Kun mies ei halua

[Surullinen]

Kaipaisin lähinnä miesten kommentteja (asiallisia), mistä tällainen voi johtua. Stressi tms. ei nyt kelpaa syyksi, koska kyseessä on useamman vuoden jatkunut tilanne. Elikä suhteemme alussa monta vuotta sitten (olimme jo n. 30-vuotiaita silloin, nuorekkaita tosin kuten vieläkin), seksi ei silloinkaan ollut erityisen tärkeää miehelleni, mutta hän sentään joskus teki aloitteita. Minä enemmän jo silloini. Silloin ajattelin, että ok, jos edes kerran viikossa saisi, se on okei, vaikka edellisissä suhteissa olin tottunut paljon intohimoisempaan meininkiin ja nimenomaan niin, että miehet ovat olleet vähintään yhtä halukkaita kuin minä. No hommat vähenivät pariin kertaan kuussa ja niissäkin minä tein aloitteen. Olen yrittänyt puhua, olla puhumatta (kuukausia), tehdä aloitteita, olla tekemättä jne jne. Mikään ei tunnu auttavan. Kerran puin korsetin päälleni kun mieheni tuli töistä ja hän vaan toljotti tyhmänä ja jotenkin vetäytyi tilanteesta. Nolostumiseni määrän voitte vain arvata. Silloin, ja monta kertaa myöhemminkin olen miettinyt, että helmiä sioille, minun pitäisi vain häipyä, mutta niin moni asia pitää meitä muuten yhdessä, rakkaus, hellyys, huumori, monet yhteiset kiinnostuksen kohteet ym.
Kyse ei ole erityisesti potenssin puutteesta. Kun homma pääsee alkuun, hän kyllä pystyy yhdyntään, mutta useimmiten homma lopahtaa ennen ejakulaatiota. Elikä lapsistakin on tässä turha haaveilla. Naiseuteni on kyllä niin koetuksella, onneksi olen kokenut muunlaistakin, niin tiedän, ettei tässä nyt taida olla minun ulkonäöstä tms. kiinni hommat, koska olen ihan kivannäköinen ja suosittu, mukava ihminen.
Jos otan terapeutille menon tms. puheeksi, mies alkaa selittää, kuinka asiat voisi muuttua jos tekisin mitä hän haluaa (katsottaisiin pornoelokuvia). Homma tuntuu aika väkinäiseltä mutta suostuin tähän ja sanoin, että hommaa sitten niitä elokuvia. Eipä ole näkynyt... taisi olla tekosyy tuokin.

 

[Miehesi kohtalotoveri]

Minä olin edellisessä pitkässä suhteessa aivan kuin miehesi. Haluni avovaimoani kohtaan vain hävisivät. Alun kahdesti päivässä tahdista tahti oli lopulta kahdesti vuodessa. Niin huonoa TV-ohjelmaa ei ollutkaan, etteikö se kelvannut syyksi olla menemättä yhtä aikaa nukkumaan.

Vika ei ollut avovaimossani, sillä muuten meillä meni hyvin, hän piti huolta ulkonäöstään ja oli vielä taitava sängyssä. Minua vain ei haluttanut. Olin itsekin aivan ymmälläni asiasta ja kävin sen vuoksi lääkärissäkin. Minä olisin halunnut haluta, mutta kun ei. Kun ei ollut haluja, ei ollut potenssiakaan. Muuten olisin suhteen säilyttääkseni pannut vaikka ei olisi tippaakaan huvittanutkaan.

Vaan ero tuli, enkä yhtään ihmettele. Nykyisin en kärsi enää entisestä vaivastani enkä tämäpäivänäkään tiedä, mistä se johtui.

Sen vain sanon, että älä syytä asiasta itseäsi. Mieshän vanhan sanonnan mukaan panee vaikka tikapuita, jos vain haluja on.

 

[nainen 30+]

Pakko kysyä. Eikö halusi heränneet jos exäsi esim. harrasti suuseksiä vai lopahtiko mielenkiintosi kun suuseksistä piti siirtyä yhdyntään. Vai eikö esileikki kiinnostanut sinua (siis ettei sinua kiinnostanut hyväillä vaimoasi) ja siten yhdyntä tuntui epäkiinnostavalta.

