Kun nykyään kovasti pidetään melua noista isättöminä kasvavista lapsista...

[Raitalankakäärme IV]

...niin tuli mieleeni tuota omaa sukupuutani katsellessa, että kylläpä niitä ennenkin oli, ei se ole mikään nykyajan ilmiö.

* Äitini menetti isänsä 5-vuotiaana, kun isä jätti perheensä ja "karkasi" 18-vuotiaan tyttösen matkaan. Mummoni jäi yksin neljän lapsen kanssa, aikana jolloin ei mitään elatusapuja ja -tukia saanut. Seuraavan kerran miehestä kuultiin vasta kun äitini oli jo aikuinen.

* Mummolleni ilmoitti joku nainen että hän on saanut lapsen, jonka isä oli tuo karkailija-vaarini. Vaari kielsi kaiken. Sekin lapsi kasvoi ilman (oikeaa) isäänsä, mutta sen enempää ei tästä meidän suvussa tiedetä.

* Äidin isä (tuo samainen karkaaja) lähetettiin itse sukulaisten huomaan kasvamaan jo alle kouluikäisenä, ja pompoteltiin sitten ympäriinsä, kun kukaan ei oikein häntä halunnut pitää.

* Mummon sisko sai nuorena lapsen miehelle, jonka nimeä ei edes perheelleen kertonut. Kommentoi vain "pimeää oli kun hän tuli, ja pimeää oli kun hän meni". Lapsi pääsi lopulta isovanhempien luo asumaan, kun ei äitinsä voinut hänestä huolehtia.

Ja tämä siis äidin puolella...

Isän puolella taas sukua voi seurata melkein vain äitien kautta.

* Fafan isä tuntematon.

* Fammun isä tuntematon.

* Famun äidin isä tuntematon.

* Famun siskon lapsen isä tunnettu, mutta jätti raskaana olevan morsiamensa juuri ennen häitä ja karkasi ulkomaille...

Ikäväähän tuo on. Äitinkin aina kertoilee, miten kovaa oli kasvaa ilman isää. Ja kyllä monien käytöksestä on huomannut, että se ilman rakkautta kasvaminen on ollut kova paikka, joka vaikuttaa koko elämään.

Tuohon vielä lisänä, että niin äitini kuin kaikki isovanhempani ovat menettäneen siskon tai veljen, joka siis on kuollut vauvana tai hyvin nuorena. Plus tietenkin sodan kauhut, isovanhempien sukupolvesta joka ainoa mies oli sodassa.

Mutta toiseenkin suuntaan: tuo yllämainittu fammu otti miehensä syrjähypystä syntyneen lapsen kotiinsa ja kasvatti omanaan. On sitä rakkauttakin löytynyt...

Jotenkin nämä kohtalot laittavat kyllä miettimään omaakin elämää.

 

[Kylkiluu]

Ei se todellakaan ole mikään uusi ilmiö... Itse asiassa nykyinen ydinperhemalli on melko uusi juttu ihmiskunnan historiassa. Useimpina aikakausina "isättömyys" on ollut sääntö, ei poikkeus. Se ei kuitenkaan ole useimmissa kulttuureissa tarkoittanut äidin ja lapsen yksinäistä elämää vaan äidin ja lapsen elämää osana kiinteää yhteisöä, joka on koostunut lähinnä naisista ja lapsista

Mun suvustani, kuten taatusti kaikkien suvuista, löytyy myös isättä kasvaneita lapsia. Sen vaikutus lapsen elämässä riippuu myös siitä, millaisia normeja ja odotuksia perheihanteeseen liittyy.

 

[Raitalankakäärme IV]

Kylkiluu, hyviä pointtejä. Onneksi monella esim. noista vanhemmista sukulaisistani on tosiaan ollut mahdollisuus kasvaa esim. isovanhempien luona, tai äidin sisarusten kanssa. Kai se pääasia on, että rakkautta saa joltakulta?

Skannailen täällä nyt vanhoja valokuvia 1930/40-luvuilta, ja siksi tällaisia ajatuksia paljon päässä...

