N
nap
Vieras
Suhde on vaikeassa tilaneteessa, yhteistä elämää takana nelisen vuotta ja takana monia pettymyksiä ja valheita miehen puolelta, lopulta myös minun. Suhteemme alussa kaikki tapahtui nopeasti, minulla oli kaksi lasta aiemmasta suhteesta, ja pian mies alkoi toivoa yhteistä lasta. Meillä meni hyvin ja rakkautta riitti, jo pian aloin olla yhteisen lapsen kannalla minäkin. Tulin raskaaksi, ja mies muuttui etäiseksi, alkoi puhua, oliko tämä sitenkään sitä mitä hän toivoi. Juoksi baarissa ja jäi kiinni yhteydenotoista ex-naisille ja ties mille muille. Siinä tilassa olevaa naista ei juuri pahemmin voisi satuttaa, muta sinnittelimme eteenpäin.
Kaksi viikkoa lapsemme syntymän jälkeen sain fb:ssä viestin tuntemattomalta naiselta, jolle mieheni oli ehdotellut "tapaamisia seksin merkeissä". Hän oli vongannut naista vain kaksi päivää ennen lapsemme syntymää. Siinä vaiheessa maailma tuntui murenevan täysin.
Mies myönsi yhteydenoton, mutta väitti ettei koskaan olisi mennyt panemaan, haki olevinaan vain "juttuseuraa". Lupasi, ettei koskaan tekisi mitään vastaavaa, ja taas elämä jatkui jotenkin. Noh, n. vuosi tämän jälkeen mies jäi taas kiinni hakemasta seksiseuraa senssipalstalta, kiinni hän jäi vahingossa julkiseksi jättämällään sähköpostiosoitteella, jonka perusteella eräs tuttavani oli hänet löytänyt.
Aloin olla totaalisen täynnä. Vaikka huolehdin ulkonäöstäni ja meillä oli seksiä, se ei riittänyt. Tunteet alkoivat hälvetä ja luottamus oli lopullisesti mennyttä. Kodin ulkopuolella sain helposti kiinostuksenosoituksia muilta miehiltä, ja jossain vaiheessa aloin niistä kiinnostua, vaikken aiemmin ollut niistä välittänyt. Petin miestäni, ja nautin siitä, että sain huomiota, hellyyttä ja läheisyyttä, kun kotona vain riideltiin ja oltiin eri mieltä kaikesta, mies oli harrastellut selkäni takana ties mitä, valehdellut lukemattomat kerrat.
Tunnustin lopulta, koska halusin kaikesta huolimatta olla rehellinen, vaikka samalla tiesin ettei mies ole ollut sitä koskaan minulle.
Mies murtui, mutta antoi anteeksi, ymmärtäen kuinka hän itsekin oli minua teoillaan satuttanut. Tuon jälkeen miehestä on ollut minussa roikkuva raukka, hän palvoo liikaakin ja kyttää menemisiäni, puhelintani, kaikkea.
Hän haluaisi naimisiin, kun taas minusta tuntuu, ettei meillä ole mitään jäljellä.
Perheen takia olen yrittänyt jaksaa ja jatkaa.
Seksi mieheni kanssa etoo, enkä haluaisi olla hänen lähelläänkään enää. Tuntuu kuin olisimme jotain kämppiksiä, ja tämän olen hänellekin kertonut.
Kaipaan elämääni vain aitoa rakkautta, läheisyyttä ja normaalia arkea. En koskaan voi unohtaa, kunka mies minua raskausaikanani nöyryytti, kunka häneltä ei koskaan tukea herunut, kun sitä olisin kaivannut.
Hän sanoo nykyisin päivittäin rakastavansa, minulta hän ei ole sitä enää aikoihin kuullut.
Joskus toivoisin, että voisin häntä vielä rakastaa, mutta niitä tunteita ei taida väkisin henkiin saada.
Ollaanko tässä ihan finaalissa, mitä meidä pitäisi tehdä? :/
Kaksi viikkoa lapsemme syntymän jälkeen sain fb:ssä viestin tuntemattomalta naiselta, jolle mieheni oli ehdotellut "tapaamisia seksin merkeissä". Hän oli vongannut naista vain kaksi päivää ennen lapsemme syntymää. Siinä vaiheessa maailma tuntui murenevan täysin.
Mies myönsi yhteydenoton, mutta väitti ettei koskaan olisi mennyt panemaan, haki olevinaan vain "juttuseuraa". Lupasi, ettei koskaan tekisi mitään vastaavaa, ja taas elämä jatkui jotenkin. Noh, n. vuosi tämän jälkeen mies jäi taas kiinni hakemasta seksiseuraa senssipalstalta, kiinni hän jäi vahingossa julkiseksi jättämällään sähköpostiosoitteella, jonka perusteella eräs tuttavani oli hänet löytänyt.
Aloin olla totaalisen täynnä. Vaikka huolehdin ulkonäöstäni ja meillä oli seksiä, se ei riittänyt. Tunteet alkoivat hälvetä ja luottamus oli lopullisesti mennyttä. Kodin ulkopuolella sain helposti kiinostuksenosoituksia muilta miehiltä, ja jossain vaiheessa aloin niistä kiinnostua, vaikken aiemmin ollut niistä välittänyt. Petin miestäni, ja nautin siitä, että sain huomiota, hellyyttä ja läheisyyttä, kun kotona vain riideltiin ja oltiin eri mieltä kaikesta, mies oli harrastellut selkäni takana ties mitä, valehdellut lukemattomat kerrat.
Tunnustin lopulta, koska halusin kaikesta huolimatta olla rehellinen, vaikka samalla tiesin ettei mies ole ollut sitä koskaan minulle.
Mies murtui, mutta antoi anteeksi, ymmärtäen kuinka hän itsekin oli minua teoillaan satuttanut. Tuon jälkeen miehestä on ollut minussa roikkuva raukka, hän palvoo liikaakin ja kyttää menemisiäni, puhelintani, kaikkea.
Hän haluaisi naimisiin, kun taas minusta tuntuu, ettei meillä ole mitään jäljellä.
Perheen takia olen yrittänyt jaksaa ja jatkaa.
Seksi mieheni kanssa etoo, enkä haluaisi olla hänen lähelläänkään enää. Tuntuu kuin olisimme jotain kämppiksiä, ja tämän olen hänellekin kertonut.
Kaipaan elämääni vain aitoa rakkautta, läheisyyttä ja normaalia arkea. En koskaan voi unohtaa, kunka mies minua raskausaikanani nöyryytti, kunka häneltä ei koskaan tukea herunut, kun sitä olisin kaivannut.
Hän sanoo nykyisin päivittäin rakastavansa, minulta hän ei ole sitä enää aikoihin kuullut.
Joskus toivoisin, että voisin häntä vielä rakastaa, mutta niitä tunteita ei taida väkisin henkiin saada.
Ollaanko tässä ihan finaalissa, mitä meidä pitäisi tehdä? :/
