> KUN MINUSTA TULEE VANHA!
>
>
>
> Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
>
> ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
>
> Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
>
> voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
>
>
>
> Piirrän tussilla seinään aivan salassa
>
> ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
>
> Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
>
> Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
>
>
>
> Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
>
> syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
>
> He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
>
> minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
>
>
>
> Kun ruoka sitten valmistuu, en ainakaan papuja syö
>
> paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
>
> Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään,
>
> kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
>
>
>
> Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
>
> Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
>
> Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
>
> ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
>
>
>
> Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
>
> vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
>
> He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
>
> Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?