kun lapsi HUUTAA kaupassa!?

[tonttu]

meidän kauppareissut on yhtä painajaista..
lapsi menee esim limpparihyllyn luo ja ilmoittaa että: mä haluan ton ja kun ilmoitan että ei käy alkaa huuto joka jatkuu vielä autolle mentäessä.
koskaan en ole ostanut muuta kuin sen mitä kotona on sovittu, esim jos sovimme että nyt ostetaan limpparipullo niin silloin se ostetaan, mutta sillä kerralla lapsi päättää limpparin lisäksi haluta tikkarin ja koska tikkaria en osta on luvassa huutoa.
joskus se menee jopa siihen että lapsi lysähtää kaupan lattialle ja saan kirjaimellisesti raahata rimpuilevan lapsen autoon.
onko muilla tällaista?
mikä tähän tehoaa vai tehoaako mikään???
help! :headwall:

 

[Tättähäärä]

Mun vinkki on et kestä, kestä ja vielä kerran kestä se huuto, älä missään nimessä anna periksi ja sitten vielä älä sen vuoksi lopeta lapsen kaa kauppareissuja vaan mee lapsen kaa kauppaan ja kun huutaa niin anna huutaa, ei hän siihen kuole ja tähän maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Otat vaan lapsen kainaloon ja viet kirkuvan tenavan autoon..

 

[ajatus]

Joku kasvatusguru on neuvonut että tämmösissä tilanteissa lapsen kanssa sovitaan etukäteen: jos olet tänään kauppareissulla kiltisti etkä huuda, saat jääteön (esim.). No, en tiedä onko tämmösellä lahjomisella mitään hyötyä, lapsi voi alkaa vedättää: jos et osta mulle karkkia, alan huutamaan kaupassa, järjstän kohtauksen. Toisaalta voi käydä sitten niin, että jäätelö ei riitäkään vaan halutaan vielä jotain muuta, ja sitten on taas huuto päällä.
Tiedän että kaveriperheessä isä oli lähtenyt lastensa kanssa kesken kauppreissun kotiin. Ruokaostot siis jäi tekemättä. Kotona oltiin että voi, mitähän me nyt syödään, kun ei teidän kanssa voinut kaupassa käydä. Jotain sieltä pakastimen pohjalta löytyi, sapuska saatiin aikaiseksi..
En tiedä toimiiko tämmöset käytännössä. Mutta ei kannata antaa ipanalle periksi tuolla huutamisella, anna huutaa. !! Ja mitä muut ajattelee? Mitä sillä on väliä!! Itse ainakin ärsyynnyn enemmän näistä lässyn-lässyn-vanhemmista, napakka ja kannassaan pysyvä vanhempi ei herätä ärsytystä vaikka kakara kuinka karjuisi.

 

[ANUKKA]

Jep, meillä sama homma. Tyttö 1v9kk ja viimeks perjantaina veti hepulit ensin pillimehusta. no annoin juoda ku ajettelin et jano sil on. Isä tästä suuttu ja painu autoon odotteleen, minä jatkoin ostokset loppuun. Kävin viimeiseksi karkkihyllyllä lakupatukan tytölle. Se ku huomas sen niin J...s mikä huuto. Ei ole muuten ikinä karjunu niin et kitarisat näky ja kyyneleet valu ku niagaran putoukset. En antanu periksi ku sanoin et eka maksetaan ja sit syödään. Kyl oli lapseton nuoripari ihmeissään jonossa meidän edes:
Että näin meillä!
B)

 

[Katrillix]

\

Mun vinkki on et kestä, kestä ja vielä kerran kestä se huuto, älä missään nimessä anna periksi ja sitten vielä älä sen vuoksi lopeta lapsen kaa kauppareissuja vaan mee lapsen kaa kauppaan ja kun huutaa niin anna huutaa, ei hän siihen kuole ja tähän maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Otat vaan lapsen kainaloon ja viet kirkuvan tenavan autoon..

Täysin samaa mieltä! Lapsi käy varmaan sun kanssa valtataistelua ja silloin ei musta pidä antaa periksi. Aikuinen päättää ja pysyy päätöksessään, se on hyvä viesti lapselle. Aika auttaa kyllä.

Meillä taistelut käydään aina nukkumaan menosta. Toisilla ruokapöydässä.... paikkansa ja tapansa ja ennen kaikkea AIKANSA kaikilla lapsilla. Pidä pää vaan kylmänä. Mäkin yritän....

 

[Rokkis75]

Anna huutaa. Jos joku toinen asiakas mulkoilee niin mulkoile takasin. Periksi ei kyllä kannata antaa, lapsi päättelee että kun riittävästi kapinoin niin saan tahtoni aina periksi. Meillä ainakin on toiminut tuon parin vkon päästää 2v:n kanssa hienosti, olen sanonut että itke ja huuda pois jos siltä tuntuu mutta se ei vaikuta mihinkään mikä on jo kerran kielletty tai käsketty. Monta kertaa piti tytön kokeilla että näinkö on, mutta nyt ei ole aikoihin tarvinut kamppailla oikeastaan mistään. Pientä vastaanhannaamista toki joka päivä jostain on mutta kun sanon päättäväisesti että nyt ei niin neitonen kyllä uskoo.

 

[merika]

yks tuttu uhkas tyttöä, et vie hänet mummolle jos ei osaa käyttäytyä.
ja jos lattia olisw puhda ja vähän yleisölä niin heittäydy lpsen viereen , niin kyllä se jo kohta sua on ylös nykimässä. tsemppiä, mulla toi kaikki edessä, mut periks ei pidä antaa. lapsi kokee turvallisuutta vaikka ei saisikaan haluamaanasa.

 

[Sonja]

Meillä toimi tuo kaupasta ilman ostoksia poistuminen. Syötiin sitten kotona, mitä kaapista löytyi. Jatkossa hoidettiin vielä pari kertaa ostoksen ilman lapsia (äiti tai isä yksin). Ja johan kelpasi taas kauppareissut molemmille lapsille, ja hienosti on mennyt ihan ilman kriisejä.

 

[Sarita-80]

Mä puhun lapsille jo etukäteen että nyt mennään kauppaan ja siellä pitää käyttäytyä nätisti. Jos kitinät alkaa, sanon heti että menetkö autoon istumaan, useimmiten se tehoaa. Mutta jos ei tehoa uhkaus toteutetaan.
Joskus käytetään myös lahjontaa tyyliin 'jos olet nätisti kauppareissun, niin ostetaan jätskiä tms.'

 

[juuei]

Yleensä on omat vaunut, niissä saa sitten kiemurrella valjaissa ja huutaa, välillä vain totean tarpeettoman kovalla äänellä oman kieltoni (jotta muut kaupassaolijat tietävät, että lapsi kiukuttelee, enkä minä kiusaa sitä)

 

[emmu]

Antaa lapsen huutaa. Meillä annetaan ainakin. Ei se siihen kuole tai mitään muutakaan tapahdu.

Meillä ikää kohta 1,5-vuotta ja jaksaa aina olla huutamassa leluosaston ohi kävellessä, joten yrittänytkin välttää sitä. Mutta aina ei onnistu, huuto lakkaa yleensä siinä vaiheessa ku siirrytään ruokaosastolle ja keksitään jotain mielenkiintoista katsottavaa.

 

[webmama]

Meidän esikoinen sai hepuleita 1,5v-2,5v ikäsenä aina kauppareissuilla, mutta ei siinä muu auttanut kuin pysyä itse lujana ja rauhallisena ja pahimmassa tapauksessa kantaa lapsi autoon rauhottumaan. Onneksi näitä kohtauksia sattui kuitenkin harvemmin (siis siitä pahimmasta päästä). Ajan myötä neiti kasvoi ulos rähinöistään, vaikka on toki yhä pippurinen (nyt 5v).

Keskimmäisellä ja kuopuksella ei vastaavaa ole koskaan esiintynyt eli paljon on luonteestakin kiinni (ei siis vain siitä uhmasta).

Tsemppiä!