Kun mies haluaa naimisiin, minä en!!!

[argh]

meille syntyy marraskuussa esikoinen. Mies tahtoo että mentäis naimisiin ennen lapsen tuloa. Hänen mielestään on vastuutonta olla menemättä naimisiin :/ Mä en oikeesti ole koskaan ollut tuota mieltä. Avioliitto ei koskaan ole houkuttanut. Tunne itseni liian hyvin. Kun se sormus on sormessa niin saan varmaan paniikkikohtauksen. Jo teininä päätin etten koskaan tule menemään naimiiin koska joka ikinen naimisiin mennyt tuttavani ovat eronneet. Yksikään tuntemani liitto ei ole kestänyt! Millä mä saan tuon ukon tajuamaan ettei todellakaan mennä naimisiin... Jankkaa ja jankkaa asiasta koko ajan. Suunnittelee missä ne pidetään ja että ajankohta olis syyskuussa! Olen sanonut ettei mulla oikeen iske tää ajatus mutta hän sanoo vain että ei meillä ole vaihtoehtoa ja tämä tilanne vaati tätä ratkaisua! Millä vuosisadalla hän oikein elää??

 

[hehe]

veikkaan kysymykseesi että 1900.

 

[ddd]

Voiku mullaki ois tuollanen mies minä jankuttanu viimeset 5v että voitasko mennä edes kihloihin tai jopa naimisiin, mutta ei....

 

[jassåå]

olitteko keskustelleet asiasta ennen kun hankitte lapsen?

 

[-Jonttu-]

Tuon pakollisen naimisiinmenon olisi ymmärtänyt vielä 10 vuotta sitten, mutta nykyään maailma on paljon avarakatseisempi.

 

[Juu]

Just, teidän liitto ei pääty eroon jos ette mee naimisiin vai? Lapsen jo tehny niin etteköhän te oo jo siinä märin sitoutuneita kun olla ja sopii.

 

[vieras]

Hmm... naimisiinmeno ei sinällään aiheuta eroja. Ei naimisiinmenon tarvitse mitään muuttaa. Mutta teidän pitäisi varmaan keskustella aiheesta ihan perinpohjaisesti, että miksi sinä etä halua naimisiin ja miksi mies haluaisi ja mitkä ne on ne perimmäiset syyt ja pelot näiden ajatusten takana.

 

[v]

Hankala tilanne. Minulla oli aiemmin vastaava tilanne, mies halusi välttämättä naimisiin ja oli sitä mieltä, ettei suhdetta ole järkevää jatkaa jos ei mennä. No eipä siinä muuta vaihtoehtoa ole kuin erota. Lapsi tietysti muuttaa asioita ja kannattaa miettiä jotain kompromissia. Miten olisi esim. salavihmikiminen ilman sormuksia?

 

[ap]

No eipä tullut mieleen aikoinaan kysellä mieheltä että haluaako hän naimisiin. Ajattelin että oltiin samalla aaltopituudella täs asiassa mutta eipä nyt siltä näytä. Olen sanonut etten tahdo, piste. Hän sanoo vain että mieleni tulee muuttumaan ja että ainoa järkevä ratkaisu. Puhui jopa äpärästä

 

[ap.]

Jos ihan pakkopullaksi menee niin sitte maistraatti ainoa vaihtoehto minkä hyväksyn. Minkähänlaisen slaagin se saa kun mainitsen... Ei musta avioliitto tee suhteesta sen parempaa millään muotoa. Kakki ois hyvin just näin kuin ne on. Toki omaisuudenjaossa voi tulla hankaluuksia, jos erotaan, mutta me ollaan aina käyetty kumpikin omia rahoja juttujen ostamiseen yms. Joten on selvää mitä kukin siinä tapauksessa saa.

 

[uts]

Jos ihan pakkopullaksi menee niin sitte maistraatti ainoa vaihtoehto minkä hyväksyn. Minkähänlaisen slaagin se saa kun mainitsen... Ei musta avioliitto tee suhteesta sen parempaa millään muotoa. Kakki ois hyvin just näin kuin ne on. Toki omaisuudenjaossa voi tulla hankaluuksia, jos erotaan, mutta me ollaan aina käyetty kumpikin omia rahoja juttujen ostamiseen yms. Joten on selvää mitä kukin siinä tapauksessa saa.

kyllähän naimisiinmeno on ainut järkevä ratkaisu!! entäs jos toinen teistä vaik kuolee? yhteinen talonne menee jollekin toisen exälle tai vanhemmille tai muuten jakoon!! entäs lapsen tilanne, jos toinen tai molemmat kuolette? orvon eläke? teidän lesken eläkkeet jos toiselle tapahtuu jotain? siis avoliitossahan sä oot aivan turvaton kaikkeen!! eikä ne ole kuin tahroja paperilla!!!!!!

 

[harmaana]

Kirjoitat ettei avioliitto tee suhteesta parempaa millään muotoa, mutta miten se tekee siitä huonomman? Estääkö avoliitossa pysyminen teitä eroamasta? Et kuulosta kovin sitoutuneelta suhteeseen, vaikka olet kuitenkin lapsen tehnyt tuon miehen kanssa. Itse halusin ehdottomasti olla naimisissa ennen lasten syntymää ja mieheni onneksi oli samaa mieltä. Olemme molemmat avioerolapsia, mutta se ei estä meitä uskomasta rakkauteen ja avioliittoonkin. Minulla olis ollut tunne, että mies vielä miettii ja harkitsee olenko sittenkään "se oikea" jos ei lapsesta huolimatta olisi halunnut avioitua. Ja oikeasti se lapsen tekeminen on kuitekin oikeasti ikuinen sinetti siihen toiseen ihmiseen, vanhemmuudesta ei pääse koskaan eroon. olisikohan sinun hyvä miettiä miksi sitoutuminen tuntuu niin vaikealta ja voisitko jotenkin kasvaa tämän äitiyden myötä siihen, että arvostat ja sitoudut myös parisuhteeseenne?

 

[Kysymys]

Onko miehelläsi uskonnollista taustaa tai sukulaisia?

 

[ccc]

Jos ihan pakkopullaksi menee niin sitte maistraatti ainoa vaihtoehto minkä hyväksyn. Minkähänlaisen slaagin se saa kun mainitsen... Ei musta avioliitto tee suhteesta sen parempaa millään muotoa. Kakki ois hyvin just näin kuin ne on. Toki omaisuudenjaossa voi tulla hankaluuksia, jos erotaan, mutta me ollaan aina käyetty kumpikin omia rahoja juttujen ostamiseen yms. Joten on selvää mitä kukin siinä tapauksessa saa.

kyllähän naimisiinmeno on ainut järkevä ratkaisu!! entäs jos toinen teistä vaik kuolee? yhteinen talonne menee jollekin toisen exälle tai vanhemmille tai muuten jakoon!! entäs lapsen tilanne, jos toinen tai molemmat kuolette? orvon eläke? teidän lesken eläkkeet jos toiselle tapahtuu jotain? siis avoliitossahan sä oot aivan turvaton kaikkeen!! eikä ne ole kuin tahroja paperilla!!!!!!

Lapsi perii aina. se naimisissa olo mihinkään noista vaikuta