Huomenta!
Kävipä taannoin sellainen tilanne, että esikoiseltamme 7 v. oli otettu pyörä pois käytöstä toistaiseksi. Tämä siitä syystä, että hän oli lähtenyt polkupyörällä luvatta kauaksi kotoa minulle tuntemattoman "kaverinsa" luokse, pyörällä hän saa liikkua vain kodin lähiteillä.; 1) en tiennyt missä lapsi on 2) lapsi ei tullut kotiin sovittuna aikana 3) lapsi kielletyllä alueella ilman lupaa. Lastani etsin auton kanssa ja soitin kaikki kaverit läpi ja viimein yksi hänen kavereistaan tiesi kertoa missä lapseni on. Eli monta kohtaa missä rikottiin asetettuja rajoja.
Lapsen isä on kuitenkin sitä mieltä, että vaikka pyörä on rangaistuksena pois käytöstä niin poikkeuksia saa tehdä!!! Eli eilen lapsen isä antoi pojalle luvan mennä pyörällä kaverinsa synttäreille, joka asuu 300 metrin päässä, koska satoi vettä ja oli kiire! Mun mielestä poikkeuksia ei ole, vaan pidetään kiinni siitä mistä sovitaan, eli pyörä on pois käytöstä kunnes toisin yhdessä sovitaan, ja vielä kaiken lisäksi minä olin asettanut rangaistuksen ei lapsen isä. Lapsiparkahan on ihan sekaisin. Eikä mies voinut lainkaan ymmärtää mitä hän oli tehnyt väärin. Viiraako minun pääni, kun olen sitä mieltä, että sovitusta pidetään YHDESSÄ MOLEMMAT kiinni eikä sooloilla näin. Tästä tuli tietenkin hirveä riita, ja yhä edelleen mies ei ymmärrä mitä hän teki väärin ja minut leimattiin aivan pimeeksi.
Koen, että ohjaamme perhettämme eri tahtiin ja eri suuntiin, emme rinnakkain yhdessä yhteen hiileen puhaltaen. Sama kaavaa toistuu monissa tilanteissa. Mun mielestä mun kasvatusta ja rajojen asetuksia ei arvosteta pätkääkään lasten isän puolelta!
Vaikeaa on yhdessä kasvattaminen!
Kävipä taannoin sellainen tilanne, että esikoiseltamme 7 v. oli otettu pyörä pois käytöstä toistaiseksi. Tämä siitä syystä, että hän oli lähtenyt polkupyörällä luvatta kauaksi kotoa minulle tuntemattoman "kaverinsa" luokse, pyörällä hän saa liikkua vain kodin lähiteillä.; 1) en tiennyt missä lapsi on 2) lapsi ei tullut kotiin sovittuna aikana 3) lapsi kielletyllä alueella ilman lupaa. Lastani etsin auton kanssa ja soitin kaikki kaverit läpi ja viimein yksi hänen kavereistaan tiesi kertoa missä lapseni on. Eli monta kohtaa missä rikottiin asetettuja rajoja.
Lapsen isä on kuitenkin sitä mieltä, että vaikka pyörä on rangaistuksena pois käytöstä niin poikkeuksia saa tehdä!!! Eli eilen lapsen isä antoi pojalle luvan mennä pyörällä kaverinsa synttäreille, joka asuu 300 metrin päässä, koska satoi vettä ja oli kiire! Mun mielestä poikkeuksia ei ole, vaan pidetään kiinni siitä mistä sovitaan, eli pyörä on pois käytöstä kunnes toisin yhdessä sovitaan, ja vielä kaiken lisäksi minä olin asettanut rangaistuksen ei lapsen isä. Lapsiparkahan on ihan sekaisin. Eikä mies voinut lainkaan ymmärtää mitä hän oli tehnyt väärin. Viiraako minun pääni, kun olen sitä mieltä, että sovitusta pidetään YHDESSÄ MOLEMMAT kiinni eikä sooloilla näin. Tästä tuli tietenkin hirveä riita, ja yhä edelleen mies ei ymmärrä mitä hän teki väärin ja minut leimattiin aivan pimeeksi.
Koen, että ohjaamme perhettämme eri tahtiin ja eri suuntiin, emme rinnakkain yhdessä yhteen hiileen puhaltaen. Sama kaavaa toistuu monissa tilanteissa. Mun mielestä mun kasvatusta ja rajojen asetuksia ei arvosteta pätkääkään lasten isän puolelta!
Vaikeaa on yhdessä kasvattaminen!
