Kun mummo ei jaksa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti pahoillaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti pahoillaan

Vieras
Olisi niin mukavaa, jos mummo tulisi joskus meillekin käymään ja olemaan edes vaan olemaan lastemme kanssa. Olisi niin mukavaa, kun käymme mummolassa, ettei hän tiuskisi lapsillemme. Olisi niin mukavaa, kun en koko ajan kuulisi toisten mummon pikkukullanmurujen tekemisistä. Olisi niin mukavaa, kun mummo tulisi meille yöksi, jotta me pääsisimme lähikuppilaan iltaa istumaan. Olisi niin mukavaa, kun ei tarvitsis miettiä koko aikaa mitähän pahaa olen tehnyt tai sanonut. Olisi niin mukavaa, jos kaikki olisi kuin ennen.

Mutta, ei. Mummon pitää mennä toisten lastenlasten luo leikittämään ja hoitamaan lapsia, jotta vanhempansa saavat tehtyä jotain arkiasiaa. Mutta, ei. Mummo tuskastuu minun lapsistani ja tiuskii, eikä huomioi enää heitä. Mutta, ei. Kuulen joka yhteydessä, kuinka mummon toiset pikkukullinnuput ovat oppineet, tehneet sitä tai tätä tai tai. Mutta, ei. Eihän mummo meille tule, kun eihän meidän tarvitse missään käydä. Mutta ei. Sanon tai jätän sanomatta, aina minulle tulee paha mieli itseni tai lasten puolesta tapaamisemme jälkeen. Mutta ei. MIKÄÄN EI OLE ENÄÄ KUIN ENNEN!

Eihän mummo enää kertakaikkiaan jaksa kiinnittää toisiin lastenlapsiin huomiotaan kun eräät vievät kaikki voimavarat. Kun mummo ei nyt jaksa, on vastaus sama lastemme kysymyksiin. Kun mummon pitää mennä sinne toisille lapsille...
 
Täytyy vain todeta, että ihania ihmisiä on maailma pullollaan, jos omat isovanhemmat eivät halua tai ymmärrä välittää omista lapsenlapsistaan!! Meillä on aivan ihana ystävä Pelastakaa lapset ry- järjestön kautta, kun meidän ukeilla ja mummoilla on niin omat elämät, etteivät lapsenlapset kuulu siihen kuin juhlapuheiden aikaan. Asia pitää vain tehdä itselle kristallinkirkkaaksi ja toimia sen mukaan. Parempi olla ilman tapaamisia, kuin aina varuillaan ja mielensä pahoittaneena.
 
Lapseni oppivat aikoinaan RAKASTAMAAN herttaista ja hyväsydämistä mummoaan ja nyt eivät voi ymmärtää.
Nykyään ei tee mieli käydä kylässä, eikä huvita soittaa edes. lasten vuoksi olen yrittänyt mummolla käydä, mutta lopputuloksena on aina paha mieli. Ja tämä on juuri niitä asioita, joista ei keskustella mummon kanssa.
 
Meidän mummo ei jaksa käydä kylässä kuin kerran puolessa vuodessa, asutaan 10km välimatkan päässä ja bussi menee nenän edestä yhdellä vaihdolla suoraan meidän kotitalon viereen. Mummolla ikää 65 vuotta ja jaksaa mm. harrastaa kahta eri liikuntalajia, hoitaa naapurin kissoja, touhuta milloin mitäkin ikäihmisten juttuja. Meidän kiltti ja reipas 2,5-vuotias odottaa "mummua" aina kovasti mutta eipä tunne taida olla molemminpuoleinen...:/ "Mummu" kun peruu typerillä tekosyillä tapaamisia ja jaksaa huokailla elämäänsä puhelimessa muttei ole valmis mitään tekemään sen eteen että voisi paremmin. Salaa minulta asioita, laskuja joita ei pysty maksamaan jne. Alan olemaan kyllästynyt tähän touhuun ja peruin pääsiäisvierailun viime hetkellä. Hän on yleensä se, joka viime tipassa peruu, joten sai maistaa omaa lääkettään. Sielläpähän nyt istuu pashansa kanssa ja ihmettelee kun muut eivät aina tee hänen pillinsä mukaan..!
 
