Kun parisuhteessa ei puhuta...

["kesäkuinen"]

Kaipaisin vinkkejä asiaan! Miten miehen saa puhumaan parisuhteen tilasta ja tulevaisuudesta?
Pakkohan tällaisia asioita olis pystyä keskustelemaan, mutta mitä sitten kun toinen ei puhu?
Itselläni on tullut nyt lopulta tunne että miehen osalta puhuttavaa ei ole vaan kaikki sais romuttua rauhassa.
Miksi ei siis voi lopettaa asioita päätöksestä, vaan täytyy antaa ajan näyttää kaikki huonoimmatkin puolensa ja aina vaan käytännössä todeta että eri tavalla ajatellaan ja ollaan.
Olis helpompi tietää eri ajatuksista nyt ja sopia sitten miten menettelee.
Ajattelen myös niin että jos olis halua parantaa asioita tai ymmärtää puolin ja toisin, niin täytyis puhua ja osata kuunnella, ymmärtääkin. Puhumattomuutta en kuitenkaan tajua...
Niten näin voi elää ja jatkaa?

Meillä on melko tuore suhde 2v, ja ajan mittaan asia on noussut enemmissä määrin ongelmaksi.
Mies mukailee ja toistaa minun sanomia asioita, mutta ei puhu mitä itse haluaisi elämältä.

 

[luminen maisema]

Toista ei voi muuttaa, se on kaikessa lähtökohta ja tosi asia. Jos mies ei ole halukas puhumaan, niin häntä tuskin siihen saa pakotetuksikin. Ainainen puhumaan kehoittaminen voi myös tuntua hänestä ahdistavalta. Onko hän kykeneväinen muulla tavoin ilmeisemaan tunteitaan esim. tekemisen kautta?

Vast'ikään on julkaistu tutkimuskin siitä, että nykyihmiset analysoivat parisuhteensa piloille. Kaikelle tekemiselle pitäisi löytyä syy tai selitys ja aina sitä ei ole. Entä jos työntäisit nyt tämän asian taka-alalle ja etsisitte toiminna tietä, jos miehesi on tätä kautta helpompi tuoda itseään esiin?
Lisäksi lisääntyvä fyysinen läheisyys myös lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Enkä tarkoita nyt pelkästään seksiä, vaan arkista huomioimista, ohi mennen sipaisuja ja halauksia.

En mäkään itse tiedä, mitä elämältä haluan. Ei ole suuria haaveita tai suunnitelmia. Joskus on hyvä vaan elää tätä hetkeä ja tätä päivää ja antaa elämän viedä ja kantaa....se voi joskus olla paljon parempikin vaihtoehto, kuin suunnitella ja haaveilla. Niistäkin kun voi tulla paineita ja stressiä, kun eivät koskaan näytä toteutuvan.....

 

["kesäkuinen"]

Toista ei voi muuttaa, se on kaikessa lähtökohta ja tosi asia. Jos mies ei ole halukas puhumaan, niin häntä tuskin siihen saa pakotetuksikin. Ainainen puhumaan kehoittaminen voi myös tuntua hänestä ahdistavalta. Onko hän kykeneväinen muulla tavoin ilmeisemaan tunteitaan esim. tekemisen kautta?

Vast'ikään on julkaistu tutkimuskin siitä, että nykyihmiset analysoivat parisuhteensa piloille. Kaikelle tekemiselle pitäisi löytyä syy tai selitys ja aina sitä ei ole. Entä jos työntäisit nyt tämän asian taka-alalle ja etsisitte toiminna tietä, jos miehesi on tätä kautta helpompi tuoda itseään esiin?
Lisäksi lisääntyvä fyysinen läheisyys myös lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Enkä tarkoita nyt pelkästään seksiä, vaan arkista huomioimista, ohi mennen sipaisuja ja halauksia.

En mäkään itse tiedä, mitä elämältä haluan. Ei ole suuria haaveita tai suunnitelmia. Joskus on hyvä vaan elää tätä hetkeä ja tätä päivää ja antaa elämän viedä ja kantaa....se voi joskus olla paljon parempikin vaihtoehto, kuin suunnitella ja haaveilla. Niistäkin kun voi tulla paineita ja stressiä, kun eivät koskaan näytä toteutuvan.....

Niin, näinhän asia myös tavallaan on mutta silti en pääse asiassa jotenkin yli siitä ettei käytännön arkipäivän jutuista saa selkeetä käsitystä. Eipä siinä suuremmin mikään oliskaan jos asiat ei koskettais jokapäiväisissä tilanteissa. Arjesta selviytymista helpottais vaan kovasti jos tietty suunnitelma olis selvä.
Tulevaisuudesta yhdessä olis vaan hyvä puhua siksi että tietää esim. haluaako samoja asioita kuten toinen.
Kiinnostais myös tietää miksi en saa osakseni halausta tai lohdutusta kun asiat painaa?...kai olen itse niin kamala että minua on vaikea lähestyä.

