Kun lapsella on adhd niin silloinko saa tehdä mitä vain ja kaikki menee adhd:n "piikkiin"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oikeesti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28311779]Lapsi ei saa tietenkään lupaa tehdä eikä sitä puolustella, mutta lapsi on herkempi tekemään juurikin tuon adhd:n vuoksi. Ja minusta ei ole syytä rangaista lasta joka tekee väärin syystä ettei voi sille mitään. Oikein on ohjata ja neuvoa vaikka se joskus tuntuukin vaikealta.
Oman lapsen kanssa joudun useammin puuttumaan asioihin, perustelemaan tarkemmin ja siltikin tuntuu että lapsi ei välttämättä sisäistä sanomaani. Mutta omalla 17v lapsellani on pidettävä edelleen tiukat rajat jotta asiat eivät lähde lapasesta.[/QUOTE]

Totta. Neuvominen ja asioiden selittäminen ja toistaminen auttaa adhd lasta enemmän kuin rankaiseminen sellaisesta mille hän ei voi mitään. Adhd kun juuri aiheuttaa sitä että käytös ei ole ihan normilapsen tasolla ja ajatus ei ole aina kaikessa mukana mitä tekee tai sanoo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja adhd lapsen äiti;28311793:
Meillä lapsi kyllä on käynyt jalkapallossa jne ja missään ei ole häiriöksi ollut. Hän kun ei tee mitään ns. tuhmaa. Ei tee mitään sellaista mistä on kielletty. Ainut on just se että on levoton ilman lääkettä, ja jankkaaminen ja päivän etukäteen suunnittelu on sellaisia adhd juttuja meillä. Hänellä on myös aistiyliherkkyys. Nämä toki ovat päivittäin mukana meidän koko perheen elämässä ja nämä on otettava huomioon. Mutta niiden kanssa on oppinut jo elämään.

otathan huomioon että adhd:ta on eriasteista, oletko edes varma että sinun lapsellasi on adhd eikä add? kato kun tuo h tarkoittaa hyperaktiivisuutta,joka yleensä kyllä häiritsee esiemrkiksi paikallaan oloa=jolloin lapsi tahattomasti häiritee muita.
 
otathan huomioon että adhd:ta on eriasteista, oletko edes varma että sinun lapsellasi on adhd eikä add? kato kun tuo h tarkoittaa hyperaktiivisuutta,joka yleensä kyllä häiritsee esiemrkiksi paikallaan oloa=jolloin lapsi tahattomasti häiritee muita.

:D Kyllä olen. Tutkimuksissa on käyty 2 vuotta. Sen jälkeen vasta saatiin diagnoosi psykiatrian polilta erikoilääkärieltä. Lääkitys auttaa niin hyvin että tällaiset levottomuudet yms jää pois. :)
 
Adhd on vahvasti perinnöllistä. Minusta tulisi aina tutkia myös vanhemmat, jos lapsi diagnosoidaan. Aikuinen, jonka pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky on liki nolla, ei pysty ohjaamaan lasta riittävästi oikeaan suuntaan. Olisi kaikkien etu, että perhe saisi tällöin kasvatustehtäväänsä enemmän ulkopuolista tukea/vanhemmat lääkityksen jne.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Adhd on vahvasti perinnöllistä. Minusta tulisi aina tutkia myös vanhemmat, jos lapsi diagnosoidaan. Aikuinen, jonka pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky on liki nolla, ei pysty ohjaamaan lasta riittävästi oikeaan suuntaan. Olisi kaikkien etu, että perhe saisi tällöin kasvatustehtäväänsä enemmän ulkopuolista tukea/vanhemmat lääkityksen jne.

No meillä adhd lapsi ja kummallakaan vanhemmista ei ole mitään oireita edes kys. sairaudesta niin miksi tutkia?
 
[QUOTE="vieras";28311860]Ja vanhempien tehtävä on pyrkiä minimoimaan omalla ennakoinnilla, jne. nämä asiat. :)[/QUOTE]

Kyllä,mutta jos lapsi on koulussa,niin täytyyhän hänen esimerkiksi saada syödä! vaikka hän olisikin levoton. Kyllä minä näen asian niin että silloin tilanteesta on vastuussa hänen henkilökohtainen ohjaaja(sitävarten ohjaaja on olemassa että asiat sujuisi kaikkien kannalta miellyttävästi).

Mutta toki jos hän on kanssani,minä olen vastuussa. siltikin hänen on pakko saada syödä, ja ruokailu on hänelle aina ollut hankalaa, eikä hän voi aina syödä yksin, vaikka kaikkien levottomampina päivinä hän syö kaksin aikuisen kanssa, sekä koulussa että kotona. Mutta kokonaan häntä ei voi eristää muista lapsista.. eli jos se levottomuus näkyy vaan lievänä pyllyn pyörimisenä tai servetin räpläämisenä, niin minä en kiinnitä siihen mitään huomiota. Sitten taas jos näyttää siltä että meinaa hyppää pöydälle vetämään ripaskaa,niin ohjaan hänet pois tilanteesta,ennen kuin tuo tapahtuu.
 
Adhd on vahvasti perinnöllistä. Minusta tulisi aina tutkia myös vanhemmat, jos lapsi diagnosoidaan. Aikuinen, jonka pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky on liki nolla, ei pysty ohjaamaan lasta riittävästi oikeaan suuntaan. Olisi kaikkien etu, että perhe saisi tällöin kasvatustehtäväänsä enemmän ulkopuolista tukea/vanhemmat lääkityksen jne.

eiköhän se vanhempi itsekkin tajua että onko hänellä adhd vai ei..

Minulla ei ainakaan ole...mutta vannon että isälläni,isäni veljellä ja hänen yhdellä tyttärellä,sekä yhdellä veljistäni on adhd... mutta suurimmalla osalla ei ole.
 
[QUOTE="vieras";28312127]No meillä adhd lapsi ja kummallakaan vanhemmista ei ole mitään oireita edes kys. sairaudesta niin miksi tutkia?[/QUOTE]

Ilmaisin asian vähän huonosti. Ketäänhän ei tietenkään pakotettaisi tutkimuksiin. Fakta on kuitenkin se, että aikuisen on hävyttömän vaikeaa saada apua tarkkaavaisuuden ongelmiin, ja tämä mahdollisuus tulisi ehdottomasti tarjota. Jonkun pikaisen alustavan kartoituksen tekeminen ei myöskään ole kohtuuton vaiva. Aikuinen on usein elämän varrella tottunut kätkemään ongelmansa ja kompensoimaan sitä keinoilla jotka voivat olla tavattoman kuluttavia.

Teillä ei varmaan myöskään ole hirvittäviä vaikeuksia olla lapsen kanssa johonmukaisia ja pitää yllä rutiineja? Aika monilla on. Heitä tässä ajattelin.
 
eiköhän se vanhempi itsekkin tajua että onko hänellä adhd vai ei..
Ei välttämättä. Hän voi hyvinkin pitää itseään laiskana, tyhmänä ja saamattomana. Ja tekee kaikkensa peitelläkseen ongelmiaan. Siksi asiaan olisi hyvä kiinnittää huomiota. Ja vaikka vanhempi tajuaisikin kärsivänsä samasta vaivasta kuin lapsi, tutkimuksia tai apua voi olla mahdotonta saada.
 
Adhd-lapsille pitää rajat tuoda muita selkeämmin esille. Terveen lapsen kanssa riittää parhaimmillaan kun vähän kevyesti sanoo tyyliin "jos kävisit laittamassa nuo ulkovaattees lattialta naulakkoon". Tietysti tuosta väliltä on monta erilaista muotoa.
 
Ei välttämättä. Hän voi hyvinkin pitää itseään laiskana, tyhmänä ja saamattomana. Ja tekee kaikkensa peitelläkseen ongelmiaan. Siksi asiaan olisi hyvä kiinnittää huomiota. Ja vaikka vanhempi tajuaisikin kärsivänsä samasta vaivasta kuin lapsi, tutkimuksia tai apua voi olla mahdotonta saada.

Totta,mutta monesti ne ammattilaisetkin pistää tuon vain masennuksen piikkiin,kuten kävi serkulleni.. mutta kun hän vaihtoi paikkakuntaa sai hän neuropsykologilel ajan kun pyysi sitä mt toimiston kautta ja hän sai add diagnoosin. Toki hänellä on masennuskin,mutta ihan psykologi ja psykiatri pistäneet kaiken sen piikkiin... vaikka oikeesti hankaluudet on ollut nähtävissä jo ala-asteella..