Kuulostaapa tutulta :( ja minä oon päättäny, et koska meidän elämä ei mummoa kiinnosta niin saa elää sitte yksikseen myös hän kun joskus tulee tarvitsemaan itse apua tai toivoo et edes joku tulis kattomaan vanhainkodissa. Ja sinne tää meidän mummo joutuu kun ei enää itsekseen jaksa koska ei oo hällä sukulaisia hoitamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti pahoillaan:
Olisi niin mukavaa, jos mummo tulisi joskus meillekin käymään ja olemaan edes vaan olemaan lastemme kanssa. Olisi niin mukavaa, kun käymme mummolassa, ettei hän tiuskisi lapsillemme. Olisi niin mukavaa, kun en koko ajan kuulisi toisten mummon pikkukullanmurujen tekemisistä. Olisi niin mukavaa, kun mummo tulisi meille yöksi, jotta me pääsisimme lähikuppilaan iltaa istumaan. Olisi niin mukavaa, kun ei tarvitsis miettiä koko aikaa mitähän pahaa olen tehnyt tai sanonut. Olisi niin mukavaa, jos kaikki olisi kuin ennen.

Mutta, ei. Mummon pitää mennä toisten lastenlasten luo leikittämään ja hoitamaan lapsia, jotta vanhempansa saavat tehtyä jotain arkiasiaa. Mutta, ei. Mummo tuskastuu minun lapsistani ja tiuskii, eikä huomioi enää heitä. Mutta, ei. Kuulen joka yhteydessä, kuinka mummon toiset pikkukullinnuput ovat oppineet, tehneet sitä tai tätä tai tai. Mutta, ei. Eihän mummo meille tule, kun eihän meidän tarvitse missään käydä. Mutta ei. Sanon tai jätän sanomatta, aina minulle tulee paha mieli itseni tai lasten puolesta tapaamisemme jälkeen. Mutta ei. MIKÄÄN EI OLE ENÄÄ KUIN ENNEN!

Eihän mummo enää kertakaikkiaan jaksa kiinnittää toisiin lastenlapsiin huomiotaan kun eräät vievät kaikki voimavarat. Kun mummo ei nyt jaksa, on vastaus sama lastemme kysymyksiin. Kun mummon pitää mennä sinne toisille lapsille...
Oletko sinä ihan terve?

 
Mulla oli samanlainen mummo. Aina vain hoiti serkkuja ja ne saikin ihan mitä halusivat mummoltaan. Minä erehdyn alle kouluikäisenä sanomaan sitä ämmää mummoksi, niin sain selkääni. Että näin...
Lapsena tuntui erittäin epäreilulta ja kohtuuttomalta. Äiti pisti välit poikki ja olen nähnyt kyseisen mummon viimeksi 12 vuotiaana. Enpä ole jäänyt kaipaamaan. Ehkä hän katui tilannetta ennen kuolemaansa, ainakin huhu kertoi niin. Mua ei ihan hirvittävästi kiinnostanut. Eipä tehnyt mitään asialle.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että parempi olla ilman mummoa kuin mummon kanssa, joka ei välitä. Nykyäänhän tosiaan saa niitä "vara"mummoja ja ukkeja, jotka oikeasti välittävät. Parempi sekin kuin tuo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii-:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti pahoillaan:
Olisi niin mukavaa, jos mummo tulisi joskus meillekin käymään ja olemaan edes vaan olemaan lastemme kanssa. Olisi niin mukavaa, kun käymme mummolassa, ettei hän tiuskisi lapsillemme. Olisi niin mukavaa, kun en koko ajan kuulisi toisten mummon pikkukullanmurujen tekemisistä. Olisi niin mukavaa, kun mummo tulisi meille yöksi, jotta me pääsisimme lähikuppilaan iltaa istumaan. Olisi niin mukavaa, kun ei tarvitsis miettiä koko aikaa mitähän pahaa olen tehnyt tai sanonut. Olisi niin mukavaa, jos kaikki olisi kuin ennen.

Mutta, ei. Mummon pitää mennä toisten lastenlasten luo leikittämään ja hoitamaan lapsia, jotta vanhempansa saavat tehtyä jotain arkiasiaa. Mutta, ei. Mummo tuskastuu minun lapsistani ja tiuskii, eikä huomioi enää heitä. Mutta, ei. Kuulen joka yhteydessä, kuinka mummon toiset pikkukullinnuput ovat oppineet, tehneet sitä tai tätä tai tai. Mutta, ei. Eihän mummo meille tule, kun eihän meidän tarvitse missään käydä. Mutta ei. Sanon tai jätän sanomatta, aina minulle tulee paha mieli itseni tai lasten puolesta tapaamisemme jälkeen. Mutta ei. MIKÄÄN EI OLE ENÄÄ KUIN ENNEN!

Eihän mummo enää kertakaikkiaan jaksa kiinnittää toisiin lastenlapsiin huomiotaan kun eräät vievät kaikki voimavarat. Kun mummo ei nyt jaksa, on vastaus sama lastemme kysymyksiin. Kun mummon pitää mennä sinne toisille lapsille...
Oletko sinä ihan terve?

