Toggle sidebar

Kun on 2v pohtinut aivoeroa, niin onko jo sen aika?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umpikujassako
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
U

umpikujassako

Vieras
Olemme olleet yhdessä 7v, naimisissa 6v. Viimeiset 2v olen pohtinut omaa onnettomuuttani ja eroa. Vain lasten takia olen yrittänyt. Aina "katsellaan puoli vuotta eteenpäin". Olen järjettömän ahdistunut. Miehen läsnäolo ärsyttää. En tunne häntä kohtaa yhtään mitään. En vaan uskalla lähetä, jos sittenkin teen väärin. Teen väärin kun rikon lapsilta perheen. Miehessä ärsyttää sen käytös muita kohtaan, tosi epäkohtelias mm. omille vanhemmilleen, niin et mua hävettää. Ihan kun joku teini, miltei 40v mies. Mies ei näe mitään ongelmaa missään, paitsi mun päässä. Mua ärsyttää sen joka viikonloppuinen kaljan juominen. Mun mielestä lasten ei pidä katsella sellaista! Tämän kirjoitettuani tiedän jo mikä on vastaus, se on että "lähde", mutta mistä rohkeus? kuka sen vastauksen antaa, onko lähteminen oikein? Mieheltä kun kysyin, että mitä mieltä hän ylipäätään on suhteesta ja pitäisikö erota, hän sanoo "ihan sama". Yrittää toisinaan koskettaa, mutta mua raivostuttaa sekin. En halua että se koskee muhun jos sille on "ihansama" eikä kykene puhumaan mistään. Minä pelkään riitaa, jonka se tulee alottamaan lapsista jos/kun? lähden lasten kanssa. Mä olen hetkittäin niin varma ja toivoa täynnä ja hetkittäin niin epätoivon ja tuskan vallassa.
 
Luuletko että lapsille on parepi elää tuollaisessa perheessä kuin eroperheessä? Kyllä lapset huomaa! Ja vaikka eivät paremmasta tietäiskään niin onko tuo se parisuhdemalli jonka haluat heille opettaa? Opettaa tyytymään onnettomaan oloon ja ahdistukseen? Tuollaisen elämänkö haluat lapsillesikin tulevaisuudessa? Jos asiat on oikeasti huonosti niin mielestäni se on myls lasten etu että erotaan.
 
Eihän tuo hyvältä kuulosta, teidän kummankaan kannalta. On miehellekin varmasti rankkaa jos jatkuvasti torjut hänen läheisyytensä ja se voi johtaa tuollaiseen "Ihan sama" -reaktioon.

Nuo käytännön ongelmat ei sinänsä kuulosta mitenkään valtavilta, riippuu toki kaljan juonnin määrästä eli onko mies oikeasti humalassa toistuvasti lasten nähden. Tuota miehen ja vanhempien välistä suhdetta en sinuna murehtisi ollenkaan. Itsekin alkuvuosina häpesin, kun mies puhuu vanhemmilleen omalla mittapuullani usein kovin tylysti ja jopa komennellen. Mutta se on vaan heidän perheessään tyyli, toisaalta lapset ovat vielä aikuisinakin läheisiä vanhemmilleen eikä tunnu että miehen vanhempia miehen tyyli häiritsisi mitenkään, itsekin kyllä sanovat asiat suoraan. Joten enää asia ei häiritse minua, eikä se toisaalta minun häpeäni ole missään tapauksessa.

Voisitteko vielä koittaa parisuhdeterapiaa ennen kuin mitään lopullisia ratkaisuja teet?
 
No, musta tuntuu että mä en halua enää yrittää. Musta tuntuu et mä olen yrittänyt jo liian kauan. Mies tsemppaa ehkä päivän, jopa viikon. Kuukaudesta yhden viikonlopun on juomatta, jos olen asiasta sanonut. Se kuvittelee et kukaan ei huomaa kun hän juo ja on humalassa. Ällöttää katella kun silmät seisoo päässä jne. Ei se mitään tyhmyyksiä tee, mutta eihän toi oo normaalia! Sillä on joku hemmetin osteluvimmakin, se roudais kamaa tänne huutokaupoista jne. mä en vaan kestä enää.
 
No ehkä te sitten olette umpikujassa. Mutta ei kuulosta, että sinä tähän astikaan olet yrittänyt, jos kerran pakenet heti harrastuksiisi kun mies tulee kotiin ja välttelet miehen kosketusta. Eihän mies edes arkisin kertomasi mukaan juo, joten silloin ei edes se kaljanjuonti ole syynä miehen välttelyyn.

Onko mies pitkään ollut tuollainen, miksi alunperin hänen kanssaan perheen perustit? Minäkään en hyväksy selvässä humalassa olemista lasten nähden, mutta jos mies on muuttunut samalla kun suhteenne on kylmentynyt, niin voihan kaljanjuonnin lisääntyminen sekä tuo osteluvimma olla osin myös tyhjyyden täyttämistä. Mieti nyt itse, jos puolisosi torjuisi sinut aina ja pakenisi iltaisin harrastuksiin jättäen sinut työpäivän jälkeen yksin hoitamaan lapset, niin olisitko itse onnellinen vaikka puolisoasi rakastaisitkin? On miehilläkin tunteet ja minusta sinä olet nyt vähän liiaksi keskittynyt vain omiisi, vaikka kuulostaa että olette molemmat omalla tavallanne syyllisiä eroon, jos sellainen nyt on edessä.
 
Mä käyn koulussa&töissä, hoidan myös kodin. Nyt kun koulusta on loma ja töitä ei joka päivä, niin käyn siellä uimassa 1-2 kertaa/viikko. Tai lähden lenkille. Koska mua ahdistaa miehen läsnäolo. Mä en halua että se edes koskettaa, kun ei vaikeista asioista ikinä ole kyennyt puhumaan vaan luulee että ne asiat "unohtuu" että ne voi lakaista maton alle. Kotitöihin se ei osallistu, ei lasten kanssa mene ulos, ei mitään. En viitti aikuista ihmistä pyytämällä pyytää! Hän käy pelireissuillaan ja peleissään ym, ym.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa