Kun parisuhde ei enää kestä miehen reissutyötä...

[mielipiteitä kaipaava]

Mies on tehnyt nyt nelisen vuotta reissuhommia, eli on suurimman osan viikkoa pois kotoa. Alusta asti oli selvää, että kun jotain muuta edes vähänkin samoihin tuloihin pääsevää hommaa tulee niin lopettaa.
No, vuodet vierii...tiettyyn rahamäärään tottuu...ja siihen erossaoloonkin.

Nyt on tilanne pikkuhiljaa ajautunut siihen, että yhdessäolo menee riitelyyn, mustasukkaisia ajatuksia on alkanut tulemaan puolin ja toisin....
Onneksi voidaan jutella ja selvää on että näin ei voi jatkua! Tai se olis tämän avioliiton tuhoksi. Molemmat ollaan sitä mieltä että niin ei anneta käydä.

Olisiko hullua, tässä taloudellisessakin tilanteessa, jos mies sanoo itsensä irti? Luotetaan vaan siihen että jotain löytyy ja jotenkin selvitään?
Vai onko se ihan järjetön ajatus?
Onko tuollainen ratkaisu teidän mielestä ihan poissuljettu vaihtoehto jota ei järkevän ihmisen kannata edes harkita? Mutta entäs parisuhde? Sen hinta?

 

[e]

Jos ootte kerran jo jonkun aikaa riidelleet asiasta, niin miksei mies ole ahkerasti hakemassa toista työtä koko ajan? Parissa kuukaudessakin olisi jo voinut hyvin löytää sen uuden työn.

 

[a]

Mä kyllä sanoisin, että yrittäkää etsiä jokin muu ratkaisu kuin tuo irtisanoutuminen. Jos töitä ei löydy niin mies luultavasti katkeroituu ja syyttää sua siitä, että joutuu olla vaan kotona. Vaikka kuinka olisikin yhteinen päätös...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos haluaa pelastaa parisuhteen ja kokee, että työpaikan vaihto ja siihen liittyvä epävarmuus on sen arvoista, ei kannata epäröidä.

 

[vieras]

no tää ei varmaan oo sellanen vastaus, jonka haluat kuulla, mut mun ex mies teki kansa reissutyötä samalla periaatteella, että tienaa muutaman vuoden ja vaihtaa sit koulutusta vastaavaan (ja huomattavasti pienipalkkaisempaan) työhön. No, vuodet kului ja tilanteeseen totuttiin, yhdessäolo riitelyä, pian kuvioissa mukana pettämistä ja lopulta ero...

Ei varmaan aina käy noin, mutta mun juttu ei oo se, että ollaan noin paljon erillöään!

Tsemppiä teille, toivotaan, että saatte parisuhteen kuntoon!

 

[Juh]

Tämä on aika vaikea asia, josta meilläkin käytiin keskusteluja. Minun mieheni onneksi onnistui saamaan muita töitä. Mä toisaalta oon sitä mieltä, että jos tulette toimeen taloudellisesti niin miehen kannattaisi irtisanoa itsensä, mutta toisaalta kun katselin omaa miestäni muutaman kuukauden lamutuspätkän, ei sekään ollut auvoista. pitkää päivää ja reissuja tehneelle miehelle totaalinen työttömyys aiheutti passiivisuutta ja tietynlaista masentuneisuutta.

 

[j]

Tiedän mitä toi on, exä oli reissuhommissa.
Jossain vaiheessa suhde tosiaan ajautui siihen, että riideltiin kun se oli kotona. Tuntui että hyvin meni vain kun se oli pois kotoa...
Sit se irtisanoi itsensä, että voisi olla kotona. Ja puoli vuotta myöhemmin erosimme.

 

[äiti86]

varmaan kannattais nyt tosi aktiivisesti etsiä töitä ja sitten vasta ku löytyy uus työ niin irtisanoutuu.

 

[e]

Kannattais varmaan ensin kuitenkin ettiä se joku seuraava työ varalle. Eli mies ja sinä molemmat sopivia työpaikkoja etsiskelemään ja eropaperit vasta sitten kun on uus tiedossa.

 

[ap]

vieras: tuo on juuri se tulevaisuudennäkymä jota kohti näen että me mennään ellei tehdä jotain. Ja se pelottaa suunnattomasti!

e: etsii koko ajan. Nykyinen työ on tosiaan "hyvä" ja ensimmäinen kysymys haastatteluissa, jos sinneasti pääsee, on se miksi haluaa vaihtaa "huonompaan" ja huonommin palkattuun. Jotkut jopa ovat sanoneet, että eivät usko että motivaatiota olis tarpeeksi tähän "huonompaan" hommaan...

 

[ap]

Tiedän mitä toi on, exä oli reissuhommissa.
Jossain vaiheessa suhde tosiaan ajautui siihen, että riideltiin kun se oli kotona. Tuntui että hyvin meni vain kun se oli pois kotoa...
Sit se irtisanoi itsensä, että voisi olla kotona. Ja puoli vuotta myöhemmin erosimme.

 

[Kiira-]

Me oltiin viime syksynä miehen kanssa tismalleen samassa tilanteessa. Mies ollut Norjassa reissutöissä ihan suhteen alusta asti. Alussa meni ihan ok, mutta alkoihan se välimatka tietty painaa, molempia. Ja se yhdessäolo aika mitä oli, niin meni sitten siihen riitelyyn. Meillä myös suurin mietinnän aihe oli raha; mies oli tottunut reissuhommissa 4000 - 5000 e kuukausituloihin, Suomessa ei ollut tietoa mistään töistä. Koko viime syksy jankattiin asiasta, mietittiin asioita vaikka miltä kantilta ja miten päin. Meillä kävi niin, että asia polki paikallaan, mutta miehen työnantajan kanssa alkoi tulla ongelmia. Tilanne ratkesi tavallaan kuin itsestään, mies otti lopputilin kun ei jaksanut värkätä enää pomon kanssa, tuli Suomeen ja jäi työttömäksi.
Ihan hyvin ollaan pärjätty vaikka syksyllä oltiin molemmat yhtä aikaa työttömänä. Nyt mies hakeutui ja pääsi koulutukseen, jossa lukee vuodessa itselleen uuden ammatin.
Kaikkein suurin sopeutuminen on ollut miehellä; miten pärjätä rahallisesti kun enää ei ole käyttörahaa montaa tonnia kuussa.. Mutta oppii siihenkin Nyt vauva tulossa, ja vaikka välissä on rahasta tiukkaa, niin parisuhde voi paljon paremmin kuin ennen!

*muoks* Niin ja kyllä ensimmäiset kuukaudet oli pientä harjoittelua, että miten se arki lähtee sujumaan; minulla oli jo oma tapani tehdä asiat kotona ja vähän vaatii totuttelua siinä, että nyt kaikessa on se toinenkin mukana. Mutta vaikka hermoja välissä kiristelikin, niin kyllä se siitä lähti arkikin sujumaan !

 

[riippuu miehestä]

mun mieheni lopetti (hyväpalkkaisen) reissutyön kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Ihan siksi, että halusimme lasten tuntevan isänsä ja tiesimme pärjäävämme vähemmälläkin rahamäärällä. Vaihdoimme asunnon edullisempaan (vanhempaan), meille riittävään. Oikeastaan muusta emme tinkineet (harrastamme edelleen mm veneilyä ja moottorikelkkailua sekä jonkunverran matkustelua, mutta emme edelleenkään esim syö ja juo paljoa ulkona).

Mielestäni onnistumisessa tärkeintä ainakin meidän tapauksessa oli/on miehen luonne. Hän on kotitöitä tekevä, muutenkin aikaansaava ihminen. Tykkää tehdä käsillään remppaa ym ja huolehtii kodistakin ja tekee osuutensa ja välillä enemmänkin vaikka olisi töissäkin (on siis tehnyt satunnaisia töitä, mutta kuitenkin vain sen verran ettei lapsia ole tarvinnut viedä ulkopuoliselle hoitoon). Näin minä olen pystynyt tekemään norm päivätyötä.

Tulevasta en tiedäkään.. Mies haluaa välillä taas tienata enemmän (koko perheen vuoksi) ja ehkä aloittaa taas reissuhommat. Mutta uskon että pärjäämme.
Tsemppiä teille!

 

[kb]

Luottamus, myös itseluottamus, on kaiken a ja o. Jos avioliittonne on ajatumassa mustis ongelmiin työn takia, niin eiköhän se työn vaihto ole silloin ajankohtaista. Jos pitkitätte tilannetta ajaudutte ongelmiin jolloin enää vain puolison vaihto auttaa.
Jos alunperinkin on sovittu että reissutyö ei ole loppuelämän vaihtoehto, niin ryhtykää toimiin. Jospa se lähityö löytyisi kuitenkin ennen irtisanoutumista.

Minä olen tiennyt minkä paketin saan ja mitä siihen kuuluu, joten osaan suhtautua miehen reissutyöhön. Tiedän että vaihtoehtoa ei ole ja tämä toimii ihan hyvin.