 

[Miehesi kohtalotoveri]

Ei kyse ollut siitä, etteikö seksi olisi jalkovälissä hyvältä tuntunut. Se vain tuntui korvien välissä jotenkin ahdistavalta, että välttelin koko tilannetta.

Jos asia olisi hoitunut pelkästään avovaimoani hyväilemällä, niin tietysti minä olisin niin tehnyt. Mutta kun olisi pitänyt olla yhdynnässä, joka ei kiinnostanut ja sitten ei seisonut.

Ihmismieli on todella omituinen.

 

[tuore vaimo]

hoh, tuntui kuin olisin itse kirjoittanut tekstisi. Ja miehesi kohtalotoverin lause siitä että ei niin huonoa telkkariohjelmaa ollutkaan ettei kelvannut syyksi mennä nukkumaan yhtä aikaa tärähti häränsilmään, eli naulankantaan meidän tilanne. Olen puhunut vollottanut uhkaillut ja nuo seksikkäát hepeneet päälleni pukenut - eikä mikään auta. Mieheni huomaa kyllä milloin mieleni tekisi, ja minä näen kun hän vetäytyy takavasemmalle. Stressiä ei todellakaan ole, töitä tekee mutta kevyttä, muita naisia ei tietääkseni ole - joten miksi??? Tiedän kyllä että meitä on moneen junaan, eikä alussakaan hän ollut kovin seksuaalinen tai himokas, mutta nyt alkaa jo mennä yli hilseen. Yli kuukausi eikä mitään. kun on se aika kuukaudesta minulla, tuntuu että hän huokaisee helpotuksesta. En ole mikään pirttihirmu ahdistelija, mutta tuntuu pahalta kun minun tarpeitani ei oteta huomioon. Ja sitten kun päästään asiaan se on niin rutiinisuoritus että pahaa tekee. Uusia seksikonsteja kun ei herra edes halua kokeilla. Nyt on taas hyvä tekosyy kun meillä kahden viikon ajan yövieraita ´jos vaikka ne kuulee`. En edes yritä, koska tiedän jo vastauksen etukäteen. Eli surulliselle sanon että täällä toinen surullinen, vittuuntunut, turhautunut vaimo. Eroa en edes ajattele koska myös meidän liitossamme paljon muuta positiivista.

 

[Kiitos]

vastauksistanne, miehelle eli tuolle kohtalotoverille sanoisin, että tilanne on hieman eri, koska meillä ei alussakaan ollut mitään suurta intohimoa vaan tyyliin kerran viikossa. Jos ollaan oltu ns. radalla, niin mies voi innostua enemmän (aivan kuin arastelisi jotain selvinpäin, ainakin aloitteiden tekoa?). Jos minä en nykyisin tee aloitetta, mitään ei tapahdu. Kauan teinkin, mutta enää en jaksa, eikä minuakaan suoraan sanoen enää pahemmin huvita, niin metsä vastaa, ikävä kyllä.
Tuoreen vaimon tilanne on kyllä pirullinen. Oletko miettinyt, haluatko lapsia? Minulla se tarve ei ole ollut niin kova, että olisi vaikuttanut esim. eroon. Pirullisinta on se, että kaikki muu tosiaan toimii ja entisissä suhteissa on usein ollut upeaa seksiä (useita vuosiakin, eli kyse ei aina ole kyllästymisestä), mutta muita ongelmia kuten alkoholinkäyttöä jne. Pettäjäksi en myöskään miestäni usko, koska ei ole kovin innokas ikinä ollutkaan ko. asiassa, mitä nyt teinivuosien innossa. Mietin erilaisia juttuja, että jos olen jollain lailla loukannut häntä suhteen alussa, kun (myönnän typeryyteni) silloin itkin että mikä hemmetti vaivaa, kyllä on muille kelvannut jne. Mitään järjellistä vastausta en ole saanut, joten ehkä niin vain on, että halut ovat erilaiset erilaisilla ihmisillä ja kun on useampi vuosi ollut haluttoman kanssa yhdessä, niin omatkin halut laantuu ja hänen vielä enemmän ja lopulta kumpikaan ei viitsi edes yrittää.

 

[ap]

Niin ja tietyltä piittaamattomuudelta tuntuu sekin, ettei mies voi tehdä asiaa oma-aloitteisesti vaikka käsin minulle (pyynnöstä kyllä, mutta hyvä kun ei huokaise), sanoa vaikka sitten sen jälkeen, että sorry, itse en jaksa jatkaa, keksii vaikka tekosyyn että väsyttää, mutta olisi huomaavaista edes silloin tällöin "hoitaa" toista. Niin moni nainenkin tekee, vaikkei niin intona olisi...

 

[Miehesi kohtalotoveri]

Minä muutuin haluttomaksi ja kyvyttömäksi, joten entinen avovaimoni ei voinut sitä tietää.

Teidän kummankaan mies ei ole koskaan ollut erityisen seksuaalinen. Olette varmaan olleet tietoisia, että seksin määrä mielummin vähenee kuin lisääntyy vuosien myötä. Jos seksi on aina ollut teille noin merkittävä osa parisuhdetta, miksi sitten naitte haluttomiksi tietämänne miehet?

 

[AP]

Itse en ole naimisissa vaan avoliitossa. Niin, ehkä näiden aiemmin kuvailemieni asioiden takia olen "ottanut" mieheni. Kuten kerroin, alussa oli tyyliin kerta viikkoon ja en silloin sen enempää miettinyt, että varmaan nyt sitten joskus homma hiipuu suunnilleen kokonaan. Kyllä olen asiaa pohdiskellut, ja kyllä seksi on minulle (ainakin ollut) tosi tärkeää, mutta näemmä sitten nämä kaikki muut asiat ovat olleet tärkeämpiä kun vielä yhdessä ollaan. Miten kohtalotoveri, onko sinulla nyt uusi vaimo? Miten olet kokenut tilanteen hänen kanssaan, oletko palannut nuoruutesi tahtiin? Iän myötä nämä jutut muuttuvat vääjäämättömästi, jokainen sen tajuaa, mutta jos mies edes tekisi niitä aloitteita... vaikka kerran kuussa!!! Ja kuten kerroin aiemmissa suhteissani oli muita juttuja, mm. alkoholin liikakäyttöä, joten tämän miehen vastuullisuus ym. ovat myös olleet tärkeitä pointteja.

 

[Miehesi kohtalotoveri]

Ongelma poistui itsestään eron ja uuden kumppanin myötä. Tästä voisi päätellä, että vika sittenkin oli entisessä avovaimossani ja suhteessamme. Olen kuitenkin miettinyt asiaa paljon jälkeenpäinkin, koska pelkään tilanteen uusimista. Olen edelleen sitä mieltä, että vika oli kokonaan minussa.

Ja kyllä, olen nykyisin onnellisesti naimisissa, ollut jo vuosia. Vanha ongelma ei ole palannut ja meillä on aivan normaali, joskin verkkainen (kerta, pari viikkoon) seksielämä.

 

[AP]

Niin vika ja vika. Entä exäsi, onko hän löytänyt uutta? Tuskin hän olisi eronnut sinusta, jos olisi ajatellut, että vika on hänen. Ehkä vika oli vaan jollain lailla suhteessanne, ja se tappoi seksinkin, mene ja tiedä.
Oma suhteeni on sillä lailla erilainen, että hellyyttä ja huomioimista riittää kyllä muuten. Tämän monivuotisen suhteen aikana on minullekin tosin ihailijoita tarjoutunut ja ennen tätä suhdetta on ollut monivuotinen (kiihkeä) avoliitto sekä muutamia monivuotisia seurustelusuhteita, joissa on kaikissa ollut intohimoa. Joten en usko, että homma on nyt ihan minusta kiinni. Se, ettei kemiamme kohtaa kovin rajusti, voi olla toinen juttu. Itse tiedän, että jos haluaisin pettää, niin seksiä löytyisi lähipiiristäkin tarjolle ja innokasta sellaista. Mutta kun en haluaisi. Mutta aika näyttää. Toisaalta iän myötä muut asiat korostuu ja nyt jos eroaisin, niin voi olla että tarjolla olisi enää eronneita ja karanneita, jollain lailla muuten huonompia.

 

[Ap]

Mielenkiinnosta kysyisin vielä, kauanko olet ollut uudessa liitossasi ja mikä mielestäsi siinä on paremmin kuin entisessä, että kiinnostus on säilynyt?

 

[surullinen]

Meillä sama juttu! Ollaan plus miinus kolmekymppisiä, mieheni viettänyt hyvin viriiliä seksielämää ennen minua ja nykyäänkin katselee paljon seksikkäiden naisten kuvia jne. Mutta vaikka minä teen mitkä temput, en sytytä häntä. Seksi ole ollut upeaa koko suhteemme aikana, mutta nykyään hiipunut koko ajan. Tuntuu vain kiusalliselta.

Miehellä seisoo ongelmitta, mutta akti kestää parin työnnön verran ja sitten häneltä tulee. Mulla taas orgasminsaantivaikeuksia. Näiden uskon olevan yksi syy miehen haluttomuuteen, kokee ettei tyydytä minua tarpeeksi. Ja että halut eroavat.

Mutta todella masentava tilanne, itseäni haluttaisi. Tosin nykyään ei meinaa osata ajatella omaa miestä siihen kohteeksi enää, into lähtee kun toistakaan ei kiinnosta..
Järkyttävää että näin nuorilla jo tällaisia ongelmia, luulisi tulevan vasta pitkissä liitoissa.

Eroko ainoa pelastus?

 

[mies]

En tiedä auttaako tämä teitä. Mutta entisessä elämässäni, kun ex-vaimoni oli raskaana, niin hän sanoi, että ole varovainen; haluni loppuivat siihen paikkaan, koska en halunnut loukata syntymätöntä lasta. Vasta jälkeenpäin kuulin, että siitä tuli ongelma , koska en halunnut häntä. Ja silloin ymmärsin, että rakastelu olisi ollut aivan turvallista.

Minusta rakastelu on myös "velvollisuus". Ja minusta tällaiset veltot mammanpojat voisi lähettää kasvamaan, että he eivät enää pehmeydellään loukkaisi vaimojaan. Häpeisivät.

 

[tuore vaimo]

minä 29v. mieheni 36v. tuntuu myös ainakin kertomuksiensa perusteella että aikaisemmissa suhteissa seksipuoli pelannut, mutta meissä on se ero, että minä olen ennen ollut avoliitossa, mies asunut vanhempiensa kasvatuksen jälkeen kämppiksien kanssa tai yksin - ei koskaan naisen kanssa. olemme olleet viisi vuotta yhdessä, niistä 3.5v. asuttu saman katon alla. Hellyyttä on valtavasti, öisin nukun hänen kainalossaan, kädestä pidetään joka paikassa, suukkoja saan muidenkin edessä jne. Luulisi että meillä on kaikki kunnossa, ja muuten onkin paitsi tämä miehen haluttomuus. Ei ole vempaimessa vikaa, vaan on käynnistäminen se ongelma!
Miehelläni pölyisiä seksilehtiä kaapin perällä joissa erittäin lihavia naisia, itse olen kurvikas suuripovinen että luulisin vastaavani hänen naisihannettaan vaikka en tavattoman lihaisa olekaan. Suihkussa hän silloin tällöin tunnustanut itseään tyydyttäneen. Syyksi haluttomuuteensa hän sanoo että se aloittaminen on se kynnys, onko äijä laiska vai onko tuokin tekosyy?

 

[mies]

En minä voi mennä muiden miesten pään sisään. Ja itse elän "rikasta" elämää.
Entä nämä haluttomat miehet, millaista elämää he elävät. Käyvätkö harrastuksissa? Meneekö elämä samaa rataa neljän seinän sisällä vuorotellen työn kanssa. Ajan takaa sitä, että mikä on elämän sisältö. Elämän mielekkyys lisää henkisiä voimavaroja.

 

[Jen]

Seksi ei saisi olla suorittamista. Joillakin torjutuksi tulemisen pelko voi olla ihan suunnaton. Joskus myös kärpäsestä kasvaa härkänen ja kun tajuaa, että seksittömyyttä on kestänyt jo viikkoja, ei vain uskalla aloittaa.

Jos suhde on muuten hyvä, niin eikö kannattaisi kerätä rohkeutta ja nostaa kissa pöydälle? Eli joko juttelemalla tai terapeutin kanssa kävisi tilannetta läpi. Voisi myös kirjoittaa vaikka sähköpostitse toisilleen viestejä siitä, mitä haluaa ja mikä on tärkeää toisessa ihmisessä. Jos olette katsoneet Seksiterapeutit-ohjelmaa, niin on vaikka minkälaisia keinoja esim. tietoinen parin viikon selibaatti, jossa ekalla viikolla käytetään käsiä muiden alueiden hyväilyyn paitsi ei rintojen eikä sukupuolielinten hyväilyyn. Toisella viikolla ei vieläkään yhdyntää, mutta suulla/käsillä voi hyväillä kaikkialta. Tällainen parin viikon selibaatti voisi olla haluttomalle hyvä keino käynnistää himoja, kun tietää, ettei tarvitse kahteen viikkoon haluta toista, vaan voi keskittyä miettimään, mikä tuntuu hyvältä ja mitä kivaa voisi suhteeseen löytää.

Omassa suhteessani miehen 3-4 kertaa päivässä tahti on hiipunut vuodessa 1-2 kertaa viikossa (minun aloitteestani) tahtiin. Meillä ongelmaksi on muodostunut se, että saan orgasmin vain klitorista hieromalla ja se taas ei kelpaa miehelle, sillä hänen mielestään orkku pitää saada naimalla. Hän siis kokee miehuutensa uhatuksi, vaikka kuinka selitän muuta. Ikävää olla aina anelemassa varsinkin kun näkee, että monessa tilanteessa sylikkäin telkkaria katsellessa tms. hänellä alkaa seisomaan.

 

[Miehesi kohtalotoveri]

Vastauksia kysymyksiinne:

Ex:llä on ollut useitakin suhteita eromme jälkeen. Johan siitä on kohta vuosikymmen aikaa. Kuten jo aiemmemmin kirjoitin, haluttomuuttani lukuunottamatta meillä meni muuten hyvin ja hellyyttä oli joka päivälle.

Nykyinen liittoni on kestänyt yli kuusi vuotta, eli lähes yhtä kauan kuin edellinenkin. En tiedä, mikä mikä nyt olisi paremmin. En tiedä, miksi silloin kärsin haluttomuudesta ja miksi en kärsi siitä nyt. Eli kiinnostus on säilynyt.

Elämä olisi helppoa, jos pystyisi itseään analysoimaan ja elämään, kuten oikein on. Aina se vain ei onnistu.

 

[Alkuperäinen]

Ensinnäkin, minusta on ihan luonnollista että joku monta kertaa viikossa tahti laantuu kerran viikossa tai parissa tai joskus väsyneenä vaikka kerran kuussakin. Mutta kyse on nyt siitä, että homma ei tosiaan alakaan. Enkä enää itse jaksa tehdä aloitteita, JOLLOIN homma toimii ihan hyvin, lukuunottamatta sitä, että laukeaminen on vaikeaa miehellä (minulla ei, enkä myöskään helposti saa yhdynnässä, kuten suurin osa naisista ei, vaan klitoris vaatii enemmän;-). Kuten kerroin, puhumista on kokeiltu, mies vain sanoo, ettei hän kai ole niin seksuaalinen kuin minä, ja tuollaisia selibaatteja on ihan turha pitää, kun niitä tulee tässä pitämättäkin, eikä homma innosta sen enempää sen muutaman viikon jälkeenkään. Mietin vain sitä, että voiko kaikkea edes vaatia? Olen katsellut joitain ystäväpareja, jotka sanovat, että homma toimii hyvin ja heidän miestensä tyyppiset miehet eivät minua sytyttäisi taas mitenkään. Oma mieheni on aika kivannäköinen, joten hänkin on tottunut hyvännäköiseen seuraan nuoresta asti. Tästä tulee tietysti mieleen, että liekö tuollainen 6-8 kg painonnousuni suhteemme aikana syy, tuntuisi aika pinnalliselta kyllä...Toisaalta M. kohtalotoverin juttu panee kyllä miettimään, että noinkin voi siis käydä. Lisäksi tiedän sen, että mieheni laukeaa masturboidessaan... tämän ja yhdynnän eroa kysyessäni vastaa vaan, että onhan se jokaiselle itse helpompaa ja tätä on vaikea kieltääkään.

 

[AP]

Ja taas unohtui jotain: miehelläni on kiinnostava harrastus miesystäviensä kanssa, matkustelemme, meillä on paljon yhteisiä ystäviä ja omiakin jne. joten en ihan usko elämän sisällönkään puutteeseen.