Huomaan kirjoittavani sekavasti. Vaikea asia selittää ja käsitellä.

 

["nea"]

[QUOTE="kesäkuinen";22398774]Kaipaisin vinkkejä asiaan! Miten miehen saa puhumaan parisuhteen tilasta ja tulevaisuudesta?
Pakkohan tällaisia asioita olis pystyä keskustelemaan, mutta mitä sitten kun toinen ei puhu?
Itselläni on tullut nyt lopulta tunne että miehen osalta puhuttavaa ei ole vaan kaikki sais romuttua rauhassa.
Miksi ei siis voi lopettaa asioita päätöksestä, vaan täytyy antaa ajan näyttää kaikki huonoimmatkin puolensa ja aina vaan käytännössä todeta että eri tavalla ajatellaan ja ollaan.
Olis helpompi tietää eri ajatuksista nyt ja sopia sitten miten menettelee.
Ajattelen myös niin että jos olis halua parantaa asioita tai ymmärtää puolin ja toisin, niin täytyis puhua ja osata kuunnella, ymmärtääkin. Puhumattomuutta en kuitenkaan tajua...
Niten näin voi elää ja jatkaa?

ymmärrän sua TÄYSIN!!!!mulla on ihan samanlainen mies ja täytyy sanoa että olen ihan valmis eroamaan,en jaksa enää.mä oon sitä mieltä että jos toisen kanssa haluaa olla,haluaa hänen kanssaan myös suunnitella tulevaisuutta-lapsia,naimisiinmenoa,kotia jnejne ihan arkipäivän asioita.mun oma anylyysi tästä puhumattomuudesta on sitoutumiskammo.ja mä en kaipaa koko loppuelämäkseni sellasta turvattomuuden tunnetta,haluan miehen jonka kanssa arki jaetaan,suunnitellaan tulevaisuutta ja PUHUTAAN.itse oon aika pitkään katsellu tälläistä miestä,enkä enää jaksa uskoa että hänellä on tahtoa muuttua...kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia,eikä kenenkään tarvitse elää jatkuvassa turvattomuuden tunteessa.

 

["kesäkuinen"]

[QUOTE="nea";22399312][QUOTE="kesäkuinen";22398774]Kaipaisin vinkkejä asiaan! Miten miehen saa puhumaan parisuhteen tilasta ja tulevaisuudesta?
Pakkohan tällaisia asioita olis pystyä keskustelemaan, mutta mitä sitten kun toinen ei puhu?
Itselläni on tullut nyt lopulta tunne että miehen osalta puhuttavaa ei ole vaan kaikki sais romuttua rauhassa.
Miksi ei siis voi lopettaa asioita päätöksestä, vaan täytyy antaa ajan näyttää kaikki huonoimmatkin puolensa ja aina vaan käytännössä todeta että eri tavalla ajatellaan ja ollaan.
Olis helpompi tietää eri ajatuksista nyt ja sopia sitten miten menettelee.
Ajattelen myös niin että jos olis halua parantaa asioita tai ymmärtää puolin ja toisin, niin täytyis puhua ja osata kuunnella, ymmärtääkin. Puhumattomuutta en kuitenkaan tajua...
Niten näin voi elää ja jatkaa?

ymmärrän sua TÄYSIN!!!!mulla on ihan samanlainen mies ja täytyy sanoa että olen ihan valmis eroamaan,en jaksa enää.mä oon sitä mieltä että jos toisen kanssa haluaa olla,haluaa hänen kanssaan myös suunnitella tulevaisuutta-lapsia,naimisiinmenoa,kotia jnejne ihan arkipäivän asioita.mun oma anylyysi tästä puhumattomuudesta on sitoutumiskammo.ja mä en kaipaa koko loppuelämäkseni sellasta turvattomuuden tunnetta,haluan miehen jonka kanssa arki jaetaan,suunnitellaan tulevaisuutta ja PUHUTAAN.itse oon aika pitkään katsellu tälläistä miestä,enkä enää jaksa uskoa että hänellä on tahtoa muuttua...kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia,eikä kenenkään tarvitse elää jatkuvassa turvattomuuden tunteessa.[/QUOTE]

Niin. Puit ajatukseni sanoiksi. Onneksi joku ymmärtää toisenkin puolen asioista.
Lisäksi minua asiassa painaa se että on jo tapahtunut kertaalleen niin että mies tuli todenneeksi että jos olisin tiennyt miten asialla loukkaan, en olisi niin toiminut. Eli siis tarkoitan sitä että mielestäni on tyhmää yrittää olla sitten jälkiviisas ja sanoa ettei tiennyt. Asioista voi kysyä ja puhua sekä sopia yhteiset linjat niin ei yllätyksiä pääse tulemaan. Niitä kun on sitten erheen kautta paha korjata...
Olin tuosta ko. asiasta miehelle aikaisemmin puhunut ja luulin myös että hän kysyy jos ei ymmärtänyt ajattelutapaani tai siinä jokin hänen mielestään ei kuuluisi olla niin.