Kun omat vanhemmat ei ymmärrä omaa parastaan,onko oikein puuttua asiaan?

[Huoli]

vanhempani ovat 6kymppisiä ja isä on ollut pari vuotta syöpää sekä harvaista munuaistautia sairastavan äitini omaishoitajana. Ei isäkään huippukunnossa ole; korkea verenpaine sekä kolesteroli, diabetes..

Äitini on jollain tapaa sairastanut jo 30vuotta, mutta nyt on tosiaan tuo syöpä. Äiti tuntuu olevan masentunut ja on synkkiä ajatuksia,saa kuulemma jatkuvasti kotona raivareita,myösyöaikaan. äidillä on kipuja,niin että öisin pystyy nukkumaan vain n.3-4 tuntia. selviää kuitenkin kotona. on kovat lääkitykset ja nekin toki vaikuttavat myös mielialaan. äiti tuntuu olevan kovin väsynyt sairastamiseen, isä sanoo että usein hokee kotona että haluaa kuolla. sellaista on raskasta kuunnella

isälläni on vähän martttyyrin vikaa ja haluaa hoitaa äitiä, ei ole kertaakaan pitänyt vapaitaan joita hänelle kuuluu. isä on aivan lopussa, yrittää vaan sinnitellä ja sitten hermostuu tämän tästä. sitten riitelvät/tappevat vähän väliä kummallikin kauhea väsymys ja hermot kireällä,käyvät miltei toistensa kimppuun. yksi yö äiti oli sitten lähtenyt yöpaidassa ja paljain varpain ulos lumeen välillä lähtee rappuun huutamaan yms.

Ymmärrätte että tilanne on ihan hirveä, me läheiset ollaan yritetty auttaa monin tavoin. mutta kun he itse ei suostu ottamaan ulkopuolista apua vastaan:/

Onko oikein tässä tilanteessa jos joku meistä "lapsista" soittaa heidän sosiaalityöntekijälle ja kertoo kaunistelematta tilanteen?? ollaan kaikki todella huolissaan. pelätään että isä uupuu niin että saa kohta jonkun kohtauksen ja
äiti joutuu sitten laitoshoitoon :'(

 

[isoäiti mölykylästä]

no ikävä tilanne. mutta ottakaa vaikka ulkopuolinen henkilö mukaan ja menkää keskustelemaan asiasta. ja voisko teistä lapsista joskus joku mennä sinne äitiä hoitamaan ja isä menis sitten johonkin lomalle siksi aikaa, että sais levättyä. tai voisko äidin laittaa aina välillä hoitokotiin lomapaikalle, niin vaari sais levätä

 

[Moraalinvartija]

Itse olen soittanut vähän vastaavassa tilanteessa sosiaalityöntekijälle. Tosin kyse ei ollut omista vanhemmistani, mutta läheisistä kuitenkin. Sairas vaimo hoiti väkipakolla terminaalivaiheen syöpää sairastavaa miestään, vaikkei voimat riittäneet. Vaimo oli todellakin jo itse niin burn outissa (ja oikeasti vaikutti psykoottiselta), ettei nähnyt tilannetta lainkaan realistisesti. Kaatuilivat yhdessä kotona, kun vaimo koitti itseään 40 kg painavampaa miestään raahata vessaan jne. Vaimo sekoili yötä päivää ja touhusi aivan hysteerisesti.
Tosin tässä tapauksessa ei ollut kyse avusta kieltäytymisestä varsinaisesti, vaan siitä, että sitä kieltäydyttiin hakemasta. Uskoin, että vaimo olisi ottanut avun vastaan jos sitä olisi hänelle suoraan tarjottu tyylliin "meillä on tällainen tapa, että otamme viikonlopuksi hoitoon koska se on potilaan parhaaksi". Potilas kuitenkin ehti kuolla ennen kuin selvisi kuinka tilanne olisi edennyt.

 

[Huoli]

Itse olen soittanut vähän vastaavassa tilanteessa sosiaalityöntekijälle. Tosin kyse ei ollut omista vanhemmistani, mutta läheisistä kuitenkin. Sairas vaimo hoiti väkipakolla terminaalivaiheen syöpää sairastavaa miestään, vaikkei voimat riittäneet. Vaimo oli todellakin jo itse niin burn outissa (ja oikeasti vaikutti psykoottiselta), ettei nähnyt tilannetta lainkaan realistisesti. Kaatuilivat yhdessä kotona, kun vaimo koitti itseään 40 kg painavampaa miestään raahata vessaan jne. Vaimo sekoili yötä päivää ja touhusi aivan hysteerisesti.
Tosin tässä tapauksessa ei ollut kyse avusta kieltäytymisestä varsinaisesti, vaan siitä, että sitä kieltäydyttiin hakemasta. Uskoin, että vaimo olisi ottanut avun vastaan jos sitä olisi hänelle suoraan tarjottu tyylliin "meillä on tällainen tapa, että otamme viikonlopuksi hoitoon koska se on potilaan parhaaksi". Potilas kuitenkin ehti kuolla ennen kuin selvisi kuinka tilanne olisi edennyt.

tosi kurjalta kuullosti!

mun äidillä tuo syöpä on pysynyt ns. hallinassa,mutta nyt joutuu leikkaukseen kun kaulaan tullut patteja ja kilpirauhanen poistetaan sillä lääkärit ei tiedä onko kyseessä struuma vai pahanlaatuinen kasvain äiti tietysti pelkää että syöpä on levinnyt. on valittanut kovasti selkäkipujakin.. minäkin pelkään että menetän hänet. äitihän hän ja rakas,kaikesta huolimatta<3

äiti välillä pyörtyilee,viimeksi vessan lattialle ja isä joutui soittamaan ambulanssin. syytä ei oikein tiedetä.. äidillä on suoliavanne, että voi olla tämän takia (siis vatsantoiminnan) kun taju lähti:/

 

[Moraalinvartija]

Todella kurja on teidänkin tilanteenne, ja huoli on varmasti kova
Kysy rohkeasti neuvoa sosiaalityöntekijältä, uskon että tällaisia tapauksia on ollut heillä ennenkin ja voivat keksiä jotain. Kysy vaikka ensin nimettömänä, jollet halua "ilmiantaa" vanhempiasi.

Minäkin kannatan tuota, että isä pakotetaan lomalle ja äiti jää kotiin lasten hoitoon. Isäsi on varmaan sellainen tyyppi, että hänen jaksamiseensa puuttuminen on punainen vaate, joten sitä ei kannata nostaa esiin vaan yrittää muuta kautta. Jos hänet saisi ajattelemaan niin päin, että häntä ehdottomasti tarvitaan jossain muualla, ja näin ollen "joutuu" jättämään äidin viikonlopuksi. Tai sitten yrittää sitä kautta, että se on äidin kannalta välttämätöntä. Kunhan isä ei joudu myöntämään, ettei jaksa.

Voimia teille, toivottavasti asiat järjestyvät :flower: