Kun mies haluaa olla yksin juhannuksena

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hämmentynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hämmentynyt

Vieras
Ollaan seurusteltu kohta vuosi erään miehen kanssa ja nyt yllättäen hän ilmoitti tuossa joku viikko sitten. että haluaa viettää juhannuksen yksin ja kovasti oli perusteluja miksi vihaa juhannusta jne.. Jotain olin toki aavistellut, koska on ollut hieman nahkeaa tuo keskustelu nimenomaan juhannukseen liittyen.

Otin tietenkin tästä ilmoituksesta itseeni, koska itse olisin tietenkin halunnut viettää keskikesän juhalaa rakkaani kanssa. Tuntui tosi pahalta. Ajattelin että on toinen nainen kuvioissa jne.. Toiseksi minua suututti, että jätti tuon ilmottamisen noin myöhään, että varmasti ei mistää saa enää esim. mökkiä vuokrattua tms. suunnitelmallisuutta vaativaa.

En nyt sitten oikein ymmärrä mistä tässä on kysymys. Mies vannoo rakkautta, joten pitäisikö minun nyt ajatella ettei se bäniä tässä aja takaa. Yhteydenpito on tässä viimeisen vajaan kahden kuukauden kuluessa vähentynyt ja luulen että se johtuu nimenomaan siitä ettei hän ole saanu kakaistua tuota juhannusasiaa. Ei vaikuta kuitenkaan siltä että se erota haluaisi..

Olen täysin neuvoton, en ymmärrä mitä sen päässä liikkuu! Villejä (asiallisia) veikkauksia tai omia kokemuksia kiitos, jotta saisin jotain järkeä tähän asiaan.

Niin ja juhannus vietetään siis erillään, mitäpä tuota väkisten yrittää yhdessä olla jos toinen ei halua.
 
ottaa jotenkin puheeksi, missä ja miten mies haluaa yksinäisen juhannuksen viettää. Meneekö autiolle saarelle kalamökkiin vai makaako vain asunnossaan? Kai hän sen voi kertoa ja sitten pystyt vaikka tarkistamaan, puhuiko totta. Siinä selviää koko juttu yhdellä kertaa eikä tarvitse miettiä, missä mennään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja aika selvä juttu:
Voisinpa melkein sanoa, että 99,99 % todennäköisyydellä miehellä on toinen.

Enpä yleistäisi. Itselläni on samansuuntaisia ajatuksia kuin ap:n miehellä, eli haluaisin viettää juhannuksen yksin kotona. Ilman avomiestä, ilman ketään muutakaan ja taatusti ilman mitään kakkosmiestä, sillä sellaista ei ole eikä tule. Olen tosi stressaantunut ja väsynyt, eikä voisi vähempää kiinnostaa lähteä istumaan liikenneruuhkiin ja sitten pitämään kännistä pakkohauskaa jollekin mökille. Saan paljon enemmän irti pitkästä ja rauhallisesta viikonlopusta yksin. Voisin vaikka vihdoin aloittaa kaapinsiivousurakan, sadettahan luvataan!
 
Enpä yleistäisi. Itselläni on samansuuntaisia ajatuksia kuin ap:n miehellä, eli haluaisin viettää juhannuksen yksin kotona. Ilman avomiestä, ilman ketään muutakaan ja taatusti ilman mitään kakkosmiestä, sillä sellaista ei ole eikä tule. Olen tosi stressaantunut ja väsynyt, eikä voisi vähempää kiinnostaa lähteä istumaan liikenneruuhkiin ja sitten pitämään kännistä pakkohauskaa jollekin mökille. Saan paljon enemmän irti pitkästä ja rauhallisesta viikonlopusta yksin. Voisin vaikka vihdoin aloittaa kaapinsiivousurakan, sadettahan luvataan!
[/quote]

Tuossa on pointti, jonka takia hieman mietittää. Miesystäväni on vakavasti sairas ja vastikään hänen lääkitystään jouduttiin nostamaan. Tiedän, että tämä masentaa häntä.

Lisäksi hänen menneisyydessään on juhannuksen tienoilla tapahtunut läheisen itsemurha, joka tuntuu vieläkin vaikuttavan häneen. Hän on myös minua herkempi ihmisenä. Voisiko siis olla, että hänellä ei ehkä ole sitä toista doorista vaan haluaa vain olla omissa oloissaan. Aivan oikeasti haluaisin ymmärtää mistä on kysymys ja toimia sen mukaan oikein - ilman että tässä palaa omat näpit.

 
Anna hänen viettää juhannus yksin, jos hän sitä haluaa. Tietyt tapahtumat hänen elämässään voivat vaikuttaa juuri siihen, että haluaa olla yksin. Mutta jos juhannuksen jälkeenkin yhteydenotot ja tapaamiset vähenevät, niin kysy sitten suoraan, että haluatko lopettaa suhteen. Ja vaadi rehellistä vastausta.

Itselleni kävi niin, että mies vältteli ja keksi aina uusia syitä kun ei voinut (HALUNNUT TODELLISUUDESSA) tavata. Kysyin häneltä monta kertaa,että oletko kyllästynyt minuun, halutako lopettaa suhteen. Vastasi yhtä usein, että ei. Sitten vain kävi niin, että oli löytänyt uuden ja haukkumalla jätti minut. Oli puolisen vuotta pettänyt minua toisen kanssa, ennen kuin sen sai sanottua. Ja kaikki vika oli tietenkin minussa.

Älä usko heti kaikkea pahaa, mitä täällä sanotaan mutta ole kuitenkin valppaana ja varuillasi, ettet joudu itkemään.
 
Voi olla toinen nainen, oma siippa halusi viettää kerran juhannuksen yksin siksi että pääsi kavereittensa kanssa paikkaan jossa on paljon naisia ja vieläpä humalaisia, joten ei halunnut että oma eukko on paikanpäällä hyviä sankseja pilaamassa.

toinen mikä tuli mieleeni, on jos sinulla ap on historia miehen silmissä olla sellainen nainen, joka tekee kärpäsestä härkäsen eli aina kun on joku kansallinen merkkipäivä haluat tehdä pilkulleen kaikki mitä silloin "kuuluu" tehdä, ja suutut jos ei ole juuri oikeanlaiset rituaalit kuten kokko, grillaus, kukkien keruu tyynyn alle jne. ja vaadit että mies tekee kaiken mitä vaadit ja tuhlaatte 1000 euroa rahaa jotta sinulla on kaikki mitä tarvitset kyseiseen päivään liittyen.

Eli tiedän paljon naisia joiden miehet pakenee joka juhlapyhä hevon kuuseen siitä syystä, että "jouluna on pakko polttaa punaisia kynttilöitä" "juhannuksena pitää polttaa kokko", "kossua ei saa juoda pullosta" "syntymäpäivänä on pakko tahtoa koko suku kylään"
 
Kyllä mäkin monasti haluan viettää aikaa ihan itsekseni, oli sitten joulu, juhannus tai vaikka syyskuun 6. Varsinkin näinä "pakkojuhlintapyhinä" on jotenkin vapauttavaa olla vaan ihan itsekseen, ei siinä mun mielestä ole mitään kummallista.
 
Selvitä, missä mies aikoo juhannuksensa viettää. Ja keiden kanssa? Lähde vaikka ajelulle tekemään vähän salapoliisityötä. ..Itse olisin kyllä hyvin loukkaantunut, taitaisi mennä " lusikat jakoon"
 
Eikö miehesi ole antanut MITÄÄN selitystä? Onko hänen menneisyydessä tapahtunut jotain ankeaa juhannuksena? Minäkin haluaisin olla yksin, mutta neljä päivää kaupungissa yksin kavereiden juhliessa saattaa alkaa kaduttamaan, joten pakotan itseni mukaan.
Minusta kyllä kuulostaa siltä, että jokin miestäsi ahdistaa teidän suhteessanne, ehkä haluaa miettiä tai ottaa aikalisää. Toinen vaihtoehto on, että se tekee jotain kavereidensa kanssa. En usko mihinkään toiseen naiseen, aika suunnitelmallista saisi olla ja pitkälle vietyä- eli jo suhde. Muutenkin ihmetyttäisi miksi juuri nyt on niin tärkeää olla olevinaan toisen naisen kanssa, kuvittelisi, että jos haluaa pettää niin sitten ei tekisi siitä noin isoa numeroa ihmeellisellä selityksellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hämmentynyt:
Ollaan seurusteltu kohta vuosi erään miehen kanssa ja nyt yllättäen hän ilmoitti tuossa joku viikko sitten. että haluaa viettää juhannuksen yksin ja kovasti oli perusteluja miksi vihaa juhannusta jne.. Jotain olin toki aavistellut, koska on ollut hieman nahkeaa tuo keskustelu nimenomaan juhannukseen liittyen.

