Kun oma mies ei kiinosta enää

[Sukulaati]

Monta vuotta ollaan oltu jo yhdessä, taisi tulla yli 10v täyteen ja naimisissakin jo 5vuotta.
Nyt on parisen vuotta ollut sellainen tunne etten välitä miehestäni enää oikealla tavalla.
Kaikki on minun harteillani, kotityöt, lapset, eläimet eli arki yleensä ja teen silti työtä tuplate enemmän kuin mies. 15pv työtunteja on paukahtanut 140h
Mies vaan pelaa, huutaa lapsille ja syyttää minua kun en häntä enää seksuaalisesti halua.
en jaksa eikä kiinosta..
Meillä ei ole muuta yhteistä enää kuin nimi ovessa ja lapset.

onko tästä mahdollista nousta enää vai onko tämä enää lopun alkua

 

[Sukulaati]

ja kun oikeastaan ajattelee niin en välttämättä jaksaisi enää edes yrittää.
Miksi minun pitäisi yrittää kerran miehellä on ihan omat kiinostukset ja minulla omat

 

[niin]

ehkä kannattaa erota, jos sinulla ei mitään tunteita ole enää..

 

[ralliperuna]

jos haluut jutella yv:llä niin pistä viestiä.Mulle voit jutella mustana,en kerro todellakaan kellekään.Itsellä tuntuu vähän samalta.. :ashamed:
Välillä menee viikko pari oikein hienosti ja sitten taas kuukausi on samat aatteet ja ongelmat kun sulla..

 

[nj]

täällä myös kohtalotoveri, ihan kuin itse olisin tuon tekstin kirjoittanut *halaa*

 

[endie]

lähtekääpäs miehen kanssa kaksistaan jonnekin vaikka viikonlopuksi. Esim.Hemmottelulomalle kylpylään ja jutelkaajutelkaajutelkaa. Eiköhän siitä sitten löydy se suunta pikkuhiljaa, onko se yhteine vai ei - sen te päätätte.
Mutta olethan kerran rakastunut mieheesi ja hän sinuun - samat ihmiset siellä arkikuorien ja tylsistymisen ja räyhäämisen alla varmasti on. :hug:
Tsemppiä ja onnea tulevaan, oli se sitten mitä oli.

 

[-]

Meillä valitettavasti (perheen hajoamisen näkökulmasta) tuo tarkoitti minun puoleltani lopun alkua. Naimisissa ehdittiin olla vajaat 16v. Hakekaa ulkopuolista apua tai vähintäänkin alkakaa hoitaa yhdessä suhdetta, jos haluatte keskustelun jälkeen jatkaa liittoa. Siis miksi jatkaa: perheen yhdessä pysymisen vuoksi. Eroprosessikin lienee raskas (ilman mitään riitojakin), vaikka etukäteen jotakin muuta kuvittelisi -siinä kun häviää ns. kaikki tuttu, jota voi ehkä tulla välillä ikäväkin ja lasten näkökulmasta perheen hajoaminen voi olla rankkaa -siis en tarkoita vain pikkulapsi aikaa. Ja ero koskettaa aina tavalla tai toisella kaikkia läheisiä.

 

[Sukulaati]

lähtekääpäs miehen kanssa kaksistaan jonnekin vaikka viikonlopuksi. Esim.Hemmottelulomalle kylpylään ja jutelkaajutelkaajutelkaa. Eiköhän siitä sitten löydy se suunta pikkuhiljaa, onko se yhteine vai ei - sen te päätätte.
Mutta olethan kerran rakastunut mieheesi ja hän sinuun - samat ihmiset siellä arkikuorien ja tylsistymisen ja räyhäämisen alla varmasti on. :hug:
Tsemppiä ja onnea tulevaan, oli se sitten mitä oli.

on me tehty ja juteltu ja juteltu
kaivaa vanhoja asioita ja syyttää minua hänessä ei mitään vikaa koska hänellä on raskas työ ja iso vastuu

 

[onneton]

Jätin mieheni yli kymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Meillä on neljä lasta. Syyt olivat kutakuinkin samat. Nyt kun erosta on kulunut reilu vuosi, tajuan virheeni. Lapset eivät erosta koskaan kunnolla toivu, sanokoot kuka hyvänsä mitä! Nyt elän päivittäin katumuksessa ja epämääräisen haikean olon vallassa. Mikään ei tunnu enää samalta kuin ennen. Olen uudessa suhteessa, samoin eksäni. Paluuta yhteen ei enää ole eksäni kanssa. Mieti TARKKAAN mitä teet. Yritä korjata tilanteesi viimeiseen asti. Meidän ero oli maailman turhin ero, joka johtui omasta itsekkyydestäni. En soisi tätä katumuksen tuskaa kenellekkään.