Tunteet, kuten kateus, epätoivo, häpeä, inho jne. ovat terveen ihmisen merkki. Ja terve ihminen osaa ne tuoda hyväksyttävällä tavalla ilmi. Kirjoittaminen on yksi hyväksytty tapa ilmaista tunteensa, myös ne negatiiviset.
 
pistä välit poikki sen mummon kanssa niin ehkä se jossain vaiheessa ymmärtää.. Jos ei ymmärrä niin parempi ettei sun lasten tarvi olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.anna olla tollasen mummon kokonaan itsensä kanssa
 
pistä välit poikki sen mummon kanssa niin ehkä se jossain vaiheessa ymmärtää.. Jos ei ymmärrä niin parempi ettei sun lasten tarvi olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.anna olla tollasen mummon kokonaan itsensä kanssa
 
Ehkäpä osasyy on minussakin. Minusta ei ole enää mitään kongreettista hyötyä mummolle.
Sääli vain lapsia, jotka todellakin oppivat tuntemaan ihan erilaisen mummon, kuin mikä nyt on.
 
En oikein ymmärtänyt tuossa tekstissä koko ajan toistuvaa "mutta ei"..

Anyway.. Anna mummon ottaa jatkossa aina itse yhteyttä tai sopia tapaamisesta. Et soita ettekä mene käymään tai ehdota kyläilyä. Jos sitten ei mummoa näy eikä kuulu, niin sitten se vaan menee niin. Onko lapsilla toista mummoa? Tai ukkia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti pahoillaan:
Ehkäpä osasyy on minussakin. Minusta ei ole enää mitään kongreettista hyötyä mummolle.
Sääli vain lapsia, jotka todellakin oppivat tuntemaan ihan erilaisen mummon, kuin mikä nyt on.

Siis millä tavalla mummo on ennen hyötynyt sinusta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti pahoillaan:
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii-:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti pahoillaan:
Olisi niin mukavaa, jos mummo tulisi joskus meillekin käymään ja olemaan edes vaan olemaan lastemme kanssa. Olisi niin mukavaa, kun käymme mummolassa, ettei hän tiuskisi lapsillemme. Olisi niin mukavaa, kun en koko ajan kuulisi toisten mummon pikkukullanmurujen tekemisistä. Olisi niin mukavaa, kun mummo tulisi meille yöksi, jotta me pääsisimme lähikuppilaan iltaa istumaan. Olisi niin mukavaa, kun ei tarvitsis miettiä koko aikaa mitähän pahaa olen tehnyt tai sanonut. Olisi niin mukavaa, jos kaikki olisi kuin ennen.

Mutta, ei. Mummon pitää mennä toisten lastenlasten luo leikittämään ja hoitamaan lapsia, jotta vanhempansa saavat tehtyä jotain arkiasiaa. Mutta, ei. Mummo tuskastuu minun lapsistani ja tiuskii, eikä huomioi enää heitä. Mutta, ei. Kuulen joka yhteydessä, kuinka mummon toiset pikkukullinnuput ovat oppineet, tehneet sitä tai tätä tai tai. Mutta, ei. Eihän mummo meille tule, kun eihän meidän tarvitse missään käydä. Mutta ei. Sanon tai jätän sanomatta, aina minulle tulee paha mieli itseni tai lasten puolesta tapaamisemme jälkeen. Mutta ei. MIKÄÄN EI OLE ENÄÄ KUIN ENNEN!

Eihän mummo enää kertakaikkiaan jaksa kiinnittää toisiin lastenlapsiin huomiotaan kun eräät vievät kaikki voimavarat. Kun mummo ei nyt jaksa, on vastaus sama lastemme kysymyksiin. Kun mummon pitää mennä sinne toisille lapsille...
Oletko sinä ihan terve?

Tunteet, kuten kateus, epätoivo, häpeä, inho jne. ovat terveen ihmisen merkki. Ja terve ihminen osaa ne tuoda hyväksyttävällä tavalla ilmi. Kirjoittaminen on yksi hyväksytty tapa ilmaista tunteensa, myös ne negatiiviset.

En kyllä pidä esmes kateutta terveen ihmisen merkkinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja njaa:
En oikein ymmärtänyt tuossa tekstissä koko ajan toistuvaa "mutta ei"..

Anyway.. Anna mummon ottaa jatkossa aina itse yhteyttä tai sopia tapaamisesta. Et soita ettekä mene käymään tai ehdota kyläilyä. Jos sitten ei mummoa näy eikä kuulu, niin sitten se vaan menee niin. Onko lapsilla toista mummoa? Tai ukkia?


Olen tehnytkin noin ja mummo ei muuten soita, ellei tarvitse apua jossakin asiassa. Ja nyt kun on lapsia, en pääsekään auttamaan heti kun puhelin pirisee.
 

Yhteistyössä