Otin tietenkin tästä ilmoituksesta itseeni, koska itse olisin tietenkin halunnut viettää keskikesän juhalaa rakkaani kanssa. Tuntui tosi pahalta. Ajattelin että on toinen nainen kuvioissa jne.. Toiseksi minua suututti, että jätti tuon ilmottamisen noin myöhään, että varmasti ei mistää saa enää esim. mökkiä vuokrattua tms. suunnitelmallisuutta vaativaa.

En nyt sitten oikein ymmärrä mistä tässä on kysymys. Mies vannoo rakkautta, joten pitäisikö minun nyt ajatella ettei se bäniä tässä aja takaa. Yhteydenpito on tässä viimeisen vajaan kahden kuukauden kuluessa vähentynyt ja luulen että se johtuu nimenomaan siitä ettei hän ole saanu kakaistua tuota juhannusasiaa. Ei vaikuta kuitenkaan siltä että se erota haluaisi..

Olen täysin neuvoton, en ymmärrä mitä sen päässä liikkuu! Villejä (asiallisia) veikkauksia tai omia kokemuksia kiitos, jotta saisin jotain järkeä tähän asiaan.

Niin ja juhannus vietetään siis erillään, mitäpä tuota väkisten yrittää yhdessä olla jos toinen ei halua.

Niin halusi minunkin mieheni viime vuonna. Sitä ennen (edelliset seitsemän juhannusta) ei koskaan puhettakaan moisesta. Syksyllä sitten erosimme. Nykyinen kultani taas ei missään nimessä päästäsi minua omille teilleni jussina...
 
Minulle ei kyllä tule mieleen kuin se että mies petaa jo uutta valloitusta itselleen. jos kaksi kk on hiljaiseloa ennen juhannusta . mistä se voi kertoa . tunteiden kylmenemisestä
 
Se vielä tuli mieleeni, että yleensä vajaan vuoden seurustelun jälkeen ollaan vielä niin rakastuneita, että ei tulisi mieleenkään haluta olla yksin, jos ei edes yhdessä asuta.

Suhdehan ei pääse niin helposti arkiintumaan, jos asutaan erillään ja vain tapaillaan. (Et kylläkään tainnut kertoa, asutteko yhdessä vai erillään).
 
Kyllä tässä itselläkin on alkanut jo alitajuntainen/henkinen eroprosessi. Ero saattaisi olla jopa helpotus.. Niin paljon kun häntä rakastin. En tiedä rakastanko enää. Enkä tiedä mitä ajatella sanahelinästä.. olet tärkeä.. on ikävä etc..

En vain halua tehdä väärää ratkaisua, jos kyse on todellakin hänen oman sairautensa aiheuttasta masennuksesta ja aiemman läheisen ihmisen itsemurhan takia halusta olla juhannus yksin. Olen yrittänyt antaa tilaa ja on menty ennenkin hänen ehdoillaan pienemmissä asioissa. Nyt vain tuntuu, että hän kävelee ylitseni, eikä huomioi ollenkaan miltä minusta tuntuu.

Olen tehnyt omat juhannus-suunnitelmani, enkä todellakaan aio tarkistella onko hän kotona niinkuin väittää ja enpä tuota tiedä ehdinkö vastata edes puhelimeen, jos hän nyt sattuisi juhannuksena soittamaan.. Mikä on tietenkin todella väärin, JOS tämä tilanne johtuu masennuksesta. "Kiva tyttis, hylkää just sillon kun masis on pahimmillaan"
 
Tuntuu kuin tässäkin tapauksessa pitäisi ajatella vanhan viisauden mukaan, jossa sanotaan, että jos teot ja sanat poikkeavat toisistaan niin teot puhuvat totta. Näin se on omasta kokemuksestanikin.
 
Jos mies on vakavasti sairas (psyykkisesti?) ja hänellä on taakkanaan muisto läheisen itsemurhasta juuri juhannuksen aikaan, olisiko niin, että mies olsi itsekin itsetuhoisissa ajatuksissa. Onko hän kenties valmistelemassa mielessään jotakin? Voisitko, ap, kysellä varovaisesti hänen mielenliikkeistään, ettei tule ikäviä ylläreitä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja näkökulma tämäkin:
Jos mies on vakavasti sairas (psyykkisesti?) ja hänellä on taakkanaan muisto läheisen itsemurhasta juuri juhannuksen aikaan, olisiko niin, että mies olsi itsekin itsetuhoisissa ajatuksissa. Onko hän kenties valmistelemassa mielessään jotakin? Voisitko, ap, kysellä varovaisesti hänen mielenliikkeistään, ettei tule ikäviä ylläreitä!

Miehen sairaus ei ole psyykkistä laatua ja en usko että hän haluaa tehdä läheisilleen samoin kuin joku on jo tehnyt hänelle ja hänen läheisilleen tappamalla itsensä. Hänen sairautensa on kuitenkin vakava ja elinaikaa on maksimisaankin enää 10 vuotta ellei lääketieteessä tapahdu ihmettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hämmentynyt (ap):
Miehen sairaus ei ole psyykkistä laatua... Hänen sairautensa on kuitenkin vakava ja elinaikaa on maksimisaankin enää 10 vuotta ellei lääketieteessä tapahdu ihmettä.

Kai tiedät, että (vakava) sairaus monasti on syy masennukseen?

Jos vaan saisit ystävällisesti juttelemalla miehen avautumaan vähän enemmän, eli mistä kenkä nyt oikeasti puristaa. Eli onko syy hänessä itsessään, sinussa vai kenties toisessa naisessa. Olisiko kenties teidän mahdollista viettää juhannus yhdessä, mutta kotona?


 
Miten olisi kompromissi? Annat miehesi olla aaton yksin ja ehdota jos esim. söisitte Juhannuspäivänä yhteisen aterian. Silloin kumpikin saisi mitä haluaisi.

Mielestäni miehesi toive ei ole alkuunkaan mahdoton tai oire mistään eroamisen vimmasta. Jos ihmisellä on Jussista ikäviä muistoja ja päälle painaa vakava sairaus kuka tahansa tahtoisi tehdä tasan tarkkaan tiettyjä juttuja kuten sydän sanoo. Elämisen arvot ovat ihan eri luokkaa kuin ns terveellä ihmisellä ja sen vuoksi sinun täytyisi jaksaa ymmärtää, jonkin verran joustaa ja antaa talutusnarun olla löysällä kuin tehdä kärpäsestä härkästä.

Minusta parisuhteissa eniten ahdistavaa on se etteivät ihmiset saa tehdä myös ikiomia asioitaan, vaan todellakin kuten "toinen nainen" kirjoitti on pakko paeta välttääkseen juhlapyhien muotteja joihin toinen koettaa väkisin tunkea.

Tietty asioista voi koettaa sopia ajoissa, koska ap olisi ehtinyt järkätä jotakin itselleen. Että olisiko se Jussin tapahtumaköyhyys nyt enemmän se harmin aihe kuin itse mies?

Minusta Juhannus on sit mitä se on joka vuosi. Joskus on kivaa ja joskus ei. Mitäs sitten? Kesää on vielä jäljellä ja samat suvimaiset ovat käytettävissä Jussinkin jälkeen....
 
Äitini neuvoi joskus, että silloin kun todella tuntuu että pitäisi tehdä jokin ratkaisu, niin silloin sitä ei kannata tehdä... Kun itse olin epätoivoinen nuorempana jossakin suhteessa.

Eli kärsivällisyyttä. Kyllä se oikea ratkaisu löytyy ajan myötä kuin itsestään. Miehesi voi nyt kuitenkin huonosti, en suosittele jättämään häntä heikolla hetkellä. Ajattele hänestä kuin kenestä tahansa lähimmäisestä ja vältä dramaattisia vetoja. Kyllä ne asiat ajan kanssa ratkeavat suuntaan tai toiseen... Odota nyt ainakin juhannuksen yli! Tää oli mun mielipiteeni sitten vain. Tsemppiä!
 
Voisitko juhannusaattona (tänään) tai juhannuspäivänä soittaa miehellesi, ja kysyä kuulumisia? Näin saisit tietää ainakin sen, missä fiiliksissä mies on ja miten hän suhtautuu yhteydenottoosi. En pitäisi juhannuksen viettoa yksistään hälyyttävänä, mikäli muutoin vietätte paljon aikaa yhdessä. Toisaalta, jos joka juhlapyhänä on sama juttu, niin silloin kannattaa jo miettiä, ovatko elämäntapanne liian erilaiset.
 

Similar threads

Yhteistyössä