Kun oma äiti on henkisesti sairas

[Niiskuneito]

Ajattelin kirjoittaa tänne jotta ehkä joku ulkopuolinen näkisi tilannetta eri kulmasta kuin itse.Olen kolmen teinin äiti.Tuntuu että jokaisessa lapsieni kasvuvaiheessa käyn myös omaa lapsuuttani ja nuoruuttani läpi.Se on kai ihan luontevaa jokaiselle äidille.Oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli vaikea henkisesti sairaan äidin kanssa.Olimme siis kahdestaan,eroperhe,ei muita sisaruksia.Äitini oli hyvin minun ripustautuva,koin sen lapsena ahdistavana.Lisäksi hän sai mistä milloinkin raivokohtauksia,etenkin jos oli juonut jotain.Olin noin 5v.kun jätti yöksi yksin ja lähti kapakkaan,huusin rapussa yksin kunnes ystävällinen naapuri otyi minut yöksi.Naapuri uhkasi tehdä lastensuojeluilmoituksen jos vielä jatkuu.Äiti tsemppasi mutta kun olin kouluikäinen,totuin siihen että jätti usein yöksi yksin.No,oudointa tässä on se että päivisin äiti työskenteli lastentarhassa ja kulissit siis kunnossa.Murrosiässä raivokohtaukset pahenivat.Kun sitten täytin 18 lähdin maailmalle ja olin vapautunut.Äiti itki ja lupasi tulla tapaamaan.Tulikin kerran,mutta järjesti kohtauksen humalapäissään ulkomaisten ystävien keskellä.Löysin rakkauden ja meille syntyi lapsi.Miehen on ehtinyt haukkua hulluksi.Ristiäisiin ei meinannut ensin tulla koska oli silloin hurahtanut helluntailaisuuteen,uskonto jäi mutta pitää itseään edelleen hyvin uskonnollisena.Sitä on vaikea uskoa silloin kun saa edelleen kohtauksia ja haukkuu minua myrkkykäärmeeksi ym.Nyt jo aikuisena olen sanonut hänelle että minun ei enää tarvitse katsoa tai kuunnella hänen arvostelua tai haukkuja minun elämästäni,minulla on myös omat mielipiteeni.Tällöin alkaa julmettu vihaviestien ryöppy.Tästä kaikesta tulee niin mieleen nämä lapsuudessani koetut traumat ja henkisesti paha olo mutta siitähän hän vain innostuu.Kysymys kuuluu pitääkö minun aina vain antaa anteeksi koska hän on äitini ja vanha vai pitääkö katkaista välit?
Mielellään rakentavaa palautetta,haukkuja olen jo saanut tarpeeksi.
Kiitos

 

[vierailija]

Hei Niiskuneiti!

Ensiksi, olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan kaiken tuon. Olisit ansainnut lapsena, nuorena ja nyt aikuisena äitinä parempaa omalta äidiltäsi. Sanoisin, että ei - sinun ei tarvitse pitää yllä suhdetta äitiisi vain koska hän on äitisi ja vanha. Sinun ei ylipäätään pidä tehdä mitään, mikä tuottaa sinulle tai perheellesi tuollaista kipua. Sinulla on oikeus säädellä etäisyyttä häneen, siinähän voi nähdä monta astetta. Millaisen käsivälin päässä haluaisit hänet pitää, mikä tuntuisi sinusta hyvältä? Ajattelen, että kyse on omien rajojen kunnioittamisesta, ei kellään ole oikeutta kohdella sinua miten tahansa! On varmasti juuri niin kuin sanoit, sitä elää läpi omaa lapsuuttaan, kun lapset kasvavat. Monet saavat helpotusta tunteiden keskelle psykoterapiasta, kun tilanteesta ulkopuolinen terapeutti antaa näkökulmaa ja tukea. Sinne mennäkseen ei tarvitse olla mitään sen suurempaa syytä tai ongelmaa. Teet tietenkin itse päätöksen, onko se juuri sinulle hyvä ajatus, mutta omasta puolestani voin suositella. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea omasta nykyisestä perheestäsi!

T: Toinen epätasapainoisen äidin tytär

 

[vierailija]

Ei, sinun ei tarvitse sietää rumaa käytöstä äidiltäsi.
Eikä hän vielä ole tarpeeksi vanha tuollaiseen armolliseen anteeksiantoon, pää toimii edelleen ja on ilkeä kuin mikäkin.

Sit vasta kun makaa höperönä sängyssä eikä enää pysty puheillaan satuttaa sua, niin sitten voit olla yhteydessä muuten vaan

 

[viisikymppinen isoäiti]

Ei todellakaan tarvitse sietää, vaikka kyseessä on äiti. Ilmoitat asian hänelle suoraan. Ja olis varmaan hyvä, jos kävisi juttelemassa tapahtuneista jonkun puolueettoman ihmisen kanssa. Ehkä se helpottaisi.

 

[vierailija]

Hei Niiskuneiti!

Äitisi kuulostaa aikalailla samanlaiselta käytökseltään, kuin meidän äiti. Mulla on yksi sisko. Meidän äidillä on todennäköisesti epävakaa persoonallisuus. Hän on ottanut minut "mustalle listalleen", ja kaikki on aina mun syytä, ja kaikki asiat hän osaa aina kääntää päälaelleen. Eikä mikään tietysti koskaan ole hänen vikansa. Hän näkee kaikessa aina huonot puolet, käyttäytyy "hajota ja hallitse"-meiningillä, on lapsellinen, suuttuu joka asiasta, ja on haukkunut minut täysin lyttyyn. Ulkopuolisille hän esittää kaiken olevan hyvin.

Minä en jaksanut sitä enää. Katkaisin välit äitiini lopulta kokonaan noin 5 vuotta sitten. Sitä ennen olin koittanut vetää rajoja, mutta mikään ei auttanut. Lopulta oli pakko pelastaa itsensä. Helppoa se ei ole ollut. Nyt käyn kolmatta vuotta terapiassa käsittelemässä mm. siihen liittyvää syyllisyyttä ja häpeää. Mutta siitä olen varma, että tein oikean ratkaisun, vaikka se pahalta tuntuukin. Nyt saan elää rauhassa omaa elämääni.

Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkin! <3

t. Pikku Myy

 

[vierailija]