Mun poikani ei ole tavannut isäänsä 7 vuoteen. Oli noin yhden kun erosimme ja sen jälkeen isää ei kiinnostanut. Mua ei haitannut, koska en todellakaan halunnut pojan viettävänkään aikaa isänsä kanssa. Muutaman kerran he tapasivat, isä haki poikaansa ( kai isovanhemmat oli käskeneet ) ja mua pelotti niillä kerroilla ihan hirveesti. Sitten nekin loppuivat. Piti uudistaa tapaamissopimusta, mutta isä ei koskaan ilmaantunut tapaamisiin, eikä sosiaalitädit saaneet häntä kiinni. Ei puhelimitse eikä kirjeitse. Hain oikeusapua ja sitä kautta yksinhuoltajuuden. Oikeus määräsi minut yksinhuoltajaksi, ilman isän kuulemista, koska häntä ei tavoitettu. Asuinpaikka oli kyllä tiedossa, mutta vältteli voutia. Tapaamisista minä sain jatkossa päättää, niinkuin kaikesta muustakin. Onneksi tapaamisia ei ole tarvinnut järjestellä. Munkin ex juoksee karkuun, jos jossain näkee. Mä en jaksa edes välittää, kunhan pysyy meistä kaukana.
Mee vaan oikeuteen, kyllä sä noilla näytöillä yksinhuoltajuuden saat ja sit kaikki on paljon helpompaa. Mun oikeusavustajani hoiti koko jutun, mä en ite käynyt koskaan muualla kuin oikeusaputoimistolla selvittämässä asiaa ja laittamassa nimiä papereihin. Aikaa se vei vajaan vuoden, mutta kannatti.
