Kun nainen rakastuu naiseen-joka ei tietenkään anna vastakaikua

[Voi Venäjä]

Mä en tajua...no olen aiemminkin rakastunut naiseen vaikka ihan ukkojen kans aina ollut ja nytkin perheellinen ja lapsellinen...työssäni vain ihastuin erääseen naimisissa olevaan mua huomattavasti vanhempaan naiseen...en tiedä mikä siinä on säännöllisin väliajoin tunnen ihastusta naisiin, kai jotenkin turvallisempaa ettei tapahtuisi mitään, no joskus pussannut mutta se siinä...joka tapauksessa, ei oltu läheisetkään työkaverit mutta hivuttauduin hänen elämäänsä ja lähelleen, ja nyt hän on siinä, ihanana ystävänä. Tiedän et hän ei tuu mua sillai rakastamaan, mut tunteistani en pääse, tuntuu että hän nauttii kun on ystävystytty ja ollaan hyvin läheiset, fyysisestikin...en siis pääse tunteesta eroon. Mieheni tietää et joskus ihastun naisiin ja se on ok. Tästä en pysty puhumaan, koska tunne kasvaa. Meneekö tämä ystävän kanssa ohi vai millä tästä pääsee...??? Muilla vastaavia kokemuksia? Helpottaisi.

 

[Voi Venäjä]

Up. Help meeee

 

["pöhköfantti"]

Jos sä olet suhteessa, niin kyllä sun tulisi pitää näppisi erossa muista naisista ja miehistä ja koittaa hankkiutua eroon ihastumisen tunteesta. Toi lähentelee jo pettämistä - minkä jokainen pari tietysti määrittelee itse. Enpä ole itse suhteessa ihastunut vahvasti toiseen - koska en anna sen mennä sinne saakka - mutta ehkä joku muu joka on ihastunut voi kertoa, miten siitä pääsee eroon. Hölmö leikki, sanon minä.

 

[alkuperäinennn]

Tiedän, hölmöä. Ei se pettämistä ole, kun ollaan vain ystäviä...eihän tuo toinen muuta haluaisikaan??? On kuitenkin ihana tyyppi enkä haluaisi luopua ystävyydestä...

 

[tytsi-89]

Tiedän, hölmöä. Ei se pettämistä ole, kun ollaan vain ystäviä...eihän tuo toinen muuta haluaisikaan??? On kuitenkin ihana tyyppi enkä haluaisi luopua ystävyydestä...

Nauti vaan ihanasta ystävyydestä. Sitä ei useinkaan kannata pilata. Olette molemmat varattuja ja kun kerran ei ole mahdollista kehittää teidän välille mitään niin älä turhaan ruoki ihastumisen tunteita enempää. Ota vaikka hetkeksi hiukan etäisyyttä, jos muu ei auta.

 

["vieras"]

mulla oli sama tilanne. ihastuin mun työkaveriin. se kyllä oli ihan avoimesti lesbo ja vapaa.
tiesi toki, että olen itse naimisissa.
mä ihastuin ensin. se vaan veti puoleensa, tutustuttiin ja ystävystyttiin ja vietettiin paljon aikaa yhdessä.
mun mies oli ihan ajantasalla kokoajan, en pimittänyt tietoa mistään. keskusteltiin asiasta ja hänestä se ei ollut pettämistä. olisin lopettanut kaiken heti, jos mies sitä ois toivonut, vaikka se ois tehnytkin kipeetä.
se nainenkin ihastui muhun ja meillä oli jonkunmoinen suhde. enemmän me oltiin ystäviä, mutta oli se senverran intiimiä että ihan uskallan suhteeksi sanoa. roikuttiin toisissamme jotain 8kk ajan. sit kävi miten kävi eikä olla enää kun työkavereita.
mukaan tuli mustasukkasuutta senverran paljon, että päät rupes sekoaan. ehkä sitä vaivas se, että olen naimisissa ja se, että miehet tuntui uhalta. entiedä, ei sanonut suoraan.

se on mulle edelleen hyvin tärkeä, vaikka ei yhdessä enää liikutakkaan. mitään vastaavaa en oo kokenu kenenkään muun kanssa, en edes oman mieheni. ei mua harmita se että oltiin yhdessä vaikka asiat sitten päättyikin kurjasti. tekisin varmaan kaiken uudelleen.

heteronaiseen ihastuminen ei varmaan johda kun sotaan. jos se ei oo naisiinpäin, ni älä vaan snao mitään. ihastumisen tunne on kiva, se menee ohi kun mitään ei tapahdu

 

[Voi Venäjä]

Nauti vaan ihanasta ystävyydestä. Sitä ei useinkaan kannata pilata. Olette molemmat varattuja ja kun kerran ei ole mahdollista kehittää teidän välille mitään niin älä turhaan ruoki ihastumisen tunteita enempää. Ota vaikka hetkeksi hiukan etäisyyttä, jos muu ei auta.

Kiitos. Olen koittanut, mutta etäisyys on ollut mahdotonta, näemme työssä ja jos hetken yritän jotain, en vaan pysty. Nautin todella ihanasta ystävyydestämme mutta kun haluaisin enemmän... Tuo toinen tietää osittain ajatukseni, eri täysin, mutta osittain että jotain on...ja suhtautuu silti lempeästi...vaikka hänellä ei kait olekaan. On kaiken ystävyyden arvoinen tuon jälkeen joten en tahdo luopua, mutta kun ei tunteetkaan hellitä... :/