Kun mä tän saan pihalle niin en hanki enään yhtäkään muksua!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei jumankekka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla ei ole koskaan ollut pahoinvointia, närästystä senkin edestä ja joissakin raskauksissa liitoskivut niin mahtavat. Lonkka muljuillut ym. mutta pääasiassa helpolla oon päässyt.
 
Toivottavasti kultaa joo. Tää on niin hirveetä. Taas koko aamuyön valvonu, kun on niin hirvee olla. Koitin syödä leivä ja kohta taas varmaan oksennan.. Tässä ei oo mitään kivaa. Huominenkin menee sohvalla maaten ja torkkuen, kun ei saa öitä nukuttua. :( Eipä tartte sit huomennakaan mennä mihkä tai tehä mitään, kun joko ei jaksa, tai sit vaan on niin karmee olo, ettei pysty. Kuka prkl senkin on sanonu, että "en ole sairas, olen raskaana". Mä oon niin eri mieltä! Pahinkaan sairaus ei oo näin karmee. :(

Kyllä se kultaa!

Unohdin mainita murskaantuneet kylkiluut, kipulääkittävänä oleminen sairaalassa, viimeisiin päiviin asti pt-rt -volttia heittäneet vauvat, aivan jumalattoman runsas lapsivesi (yritäppä istua autossa soramonttutiellä), +24kg, kauhea närästys, ientulehdus ja mätä hammas, toimimattoman jalan, diabetesnatsiruokavalion lisäksi. Kävin siis akupunktiossa joka viikko enkä silti päässyt liikkumaan muutoin kuin kepin kanssa.

:laugh:
 
jos ap vielä lukee tätä tänä iltana, niin toivottavasti olo kuitenkin tulevina viikkoina helpottaa!!

Mulla alkoi raskaana oleminen tuntua siedettävältä siinä rv 20 paikkeilla.. Siihen saakka vitutti (huono-olo, iskias) kivaa oli se 15 viikkoa siitä eteenpäin kunnes alkoi viimeisellä 5 viikolla kerryttämään nestettä. Halleluja! Olin kuin vesisänky!! :D :D melkein kuulin lotinan liikkuessani. Synnytyksessä ilmoitin miehelleni, ettei hän tule saamaan ikinä enää seksiä (synnytys kesti 48 tuntia)...

Ja hemmetti.. Tein pari päivää sitten plussatestin mitä ollaan odotettu kovasti puolisen vuotta.. Niin ja vauva on nyt 11 kk. :D aika kultaa muistot vähän liiankin nopeasti. Nyt vaan odotan ekoja kunnon pahoinvoinnin aaltoja ja sitä hetkeä kun saan sen deja vu olon, että voi pa**a tällaistahan se olikin..
 
Oksentelin ekat 3 kk (viikolle 16) mutta silti ollaan yritetty toista lasta siitä asti kun esikoinen oli 6kk vanha... Pahat olot on jo unohtunu, synnytyksenkin jälkeen muistan sanoneeni "ei koskaan enää" ja tässä sitä ollaan.
 
En voi muuta kun lähettää tsemppiä sulle. Mulla 2 poikaa ja molemmista se pahoinvointi on ollut jotain ihan kaameeta. Toisesta alko heti testin jälkeen ja jatku johonkin melkein 20 viikolle asti. ja tipassakin olin pariin kertaan. Sit jouduinkin jo sairaalaan vuodelepoon ja kyllä siinä unohtu kaikki muu kun pelkäsi vauvan syntyvän 700 grammasena. Joutuu kyllä ihan oikeesti pohtimaan et pystyykö siihen vielä kolmannen kerran, kyllä se paha olo on henkisesti raskasta, varsinkin kun olis jo nuo 2 joiden kans pitäis pystyä touhuamaan. Mut kyllä se viimeistään synnytykseen loppuu, suurella todennäköisyydellä jo paljon aikasemmin. Ja lopputulos on mahtava. :)
 

Yhteistyössä