 

[AP]

Näemmä tulee kokoajan jotain mieleen. Ihmettelen kyllä, jos olet ollut niin innokas että alussa on ollut 2 x päivässä (siis pidempäänkin varmaan kuin pari kuukautta alkuintoa) ja sitten kun sinua ei huvittanut enää ollenkaan, niin et eronnut kuitenkaan? Miksi? Jos olit noin seksuaalinen, eikö asia vaivannut sinua, vaan olit vuosia (?) tuossa tilassa, kuten kirjoitat: "Minä olin edellisessä pitkässä suhteessa aivan kuin miehesi. Haluni avovaimoani kohtaan vain hävisivät. Alun kahdesti päivässä tahdista tahti oli lopulta kahdesti vuodessa. Niin huonoa TV-ohjelmaa ei ollutkaan, etteikö se kelvannut syyksi olla menemättä yhtä aikaa nukkumaan."
Nyt uuden suhteen kanssa seksi on vakaata pari kertaa viikossa max. Se on kuitenkin kestänyt 6 vuotta? Aika erikoista. Luulisi, että kiihkeä seksi kantaa pidemmälle, kuin jo alussa ei niin kiihkeä? Ainakin itse edellisessä avioliitossa seksi piti meitä kiinni, vaikka olimme kuinka riidoissa, emme vain voineet pitää näppejämme erossa toisistamme.

 

[Miehesi kohtalotoveri]

Vaikka seksikerrat kävivät harvemmiksi, miksi olisin eronnut? Rakastin silloista avovaimoani ja meillä meni muuten hyvin, kuten jo kerroin. Ja kyllä, asia vaivasi minua suunnattomasti. Tiesin, että ero häämöttää, jos en muutu jälleen halukkaammaksi. Niin kuin sitten kävikin.

Minusta kiihkeä seksi ei kanna mihinkään. Aivan muut asiat kannattelevat suhdetta kuin seksi. Toisaalta sen puute lopettaa usein suhteen.

 

[N41pks]

Elin avioliitossa, jossa mies ei halunnut. Häntä ei yksinkertaisesti seksi kiinnostanut. Teki sen silloin tällöin minun vuokseni. Yleensä kylläkin telkkarista tuli "hyvää ohjelmaa", vaikka joku b-luokan leffa. Hän kieltäytyi vedoten ties mihin syihin, paras oli "siinä tulee hikikin". Alkuun syytin asiasta itseäni, enkö ollut haluttava tai enkö osannut olla kuten hän halusi. Kysymys ei kuitenkaan ollut siitä, vaan hänen korvien välistään. Nyttemmin olen eronnut, eikä vähäpätöisin syy eroon ollut tuo seksinpuute.

 

[AP]

Vaikka seksikerrat kävivät harvemmiksi, miksi olisin eronnut? Rakastin silloista avovaimoani ja meillä meni muuten hyvin, kuten jo kerroin. Ja kyllä, asia vaivasi minua suunnattomasti. Tiesin, että ero häämöttää, jos en muutu jälleen halukkaammaksi. Niin kuin sitten kävikin.

Minusta kiihkeä seksi ei kanna mihinkään. Aivan muut asiat kannattelevat suhdetta kuin seksi. Toisaalta sen puute lopettaa usein suhteen.

No niin, eli vastasit itse aiempaan kysymykseen, miksi sitten pysyin liitossa;-)))

 

[Ap]

Elin avioliitossa, jossa mies ei halunnut. Häntä ei yksinkertaisesti seksi kiinnostanut. Teki sen silloin tällöin minun vuokseni. Yleensä kylläkin telkkarista tuli "hyvää ohjelmaa", vaikka joku b-luokan leffa. Hän kieltäytyi vedoten ties mihin syihin, paras oli "siinä tulee hikikin". Alkuun syytin asiasta itseäni, enkö ollut haluttava tai enkö osannut olla kuten hän halusi. Kysymys ei kuitenkaan ollut siitä, vaan hänen korvien välistään. Nyttemmin olen eronnut, eikä vähäpätöisin syy eroon ollut tuo seksinpuute.

Ero tuntuisi aivan kauhealta, koska muuten on mukavaa ja sadat muistot, kokemukset, matkat ym. olemme jakaneet. Arvomme ovat samat ym. Eli en tiedä sitten, pitääkö vaan kärsiä. Toinen vaihtoehto on, että ihastun johonkin uuteen, jonka kanssa pelaa sekä fysiikka, että henkinen puoli ja silloin uskallan tehdä ratkaisun.