Se on vaan että jos se hyperaktiivisuus puuttuu=lapsi ei häiritse muita,niin helposti jää diagnoosi saamatta. Itseasiass apikkuveljeni leimattiin häiriköksi ja vanhemmat syypäiksi , kunnes hän sai 10v iässä adhd diagnoosin..

eka siis pitäs varmaan kouluttaa näitä ammattilaisia. esiemrkiksi päiväkodin henkilökuntaa... nimittäin minunkin lapsen hankala käytös pistettiin kotiolojen syyksi..vaikka näin ei ollut. on se kumma ku toinen lapsi on ollut pari vuotta hoidossa ja koskaan ei ole kesken päivän soitettu,koskaan ei ole ollut mitään suurempia ongelmia...

Sinänsä siis saatatkin olla oikeassa.
 
Harmi lukea juttuja adhd-lapsista, joiden sosiaalisen elämän taidot ovat repalaiset ja ympäristön tuki on mitä on. Käytösongelmia tulee olemaan jatkossakin ja koska siinä ei hirveästi auta ankaruuskaan mietin aina, mitä varten tuomion hetkellä ei kyseltäisi vaikkapa aikuisten adhd-ihmisten ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Olen tätä asiaa miettinyt monet kerrat minun adhd-ongelmia hoitaneille psykologeille ja terapeuteille ja heidän kehoituksestaan seuraan aika ajoin keskustelua oireyhtymästä ottaakseni kantaa usein aika typeriinkin mielipiteisiin.

Eihän adhd:ta voi ymmärtää, jos sitä ei ole itsellään. Sitä voidaan hoitaa lääkkeillä ja terapialla ja varmasti moni vanhempi tekee parhaansa, mutta harva unohtaa että adhd-lapsi on aina yksilö. HÄn ei ole tietyssä adhd-formaatissa, johon pätee samat säännöt jokaiselle. Joten ap:n kertomassa tapauksessa, jos pojalla on vahva tahto, itsepäinen luonne, pitäisi häneen soveltaa ihan tavallisia lasten kasvatukseen liittyviä kasvatuskeinoja kuin vain toljottaa miten se on nyt sellainen adhd.Ja ap on aivan oikeassa, ettei adhd todellakaan ole mikään selitys silloin kun lapsen pitää ymmärtää yhteiset säännöt.

Joe vanhempien lempeät kiellot eivät auta, niin silloin he eivät toimi oikein. Uskon, että kuka tahansa vanhempi halutessaan kasvattaa lasta löytää toiset keinot saadakseen tilanteen hallintaansa. Adhd-lasten vanhemmilla on vain niin järjettömät paineet osata toimia adhd:n kanssa ohjeiden mukaan kuin oivaltaa, että kyse on myös pienestä ihmisestä ja hänellä saattaa olla perintönä esim. isoisän itsepäisyys ja äidin suurpiirteisyys adhd:n lisäksi.

Suosittele ap:lle, että puutu tilanteeseen. Ohita se sana adhd ja puhu pojalle kuin ihmiselle. Vanhemmista viis, sillä olette kaikki samassa veneessä. Ja puhumisella tarkoitan sinun keinojasi, mikä voi olla pojan istuttamista paikalleen ja selkokieltä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ja jos ylipäätään tajuaa pienten poikien logiikkaa tietää tasan tarkkaan, ettei siinä kannata pitkään filosofoida ja perustella asiaansa.

Vaikka adhd on impulsiivinen ja jää luuppiin hepuleissaan, niin minua auttoi ihan aina kun minuun koskettiin ja kiinnitettiin huomioni puhujaan. En tajua,mitä varten "kajoaminen" on kielletty? Saahan sokeitakin kosketella, että tietävät kuka puhuu.
 
Mun mielestä täs on se ongelma, et jotkut vanhemmat ajattelee että lapsi saa käyttäytyä ns. huonosti koska hänellä on adhd. Kun taas parempi ois ajatella, että tälläinen lapsi tarvitsee enemmän aikaa ja harjoitusta oppiakseen käyttäytymään. Diagnoosi ei oikeuta satuttamaan muita, tai käyttäytymään muuten huonosti. Toki ylivilkas ei ehkä jaksa istua niin kauaa paikoillaan, mutta hänelle voi ohjata jotain muuta tekemistä (jottei ala häiritsemään).
 
ADHD ei ole käytöshäiriö! Käytöshäiriö on liitännäisoire joka muodostunut vääränlaisesta kasvatuksesta. ADHD= tarkkaavaisuus, ylivilkkaus- ja hahmottamishäiriö, ei siis käytöshäiriö.
 

Yhteistyössä