivänä hän on ehjempi. Kateellisena luen joidenkin uskovaisten palstalaisten kirjoituksia, kateellisena siitä että he on saaneet kasvaa turvallisessa ympäristössä. Sen tämä mun läheinen olisi ansainnut myös

Tämä mulle tärkeä ihminen, hän on aivan hajalla. Seurakuntaan hän on kasvanut, missään vaiheessa hän ei ole saanut kasvaa itsenäisesti omillaan pärjääväksi ihmiseksi, vaan on kasvanut erittäin manipuloivassa ja ankarassa ilmapiirissä. Tuloksena täysin pirstaleinen minuus, ihminen joka lähenee jo harhaista, vaikea ahdistus ja masennus ja tunne siitä että hän ei kelpaa Jumalalle, että hänet hylätään ja häntä rangaistaan.
Mulla on niin paha mieli, itkettää vaan :'( Ymmärrän, että joku toinen, joku vahvempi ja tasapainoisempi olisi tämän kestänyt hyvin ja kasvanut terveeksi omilla jaloillaan seisovaksi uskovaksi ihmiseksi. Mutta hän ei, hänen psyykensä on rikki, hän on nuori ja tilanne on nyt se, ettei tietoa onko koskaan kykenevä palaamaan työelämään.
Edelleen hän jaksaa uskoa ja rukoilee Jumalaa ja Jeesusta, mutta mua pelottaa se että hän ei ymmärrä ihan kunnolla sitä miten häntä on manipuloitu ja miten hänen persoonaansa on rikottu eräiden seurakuntalaisten toimesta, edelleen hän etsii suurinta syytä tälle kaikelle itsestään. Mutta lapsi joka kasvatetaan sillä tavalla, mitä mahdollisuuksia sellaisella lapsella on kasvaa ehjäksi? Ei mitään.
Mä niin toivon, että jonain päivänä hän on ehjempi. Kateellisena luen joidenkin uskovaisten palstalaisten kirjoituksia, kateellisena siitä että he on saaneet kasvaa turvallisessa ympäristössä. Sen tämä mun läheinen olisi ansainnut myös