 

[Kylkiluu]

ap, ratkaisevaa todellakin on se, että lapsi saa osakseen rakkautta ja välittämistä

 

[Lipton^]

Nuina aikoina lapsille on ollut kova kuri. Lapset joutui myös tekemään osansa 'ruuan eteen'.
En ihan vertailisi 40lukua ja tätä aikaa noin suoraan

 

[Turbojurpo]

Raitalankakäärme Kolmannen suvun seikkailut kuulostavat melkein romanien vaiheilta. Heidän keskuudessaan on ihan tavallista se, että valkolaisnaisen kanssa hankitut lapset kasvatetaan romaniperheessä ja hyväksytään romaneina. Valkolaisnaisen kanssa seurustelevaa romanimiestä ei pidetä menetettynä tapauksena, vaan hänen odotetaan aikansa seikkailtuaan palaavan romaniyhteisöön.

 

[Raitalankakäärme IV]

Nuina aikoina lapsille on ollut kova kuri. Lapset joutui myös tekemään osansa 'ruuan eteen'.
En ihan vertailisi 40lukua ja tätä aikaa noin suoraan

On se tietenkin erilaista aikaa kuin nykyään, mutta miksi ihmeessä ei voisi vertailla? Ihminen ei niin kovin nopeasti muutu. Vähän erilaiset ulkoiset puitteet ja erilaiset ajatusmallit, mutta ihmisiä silti ovat.

 

[Lipton^]

Nuina aikoina lapsille on ollut kova kuri. Lapset joutui myös tekemään osansa 'ruuan eteen'.
En ihan vertailisi 40lukua ja tätä aikaa noin suoraan

On se tietenkin erilaista aikaa kuin nykyään, mutta miksi ihmeessä ei voisi vertailla? Ihminen ei niin kovin nopeasti muutu. Vähän erilaiset ulkoiset puitteet ja erilaiset ajatusmallit, mutta ihmisiä silti ovat.

Meidän sukuhistoriassa on enemmänki sääntö, ettei erottu, jos lapsia oli.
En tiedä olisiko ero koettu tuona aikana häpeäksi, koska silloin oli, että jos vauva oli tulossa, niin mies kunnianmiehenä kosi ja häät pidettiin. Onpa meidän suvussa kerran haettu haulikon kanssa eräs mies, joka oli paksuksi laittanu suvun neidon. Häät oli, eikä eroa koskaan tullut

 

[Lipton^]

Meinaan siis, että varmaan joka suvussa on näitä kumpaaki 'tasoa'

 

[Raitalankakäärme IV]

Meidän sukuhistoriassa on enemmänki sääntö, ettei erottu, jos lapsia oli.
En tiedä olisiko ero koettu tuona aikana häpeäksi, koska silloin oli, että jos vauva oli tulossa, niin mies kunnianmiehenä kosi ja häät pidettiin. Onpa meidän suvussa kerran haettu haulikon kanssa eräs mies, joka oli paksuksi laittanu suvun neidon. Häät oli, eikä eroa koskaan tullut

Niin, erot taisi olla entisaikoina kohtalaisen harvinaisia? Eikös niissä pitänyt etsiä aina joku eroon syyllinen osapuoli ja pelkkä "erilleen kasvaminen" ei kelvannut? Pitäisi noista varmaan kysellä vanhemmilta. Isovanhempien sukupolvea ei valitettavasti enää ole elossa ollenkaan...

Vähän olen miettinyt että miten noita isättömiä lapsia tuossa isän suvussa niin paljon on. Eihän sitä tiedä vaikka olisi tyttöset menneet sekaantumaan naimisissa oleviin miehiin, tai olisiko joku vaikka vasten omaa tahtoaan saatettu raskaaksi. Ei noista ole niin puhuttu.

Turbojurpon teoria romaneista on ihan kiinnostava. En ole mitään sen suuntaista ikinä suvusta kuullut, mutta ainakin isän puolella moni on mustatukkainen ja hyvin ruskettuva. Tiedossa oleva osa sukua on ollut ihan länsiuusimaalaista perustorpparia ja vastaavaa, osa sitten tullut Turun saaristosta tänne Uusimaalle, ja yksi Viipurin suunnalta. Läntistä ja itäistä siis mukana, mutta enimmäkseen ihan ruotsinkielistä, uusimaalaista perusjunttia tässä ollaan...